Raskaaksi 2025

[Pottis]

Meillä mies oli ensiksi silleen "tulee jos tullakseen", sitten kun kuukaudet kuluivat ja aloin tekemään ovulaatiotestejä, niin seksi onnistuu niin että töksäytin joskus aamukahvilla "tänään olisi hyvä panna". Ei kovin romanttista, mutta toimii. Saatan kans vitsillä vältellä ikäviä kotitöitä toteamalla "mulla on nyt kiire ovuloida".

Meillä oli tänään yhtä romanttinen kohtaaminen töiden jälkeen. Mies: Noh pitäskö sitä hoitaa ne petipuuhat nyt pois alta? Minä sitten siinä repesin ja totesin että nyt oli romantiikkaa kerrakseen johon mies sitten jatkoi että no ku hernekeitto ehtii jäähtyy muuten

 

[Pönni]

.

 

[NM90]

@Pogo Täällä toinen kasista haaveileva!
@Nukkelapsi, ite taas kuullut Mysimbasta pelkkiä huonoja kokemuksia. Neuvolalääkäri siitä joskus mulle puhui, en edes harkinnut, mutta myöhemmin tuli vastaan joku keskustelu ko. lääkkeestä ja pelkkää negaa.

Hei vaan siis, täällä haaveillaan kahdeksannesta lapsesta, nuorin täyttää juuri vuoden ja vanhin kohta 15v.
Synnytyksen jälkeen kierto ei oo palannut raiteilleen, menkkoja on tullut kahdet vai kolmet, mutta väliä on ikuisuus. Nyt viime menkoista laskettuna olisi kp 22 ja ovulaatio oireita oli viime viikolla, mutta ei mitään selkeää. Ennen viime menkkoja oli järkyt oviskivut ja limat, mutta luteaali oli hurjat 4päivää.

 

[Pilkki24]

Alkaa pää selviämään pikkuhiljaa menkkojen alkamisesta. Pidentynyt luteaali lienee hyvä uutinen. On nyt parilla päivällä pidentynyt parissa viime kierrossa. Toivottavasti auttaisi. Yritin olla terveyskeskukseen yhteydessä, mutta sieltä soittaa joku sitten joskus ja jouluna. Jos nyt pääsisi vaikka ainakin selvittämään mikä on vialla.

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Meillä oli tänään yhtä romanttinen kohtaaminen töiden jälkeen. Mies: Noh pitäskö sitä hoitaa ne pettipuuhat nyt pois alta? Minä sitten siinä repesin ja totesin että nyt oli romantiikkaa kerrakseen johon mies sitten jatkoi että no ku hernekeitto ehtii jäähtyy muuten

Meillä on tullut samaan aikaan "päiväunille menemisestä" melkeinpä eufemismi joka tarkoittaa että harrastettaisiinko seksiä. Toisinaan mennään kyllä peiton alle ihan vaan torkahtamaan, ja toki tulee myös niitä kertoja kun jommalla kummalla tai molemmilla on väsynyt olo tai ei muuten vain haluta muuta kuin korkeintaan päästä kainaloon ja se on ihan okei, kun enimmäkseen halun saa kuitenkin ajan kanssa heräteltyä silloin kun se on tarpeen.

Meillä on kyllä sillein onnekas tilanne että kumppani selvästi nauttii yrittämisen fyysisestä puolesta (ja tietty minäkin, vaikka välillä tuntuu että limakalvot on kovilla) niin ettei yleensä hirveästi tarvitse taivutella (ainakaan jos sivulauseeseen onnistuu upottamaan tiedon että hei nyt muuten vaikuttaa ajankohta tosi lupaavalta), mutta on se joskus ovulaatiota edeltävän viikon putkessa huokaissut että mitä, vieläkö tänäänkin

 

[PieceOfUs]

Täällä aika samantapaisesta ”lähtötilanteesta” aloitettu toisen lapsen yritys (yk3 nyt meneillään) Itse olen myös 34v, ja esikoinen -19 syntynyt. Samantapaista pohdintaa olen itsekin käynyt läpi viime vuodet: toisaalta haluaisin toisen lapsen, ja itsekkäästi kokea vielä kerran raskauden ja vauva-ajan, mutta toisaalta tuon esikoisen kanssa alkaa olla nyt jo niin helppoa etten tiedä haluaisinko enää palata vauva-aikaan ja etenkään siihen unettomuuteen Koska meidän esikoinen oli meidän mielestä (tällä meidän vähällä kokemuksella) tosi helppo vauva, niin hieman pelottaa se että jos toinen lapsi onkin vaativampi. Kun näin erityisherkän piirteitä omaavana introverttinä tulee itse väkisinkin pohdittua tätä omaa jaksamista. Esikoinen on maailman rakkain ja äitiydestä en luopuisi mistään hinnasta, mutta sitä ei käy kieltäminen etteikö vauva-vuosi olisi ollut rankka univajeen vuoksi Niin en tiiä miten selviäisin esim koliikkivauvan kanssa..
Meilläkään ei mies osoittanut pitkään aikaan suurta kaipuuta tai kiinnostusta toista lasta kohtaan, johtuen pääasiassa nykymaailman tilanteesta ja talousasioista. Toki meillä ollutkin toive isommasta ikäerosta lapsien välillä. Lapsiluvusta on kuitenkin puhuttu, ja viime vuoden puolella tultiin siihen tulokseen että jätetään ehkäisy pois ja yritetään, ajateltiin että tulee jos on tullakseen, onpahan sitten ainakin yritetty Esikoisen kanssa tosiaan kesti vuoden ennenkuin tärppäsi Letrozol kierrosta. Ja jos ei ala toista kuulua vuoden-parin sisään (ehkä? ) niin sit annetaan olla ja jatketaan kolmihenkisenä perheenä. Toki voi olla helpommin sanottu kuin tehty jos siihen pisteeseen mennään.

Mutta huh, tulipa pitkä teksti

Siis suoraan kuin mun suusta! Itse mielessäni pitkään pallottelin juuri tuota, että kun meillä oli loppujen lopuksi tosi helppo vauva ja nytkin sujuu hyvin elo tuon esikoisen kanssa, että mitä jos tulisi toinen ja sitten olisi aivan vastakohta tälle. Meillä esikoinen nukkui tosi pienestä alkaen vauvana jo kunnon yöunet ja aina ollut hyvä nukkuja. Itselläni painaa toki vaakakupissa myös tuo esikoisen raskausaika ja synnytys. Raskaus meni loppujen lopuksi tosi hyvin ja koin olevani ihan ok kunnossa loppuun saakka ilman suurempia ongelmia. Äitiyslomalle jääminen sen sijaan oli aivan toista kuin olin kuvitellut, korona ja sen myötä lockdown oli juuri alkanut. Synnytin siis kesällä 2020 ja synnytys itsessään nyt meni olosuhteisiin nähden ok. Mutta korona näkyi kyllä valitettavan paljon osastolla, tuolloinhan ei isät saaneet tulla mukaan kuin vasta synnytyshuoneeseen. Eli käynnistys meni yksin omassa huoneessani ja siitä varmaan johtui moni asia, joka ei mennyt toivotulla tavalla sitten loppujen loppuksi synnytyksessä. Eli haluaisin kokea tuon raskauden ja synnytyksen vielä uudestaan. Tiedostaen toki, että seuraavan kohdalla nämä ei välttämättä mene samalla tavalla

 

[Sinertävää]

@Yrttiteetä tekisi mieli
Joo siis toi ovulaatiota edeltävä viikko! Mulla todnäk ovulaatio mennyt ja olen ollut niin helpottunut kun viimeiset pari päivää on voinut pitää taukoa. Lääkäri ihme kyllä kehui limakalvoja hyvännäköisiksi, kai sieltä on hioitunut kaikki ei-siisti pois.

 

[SyysSumu]

Mä taas en tiedä miten tuo mies tulee kestämään jos meillä menee yrityksessä pitkään, selkeästi alkaa ottamaan kunnon päälle. Viimeksi tuli täälläkin tokaisu että "no käydään sitten hoitamassa asia poista alta" vaikka itse koitan tehdä kaikkea ekstraa ettei se tuntuisi vaan siltä että yritetään nyt vaan sitä vauvaa. Aloittaminen tuntuu aina vaikealta, mutta onneksi tuo tuntuu olevan lopputulemaan kuitenki ihan tyytyväinen
Miehet ei taida saada tästä sellaista ekstraa mitä naisille tulee, tuntuu ihan ekstra hyvältä kun on yhteinen ihana tavoite asian taustalla.

 

[Lavendel]

Milloinhan tässä ketjussa saadaan vuoden eka plussa? Ei ainakaan tuolla listalla näy vielä plussanneita. Kuitenkin jo 10. päivä tätä kuuta..

 

[Lavendel]

Mä oon 31v ja esikoinen syntyi 20.

Oon satavarmasti kirjoilla, mutta että kuinka syvällä niin en tiedä mutta just et kuormitun älyhelpolla, oon erityisherkkä (äänet, kosketus, energiat..) ja introvertti. Adhd on todettu jo lapsena ja nyt aikuisena uudestaan

Esikoisen raskaus oli suht vaikeeta aikaa, olin kipee ja vaivanen hyvin nopeesti. Sektio, minkä jälkeen olin myös kipee ja vaivanen selvis kaiken maailman kohtu juttuja, vauva oli tosi itkusa ja ei nukkunut päiväunia, heräilyt, valvominen ja itku veti mut aiivan hermoraunioks. Synnytyksen jälkeinen masennus vaivasi muistaakseni puoli vuotta? Onneks on maailman paras mies, hän otti jo synnäriltä niiiin ison kopin vauvasta, et onki se meidän perheen "äityli" edelleen

Esikoinen oli tosiaan 'vaikea pikkuvauva', mut älyhelppo tyyppi jostain 6-8kk-> tähän päivään saakka. Erityisherkkä hänkin.

Sisarus tuli aluksi työnalle, koska tuntu olevan pakkomielle saada esikoiselle sisar, vaikkei siis itse olisi todellakaan ollut valmis. Ekaksi ajatuksena et leikkikaveri, sit et no tuki tähän elämään (esim vanhempien kuolema jne) ja sit tajusinkin et ihan vaan puhdas vauvakuume ja oma halu vaikka samalla saan kunnon hengenahdistuksia et mitä oon tekemässä, kuinka selviän toisesta lapsesta oli se sit helppo tai vaikee... Nyt on elämä taas niin helppoa ja vapaata. Mut sit samaan aikaan intopiukeena odottaa ja toivoo, et pääsee kokemaan kaiken uudestaan ja toivottavasti vähän rauhallisemmin mielin. Pettyy jokasista menkoista jotka alkaa, kokee pientä (ja välillä isoa) kateutta/haikeutta/jotain muiden tuttujen raskaus uutisista jne.

Meillä vähän samoja ajatuksia, esikoinen on ollut aika haastava, 1,5v alkoi helpottaa ja nyt sitten 2v aika kova uhma alkaa nostaa päätään. Mut on kuitenkin myös tosi reipas poika, aloitti nyt kerhon ja jäänyt pari ekaa kertaa ilman itkua sinne kun äiti lähti kaupoille. Eli onneksi jossain asiassa päästää äidin helpollakin. Muutenkin oli oma terveys heikossa hapessa raudanpuutteen takia loppuraskaudessa ja vauvavuonna, sumussa meni tuo aika. Erityisherkkyys myös pienenä rasitteena lapsiarjessa, toki se tuo myös paljon hyvää vanhemmuuteen. Vähän ehkä salaa toivon, että toinen lapsi olisi sitten ekaa helpompi ja itse osaisi toimia tietyissä tilanteissa toisin kokemuksen vuoksi. Mutta ei näitä tiedä, tulee mitä tulee ja kaikesta selvitään parhaan mukaan. Onneksi on mies vankasti rinnalla. Kunhan nyt edes raskaus alkaisi, sekään kun ei takuuvarmaa ole.

 

[suvie96]

Ja täällä kp1 menkat alkoi

 

[Toiveikas24]

Meillä vähän samoja ajatuksia, esikoinen on ollut aika haastava, 1,5v alkoi helpottaa ja nyt sitten 2v aika kova uhma alkaa nostaa päätään. Mut on kuitenkin myös tosi reipas poika, aloitti nyt kerhon ja jäänyt pari ekaa kertaa ilman itkua sinne kun äiti lähti kaupoille. Eli onneksi jossain asiassa päästää äidin helpollakin. Muutenkin oli oma terveys heikossa hapessa raudanpuutteen takia loppuraskaudessa ja vauvavuonna, sumussa meni tuo aika. Erityisherkkyys myös pienenä rasitteena lapsiarjessa, toki se tuo myös paljon hyvää vanhemmuuteen. Vähän ehkä salaa toivon, että toinen lapsi olisi sitten ekaa helpompi ja itse osaisi toimia tietyissä tilanteissa toisin kokemuksen vuoksi. Mutta ei näitä tiedä, tulee mitä tulee ja kaikesta selvitään parhaan mukaan. Onneksi on mies vankasti rinnalla. Kunhan nyt edes raskaus alkaisi, sekään kun ei takuuvarmaa ole.

Samoja ajatuksia, kuin teillä! Meillä esikoinen oli myös haastava vauva ja taapero, nyt onneksi jo 7v koululainen Luotan myös esikoisen tuomaan kokemukseen ja toivon seuraavan vauva-ajan menevän helpommin! Toki voihan aina toivoa, jos nyt ei ainakaan haastavampi olisi..

 

[Sinertävää]

Itse olen helpottunut siitä että pahimmat piinapäivät menevät ulkomaan reissulla ja Suomeen palataan juuri menkkojen alkajaisiksi Tulee kyllä tarpeeseen, niin raastavaa ollut tämä vuoden yritys. Saatan vähän juoda viiniäkin, on tässä jo vuosi eletty niin kurissa ja nuhteessa enkä nyt oikein realistisesti usko että tämä olisi se meidän "the kierto".

Lisäksi huomasin eilen olevani enää kolmen kilon päässä BMI 25:stä. Luulin lihoneeni jouluna, mutta näköjään vaan huolet ja murheet (ja jäätävä ummetus) tekivät tepposia.

 

[Kyfi7]

Samoja ajatuksia, kuin teillä! Meillä esikoinen oli myös haastava vauva ja taapero, nyt onneksi jo 7v koululainen Luotan myös esikoisen tuomaan kokemukseen ja toivon seuraavan vauva-ajan menevän helpommin! Toki voihan aina toivoa, jos nyt ei ainakaan haastavampi olisi..

Täälläkin esikoinen aika vaativa ja koko se kaikki on uutta ekan kanssa vei itseltä mehut kokonaan. Edelleen olen sitä mieltä että vauva aika oli järjettömän raskas verrattuna nyt kolmea vuotta lähentelevään uhmsilijaan verrattuna. Nyt sentään pystyy kommunikoimaan toisin kuin vauvan kanssa. Jos seuraava on yhtä raskas niin ainakin tietää että siitä selviää. Jos helppo niin näkee senkin puolen

 

[-KT-]

meillä on nyt semmonen tilanne että 4v ja 2v kummatkin puhuu jo jotenkin ja nukkuvat suunnilleen yöt, niin tavallaan jännittää että jaksaako sitä rumbaa, mutta toisaalta surettaisi jos sitä vauvavuotta ei enää saisi kokea. Vauvanhoito ja imetys on olleet itelle kyllä ihanaa aikaa, ainoastaan yöheräily on rasittanut.

Mulla menee tässä ekassa kierrossa nyt optimipäivät todennäköisesti työmatkalla... mutta katotaan. Koetan olla ottamatta vielä paineita ja vaan katsoa miten kroppa toimii.

 

[Pönni]

Siis suoraan kuin mun suusta! Itse mielessäni pitkään pallottelin juuri tuota, että kun meillä oli loppujen lopuksi tosi helppo vauva ja nytkin sujuu hyvin elo tuon esikoisen kanssa, että mitä jos tulisi toinen ja sitten olisi aivan vastakohta tälle. Meillä esikoinen nukkui tosi pienestä alkaen vauvana jo kunnon yöunet ja aina ollut hyvä nukkuja. Itselläni painaa toki vaakakupissa myös tuo esikoisen raskausaika ja synnytys. Raskaus meni loppujen lopuksi tosi hyvin ja koin olevani ihan ok kunnossa loppuun saakka ilman suurempia ongelmia. Äitiyslomalle jääminen sen sijaan oli aivan toista kuin olin kuvitellut, korona ja sen myötä lockdown oli juuri alkanut. Synnytin siis kesällä 2020 ja synnytys itsessään nyt meni olosuhteisiin nähden ok. Mutta korona näkyi kyllä valitettavan paljon osastolla, tuolloinhan ei isät saaneet tulla mukaan kuin vasta synnytyshuoneeseen. Eli käynnistys meni yksin omassa huoneessani ja siitä varmaan johtui moni asia, joka ei mennyt toivotulla tavalla sitten loppujen loppuksi synnytyksessä. Eli haluaisin kokea tuon raskauden ja synnytyksen vielä uudestaan. Tiedostaen toki, että seuraavan kohdalla nämä ei välttämättä mene samalla tavalla

Hei joo tämäkin.. meillä kans tää esikoinen synty 2020 kesällä, joten haluaisin kokea niin raskauden ku pikkuvauva ajan ilman tota koronaa..... En oo mikään vauvakahvila yms tyyppi, mut kyllä olisin esikoisen kans varmasti jossain käyny jos jotain olis ollu tarjolla. Kaikki suljettu ja kokoontumiset kielletty jnejne.

Neuvolaa myöten mulla meni kaikki ihan reisille ton koronan takia. Nyt tosin varmaan raskaudun silleen, et suomessa on sota päällä tjsp (en oikeesti usko ja toivottavasti en tiggeröinyt ketään nyt tällä )

 

[Stiinaliina]

Hei joo tämäkin.. meillä kans tää esikoinen synty 2020 kesällä, joten haluaisin kokea niin raskauden ku pikkuvauva ajan ilman tota koronaa..... En oo mikään vauvakahvila yms tyyppi, mut kyllä olisin esikoisen kans varmasti jossain käyny jos jotain olis ollu tarjolla. Kaikki suljettu ja kokoontumiset kielletty jnejne.

Neuvolaa myöten mulla meni kaikki ihan reisille ton koronan takia. Nyt tosin varmaan raskaudun silleen, et suomessa on sota päällä tjsp (en oikeesti usko ja toivottavasti en tiggeröinyt ketään nyt tällä )

Mä oon tätä sotaakin miettinyt, kun asemani puolesta olis sit mentävä rintamalle, niin kuinkahan pienen ne äidistä erottaa

 

[Pilkki24]

Mä oon tätä sotaakin miettinyt, kun asemani puolesta olis sit mentävä rintamalle, niin kuinkahan pienen ne äidistä erottaa

Mie oon kanssa sellainen katastrofiajattelija. Jos ei tarvitse olla tuolla pommitettavana omalla työmaalla (ja tuskin tarvitsee) niin olen siis jo järjestänyt tällaisen varalle itselle ja lapselle paikan mihin mennä turvaan Suomen ulkopuolella. Kauheasti huolestuin sodan uhasta jossain vaiheessa, mutta tehtyäni toimintakuviot selväksi niin helpotti.

Ennen lasta olin tyylillä "antakaa tulla mikä vaan kaaos niin ihan sama", mutta lapsen tulon jälkeen on toivonut kaikista eniten vain turvallista elinympäristöä missä lapsen voi kasvattaa.

 

[pilvikirsikka]

Hei vaan siis, täällä haaveillaan kahdeksannesta lapsesta, nuorin täyttää juuri vuoden ja vanhin kohta 15v.
Synnytyksen jälkeen kierto ei oo palannut raiteilleen, menkkoja on tullut kahdet vai kolmet, mutta väliä on ikuisuus. Nyt viime menkoista laskettuna olisi kp 22 ja ovulaatio oireita oli viime viikolla, mutta ei mitään selkeää. Ennen viime menkkoja oli järkyt oviskivut ja limat, mutta luteaali oli hurjat 4päivää.

Tuu tonne suurperheelliset kuumeilijat -ketjuun höpisemään! Sulla on ihanan iso perhe! Meillä vain 5 lasta ja ollaan menty tulee jos on tullakseen -metodilla synnytyksen jälkeen

 

[Pogo]

Täällä menossa kpl 14 eikä minkäänlaisia tuntemuksia että ovis ois tulossakaan. Varmaan sitte paukahtaa ihan yhtäkkiä ryminällä mutta sen näkee ajallaan. Pitäis vaan mies saada jaksamaan ja pystymään että ois edes pieni mahdollisuus.