Pilkki24
Supliikin supersankari
Itsellä aluksi vauvan yritys oli "meidän salaisuus", puolen vuoden jälkeen alkoi vaan masentamaan kun oli yt:kin päällä. Ajattelin aina saavani useamman lapsen, tuli kyllä yllätyksenä etten saa sitä ensimmäistäkään. Olin vasta täyttänyt 25v kun alettiin yrittämään ettei edes voi ikää syyttää.
Nyt onneksi valoisuuden lisääntyessä on mielialakin positiivisempi, vaikka kyllähän se vähän pyrkii madaltumaan kun kierron loppu lähenee. Mulla on näiden yöheräilyjen takia kierre että unenpöpperössä ajattelen olevani raskaana, mutta päivisin järki toimii.![]()
Ja varmasti vaikuttaa ne tilanteetkin.
Mie en edes alkujaan uskonut saavani lapsia (endo oireili jo nuorena välillä aika pahastikin ja tosiaan ikää alkoi tulla eikä oikein ollut parisuhdeasiatkaan mallillaan) joten olin jo tietyllä tavalla käsitellyt tuon mahdollisen lapsettomuusasian tosi nuorena. Sitten kuitenkin sain lapsen ja kyllähän se lohduttaa, kun voi ajatella, että ainakin miulla on tuo yksi ihana.

Kääntöpuolena toki tulee se, että tietää millaista rakkautta saa kokea ja miten upeaa on seurata tuollaisen pienen ihmisen kehitystä. Eli tietää tunnetasolla mistä jää paitsi. Ennen lasta se mahdollinen loppuelämän lapsettomuus ei samalla tavalla vaivannut, kun silloin pystyi vain järkeilemään miten paljon mukavampaa elämä on ilman lapsia.

Mutta toivotaan, että täällä meille kaikille se kuumeilun aihe vielä syliin saadaan.
