Täältä hyppään mukaan. Eli 34v ollaan kummatkin miehen kanssa. -20 esikoinen on ennestään. Juupas eipäs -pohdintaa oli itselläni jo pari vuotta ja luulin, että mies ei lämpene ollenkaan. Nyt sitten itselläni alkoi kuumeilu loppuvuodesta ja hyvin pitkään keräsin rohkeutta ottaa asian puheeksi. Mies totesi, ettei hänellä ollut sellaisia ajatuksia, mutta ei pitänyt mahdottomana. Tässä sitä ollaan, että pari päivää sitten lopetin minipillerit. Nyt sitten malttamattomana odotan ensimmäistä kiertoa. Esikoinen sai alkunsa jo toisesta kierrosta ja kierto silloinkin minipillerien jälkeen tasoittui nopeasti. Noin viikko ennen nyt lopettamista alkoi ihmeellinen vuoto, jota ei aiemmin ole ollut. Tilasin uusia ovistestejä, mutta oli pakko korkata vanhat testit, joissa näkyi eiliseltä suht vahvat viivat, mutta tänään taas jo hailakampi. Jäämme siis odottelemaan
Täällä aika samantapaisesta ”lähtötilanteesta” aloitettu toisen lapsen yritys (yk3 nyt meneillään)
Itse olen myös 34v, ja esikoinen -19 syntynyt. Samantapaista pohdintaa olen itsekin käynyt läpi viime vuodet: toisaalta haluaisin toisen lapsen, ja itsekkäästi kokea vielä kerran raskauden ja vauva-ajan, mutta toisaalta tuon esikoisen kanssa alkaa olla nyt jo niin helppoa etten tiedä haluaisinko enää palata vauva-aikaan ja etenkään siihen unettomuuteen
Koska meidän esikoinen oli meidän mielestä (tällä meidän vähällä kokemuksella) tosi helppo vauva, niin hieman pelottaa se että jos toinen lapsi onkin vaativampi. Kun näin erityisherkän piirteitä omaavana introverttinä tulee itse väkisinkin pohdittua tätä omaa jaksamista. Esikoinen on maailman rakkain ja äitiydestä en luopuisi mistään hinnasta, mutta sitä ei käy kieltäminen etteikö vauva-vuosi olisi ollut rankka univajeen vuoksi
Niin en tiiä miten selviäisin esim koliikkivauvan kanssa..
Meilläkään ei mies osoittanut pitkään aikaan suurta kaipuuta tai kiinnostusta toista lasta kohtaan, johtuen pääasiassa nykymaailman tilanteesta ja talousasioista. Toki meillä ollutkin toive isommasta ikäerosta lapsien välillä. Lapsiluvusta on kuitenkin puhuttu, ja viime vuoden puolella tultiin siihen tulokseen että jätetään ehkäisy pois ja yritetään, ajateltiin että tulee jos on tullakseen, onpahan sitten ainakin yritetty
Esikoisen kanssa tosiaan kesti vuoden ennenkuin tärppäsi Letrozol kierrosta. Ja jos ei ala toista kuulua vuoden-parin sisään (ehkä?
) niin sit annetaan olla ja jatketaan kolmihenkisenä perheenä. Toki voi olla helpommin sanottu kuin tehty jos siihen pisteeseen mennään.
Mutta huh, tulipa pitkä teksti
Puoliso kyseli yks ilta nukkumaan mennessä, että mikäs se laskettu aika siis olisikaan, ja kun sanoin että joku 21.-22.8. niin heti tuli "SE ON SORSAN ALOTUS 
" 
kyllä on romantiikka kaukana välillä tästä yrityshommasta
onneksi mies on aina valmis uhrautumaan
