Raskaaksi 2024

[Pilkki24]

@Pilkki24

Sullahan korkea hemoglobiini.

Itselle terveydenhoitaja sanoi että olen ylipainoinen ja että "pitäisi pudottaa painoa muttei saa laihduttaa". Olin tuolloin 9 v. eikä mulla tosiaan ollut mitään keinoa vaikuttaa perheemme ruokapolitiikkaan. Painoani vielä seurattiin ja kävin useita kertoja vuoden aikana kuuntelemassa kyseisen hoitajan laihdutusneuvoja. En edes ollut lihava, ylipainoinen ja pyöreä vaan. Paino ei pudonnut, mutta opin ajattelemaan että minä olen läski ja häpesin syömistäni esim. koulun ruokalassa. Ajattelin myös tottakai olevani ruma ja ettei pojatkaan minusta voi tykätä kun en pysty pudottamaan painoa. Tosiaan olin 9v, en edes teini, mutta näytettiin kyllä kaapinpaikka.

Sama ajattelu jatkui koko teini-ikäni ajan laihduttaa (bmi oli 25-27 välillä koko ajan). Yritin lenkkeillä, mutta lopetin kun ajattelin muiden ihmisten nauravan juoksevalle "läskille". En koskaan laihtunut koska ajattelin olevani paska ja etten kuitenkaan pystyisi siihen.

Olen valvonut yövuorossa niin on vähän sekava viesti. Pääsin aikuisena eroon tuosta nuoruuden/lapsuuden ajattelumallista. Elintapojen parantaminen on ollut mahdollista kun on terve suhde ruokaan ja kokemus siitä, että todella pystyy siihen. Vieläkin mulla tosiaan ahdistaa painosta puhuminen, vaikka terveydenhuoltoalalle kouluttautuminen on auttanut asiaan. Ravintolasta tilaaminen on edelleen vaikeaa puolituttujen seurassa. Vaikeaa päästä eroon ajattelusta, joka on jo lapsena istutettu päähän.

Ylipaino aiheuttaa runsaasti ongelmia, mutta se myös se pistää ihmisen itsetunnon ja minäpystyvyysuskomukset paskaksi niin että painon pudotus itsenäisesti on vaikeaa.

Kiitos, kun avasit omaa ajatusmaailmaasi. Miksi se ulkonäkö ja paino on korostunut siinä itsetunnossa niin vahvasti? Sitä minä ehkä eniten ihmettelen ja haluaisin ymmärtää. Onko se ollut kotona jo se kehujen mittari vai onko se joku "tyttöjen juttu" (jolta olen saattanut välttyä, kun olen enimmäkseen liikkunut ja kasvanut poikien kanssa nuorena)?

Minä olen kyllä aina ollut ihan nätti, mutta en todellakaan vartaloni kanssa sen 2000luvun alun ihanteen mukainen ison pyllyni kanssa. Olen hoikkanakin ollut siellä bmi normaalipainon yläpäässä ja omaan kaikki läskigeenit ja kerään helposti myös lihasmassaa niin en ole mikään luonnostani superhoikka ja lihon herkästi, jos elimistössä on jokin vinksallaan. Jotenkin olen sitten ajatellut, että tämä ei ole minun juttu, että riittää että olen tällanen, että keskityn muihin asioihin mihin voin sen itsetuntoni perustaa. En tiedä auttaako oma ylirealistinen ja logiikkaan taipuva luonteeni, onko miun kasvatuksessa korostettu muita asioita tarpeeksi vai voiko se seura vaikuttaa niin paljon(en muista, että pojat olisivat koskaan tuskailleet painojuttuja). En ole myöskään välttynyt kommenteilta painostani tai ulkonäöstäni (saanut myös joskus 10v kuulla tuon saman terkkarissa, kun olin vähän pulska niihin aikoihin). Siksi minua ihan oikeasti kiinnostaa, että mikä on se erottava tekijä. Miulla on itselläni tytär ja jos onnistun hänelle siirtämään rautaisen itsetunnon niin aion taputtaa itseäni olkapäälle.

Totta kai itsekin pyrin normaalipainoon ja yritän näyttää nätiltä, mutta pelaan niillä korteilla mitkä on sillä hetkellä käsissä. Ihan kuten pyrin tekemään muissakin jutuissa asiat hyvin, mutta aina ei resurssit riitä täydelliseen suoritukseen.

 

[Pilkki24]

Ja @Sinertävää siitä hempasta... Mitä luulet olisiko hiihtoliitolla miulle töitä?

 

[Sinertävää]

@Pilkki24

Voi hyvin ollakin töitä siellä

Jaa en kyllä tiedä, varmaan muiden mielenterveysongelmien ohella ollutta oireilua. Tytöillä isä vaikuttaa paljon itsetuntoon. Mulla oli huono suhde vähän molempiin ja meidän perhe oli muutenkin aika ongelma tapaus. Ehkä olisi vaan pitänyt syntyä parempaan perheeseen ja toisenlaisilla aivoilla. Äiti oli käytännössä yh ja minä olin hänelle se henkinen tuki asioissa. Näin monesti painajaisia, joissa äiti meni nukkumaan auton takapenkille ja käski minun ohjata sillä välin vaikken osannut.

Olen itsekin hengaillut poikavoittoisessa porukassa, eikä muakaan koskaan ole syytetty logiikan puutteesta. Äitipuoli vihjaili mun olevan lesbo/ei-tyttö kun en ollut hänen mielestään tarpeeksi tyttömäinen tai jotain. :D

 

[Pilkki24]

@Pilkki24

Voi hyvin ollakin töitä siellä

Jaa en kyllä tiedä, varmaan muiden mielenterveysongelmien ohella ollutta oireilua. Tytöillä isä vaikuttaa paljon itsetuntoon. Mulla oli huono suhde vähän molempiin ja meidän perhe oli muutenkin aika ongelma tapaus. Ehkä olisi vaan pitänyt syntyä parempaan perheeseen ja toisenlaisilla aivoilla. Äiti oli käytännössä yh ja minä olin hänelle se henkinen tuki asioissa. Näin monesti painajaisia, joissa äiti meni nukkumaan auton takapenkille ja käski minun ohjata sillä välin vaikken osannut.

Olen itsekin hengaillut poikavoittoisessa porukassa, eikä muakaan koskaan ole syytetty logiikan puutteesta. Äitipuoli vihjaili mun olevan lesbo/ei-tyttö kun en ollut hänen mielestään tarpeeksi tyttömäinen tai jotain. :D

Ei se ole lapselle koskaan paras alusta rakentaa itsetuntoa, jos aina tuntuu, että on pärjäämisen rajoilla. Silloin ei oikein tule niitä onnistumisen kokemuksia joiden myötä se kasvaa. Muistan, kun jouduin pienenä joksikin aikaa liikaan vastuuseen ja kyllähän se kuormitti. Onneksi se ei jatkunut montaa vuotta. Se tasapainoilu sopivan haasteen ja liian vastuun välillä voi olla hankalaa.

Miulla oli esikoista odottaessa ihan hirveät pelot siitä, että miten selviän tuosta kasvatushommasta ja edelleenkin mietin päivittäin voinko tehdä tytön kanssa jotain toisin. Hällä on kyllä onneksi aivan ihana ja välittävä isä, joka osaa nämä ihmisjutut paremmin kuin minä. Kuitenkin niin monilla on tänä päivänä isoja itsetunto-ongelmia ja pelkään, että teen jotain väärin ja hän alkaa hakemaan huomiota väärillä tavoilla tai kokee itsensä arvottomaksi. Hän on vasta 2v, mutta joka kerta sydämessä läikähtää, kun hän on ylpeä itsestään tai tietää olevansa rakas.

Ja jos nyt on jotain tehnyt oikein niin paletti varmaan sekoaa, jos joskus onnistutaan toinen saamaan aikaiseksi.

Mistä itse raskautumisaiheeseen. Mie hain apteekista minipillerit ja pohdin josko kokeilisi pari kiertoa, että tasoittaisivatko ne oloja ja jos se hapen vetäminen tästä yrittämisestä vaikka auttaisi. Tai sitten raskaudun heti niillä kuten aiemminkin. Olen kyllä miettinyt, että ovatko ne viimeksi käytännössä toimineet keltarauhastukena, kun eivät kuitenkaan estäneet ovulaatiota.

 

[bandoo]

Sen enempää painokeskusteluun puuttumatta, tuli tuosta sinun kokemuksestasi @Sinertävää mieleen, että toivon todella, ettei kukaan, varsinkaan terveydenhuollon tai kasvatuksen asiantuntija, kommentoisi yhdenkään lapsen painoa tai kehoa millään tavalla. Lapsuudessa kuitenkin luodaan niitä perusteita itsetunnolle ja minäkuvalle, ja silloin ei vielä pitäisi tällaisia joutua miettimään. Lasten ylipaino-ongelmiin pitäisi puuttua vanhempien kautta ja silloinkin hienotunteisesti ja kannustavasti.

@Pilkki24 kuulostaa kiinnostavalta tuo sun teoria ja minipillerikokeilu. Innolla jään seuraamaan miten käy. Myös ainakin e-pillereissähän on lopetuksen jälkeen piikki, jolloin raskautuminen on hetken aikaa todennäköisempää. En tiedä onko minipillereissä samaa.
Toisaalta jos luulet että minipillerit toimii keltarauhastukena, niin voisihan sitä hakea suoraan lääkkeet siihen keltarauhaseenkin?

 

[Stiinaliina]

Vuotaa vuuotaa ja vuotaa…. Ikuisuus menkat menossa ja kierto hukassa. Lähtee järki jo päästä tän homman kanssa. Runsasta vuotoa ja yöllä mikään ei pidä… koita tässä nyt sitte metsästää jotain ovista

 

[Pilkki24]

Sen enempää painokeskusteluun puuttumatta, tuli tuosta sinun kokemuksestasi @Sinertävää mieleen, että toivon todella, ettei kukaan, varsinkaan terveydenhuollon tai kasvatuksen asiantuntija, kommentoisi yhdenkään lapsen painoa tai kehoa millään tavalla. Lapsuudessa kuitenkin luodaan niitä perusteita itsetunnolle ja minäkuvalle, ja silloin ei vielä pitäisi tällaisia joutua miettimään. Lasten ylipaino-ongelmiin pitäisi puuttua vanhempien kautta ja silloinkin hienotunteisesti ja kannustavasti.

@Pilkki24 kuulostaa kiinnostavalta tuo sun teoria ja minipillerikokeilu. Innolla jään seuraamaan miten käy. Myös ainakin e-pillereissähän on lopetuksen jälkeen piikki, jolloin raskautuminen on hetken aikaa todennäköisempää. En tiedä onko minipillereissä samaa.
Toisaalta jos luulet että minipillerit toimii keltarauhastukena, niin voisihan sitä hakea suoraan lääkkeet siihen keltarauhaseenkin?

No siis huomasin, että teki päökopalle hyvää tuo yksi kierto ilman yritystä ja koska miulla on nuo hormonivaihtelut aika raastavia niin ajattelin, että ehkä saisin hetken rauhaa koko hommasta, kun olisi pari kiertoa pillereillä.

Ensi vuonna ajattelin joka tapauksessa mennä lääkärille tarkastamaan onko kaikki kunnossa niin voisihan tuosta keltarauhastuesta kysyä samalla.

 

[Hillainen]

On tää kyl hassua miten oma pää toimii kierron edetessä...

Vaikka olin niin varma, että meni hukkaan, niin silti pieni toivonkipinä alkaa nostamaan päätään ja tavallaanhan mahdollisuus sille on, kun 2 päivää ennen oletettua ovista kerettiin tallettamaan.. Ja nyt miettii että josko kuitenki lähtis ens viikolla vähän kokeilemaan testailua, JOSKO sittenkin....

 

[iLa]

On tää kyl hassua miten oma pää toimii kierron edetessä...

Vaikka olin niin varma, että meni hukkaan, niin silti pieni toivonkipinä alkaa nostamaan päätään ja tavallaanhan mahdollisuus sille on, kun 2 päivää ennen oletettua ovista kerettiin tallettamaan.. Ja nyt miettii että josko kuitenki lähtis ens viikolla vähän kokeilemaan testailua, JOSKO sittenkin....

Oma mieli on kyllä jännä.. itsellä takana 4 pettynyttä hoitoa ja nyt ei haluaisi pettyä.. ei oikein tiedä olisko pessimisti mut jostain syystä haluaa vähä elätellä toiveita haaveen suhteen

 

[Mustikkamarja]

On tää kyl hassua miten oma pää toimii kierron edetessä...

Vaikka olin niin varma, että meni hukkaan, niin silti pieni toivonkipinä alkaa nostamaan päätään ja tavallaanhan mahdollisuus sille on, kun 2 päivää ennen oletettua ovista kerettiin tallettamaan.. Ja nyt miettii että josko kuitenki lähtis ens viikolla vähän kokeilemaan testailua, JOSKO sittenkin....

Tuohan on ihan optimaalinen, siellä on sitkeimmät sissit munajohtimen päädyssä valmiina kytiksessä, kun muna irtoaa

 

[Lavendel]

On tää kyl hassua miten oma pää toimii kierron edetessä...

Vaikka olin niin varma, että meni hukkaan, niin silti pieni toivonkipinä alkaa nostamaan päätään ja tavallaanhan mahdollisuus sille on, kun 2 päivää ennen oletettua ovista kerettiin tallettamaan.. Ja nyt miettii että josko kuitenki lähtis ens viikolla vähän kokeilemaan testailua, JOSKO sittenkin....

Aina on toivoa! Sitä ei tulisi koskaan menettää, oli tilanne sitten kuinka hankala tahansa.

 

[Sinertävää]

@Hillainen
Mietin samaa. Itselläkin haikeasti toiveikas olo, vaikka nykyiset oireet eivät poikkea juuri yhtään negsukiertojen oireista.

 

[Nöpön]

@Hillainen Samat fiilikset.

JOS ovis oliskin ollut aiemmin ja tallettelut oliskin osunut kohdilleen ja huomenna oliskin jo dpo10?

Paitsi että todennäköisemmin ei. Silti pitää itseään kiusata ja elätellä toiveita.

 

[Hillainen]

@Hillainen Samat fiilikset.

JOS ovis oliskin ollut aiemmin ja tallettelut oliskin osunut kohdilleen ja huomenna oliskin jo dpo10?

Paitsi että todennäköisemmin ei. Silti pitää itseään kiusata ja elätellä toiveita.

Siis just tämä, lähtee kehittämään ihan uusia jossitteluja.

Tuohan on ihan optimaalinen, siellä on sitkeimmät sissit munajohtimen päädyssä valmiina kytiksessä, kun muna irtoaa

Noo, odotukset ei oo silti kovin korkealla... Ehkä tässä koittaa epätoivoisesti suojella itseään.

 

[Emri]

Oliko täällä muita jotka olis raskautuneet heti aukiolotutkimuksen jälkeen?

Meillä tosiaan oli yritystä jo noin 1,5v ilman yhtäkään positiivista testiä. Kunnes yllättäen plussasin syksyllä spontaanisti heti aukkarin jälkeen. Uskon että jokin tässä oli, vaikka torvet oli auki ja kaikki ok. No sitä onnea ei tosin pitkään kestänyt. Nyt olemme aloittaneet taas yrityksen kkm jälkeen, mutta tutut tuhrut on taas alkaneet, ja siis kohta myös kunnon vuoto. Yksi ovis ehtii tän vuoden puolella vielä tulla, mutta tammikuussa mahdollisesti jatkuu sitten hoidoilla. Rupesin tässä vaan pohtimaan, että mitä jos en enää raskaudukkaan ja kaikki hoidotkin menee hukkaan. Julkisilla tuskin tekee enää aukkaria ja yksityisellä maksaa. Jos siitä olisikin taas apua raskautumiseen. Tai sitten ei..

Koko tämä yritysaika on ollut niin raskasta. Varsinkin tämä loppuvuosi on ollut ihan hirveä. Pienen hetken sai nauttia meidän ihmeraskaudesta, mutta sekin vietiin pois.

 

[Sinertävää]

@Emri
Luin kirjan lapsettomuushoidoista (Projekti Vauva, hedelmällisyyslääkäri tarkasti kirjan ennen julkaisua ja laittoi nimensäkin alle) ja siinä ainakin todettiin aukkarin jälkeisten sikiämisten olevan vain sattumaa. Eihän se vuoden yritysaika ennen hoitoihin hakeutumista tarkoita, ettei voisi raskautua luomusti ollenkaan.

Itse uskon että hoidot toimivat sulla, kun olet luomustikin plussannut. Tukevaisuutta ei voi etukäteen tietää, mutta on turhaa kiusata itseään kuvittelemalla kaiken menevän mahdollisimman huonosti. Eihän se välttämättä ole kuin jokin keltarauhastuki, joka riittää vauvan saamiseen. Tää vaan on raastavaa, kun elämä menee sykleissä toivosta epätoivoon ja synkkyyteen.

Mullakin oli syvissä vesissä uiskentelua tuossa syksyllä. Lapsettomuudesta lukeminen oikeasti auttoi asiaa, kun näki että toisilla on täsmälleen samanlaisia ajatuksia ja pelkoja. Varsinkin toi Projekti Vauva on kiva, kun se on kirjoitettu muutama vuosi sitten ja kuvaa hoitoja ajankohtaisesti.

Plussatuulia ja jouluherkutteluita sinne

 

[Stiinaliina]

TÄNÄÄN!!! loppui melkein kolmen kuukauden vuoto ja päästään laskemaan vihdoin kiertoa! Flo näyttää nyt ovista jouluaatolle että sitte saa luovuutta käyttää kun koko suku on meillä tosin en tiedä kuinka todennäköstä ovulaation arviointi on tän vuoto sirkuksen jälkeen… pitäsköhän hakee ovis testit varmuudeksi ???

 

[Vargynja]

Tuohon painoasiaan: Mulla on tavallaan päinvastainen ongelma eli BMI on pyörinyt 16-vuotiaasta asti siinä n. 18-19,5 ja oonkin miettinyt, että voiko myös normaali- ja alipainon rajoilla oleminen vaikuttaa kielteisesti hedelmällisyyteen. Toisaalta uskon, että tämä on mun ns. biologinen paino tällä hetkellä, koska paino pysyy tässä ihan vaivatta ''normaaleilla'' elämäntavoilla ja mulla on myös säännöllinen kierto, kynnet ja hiukset voi hyvin, jne. Mutta tähän asiaan saa aika vähän ''vertaistukea'' eli harvalla tuntuu olevan kokemusta siitä, voisiko vaikka muutaman kilon painonnousu parantaa hedelmällisyyttä. Kaikki veriarvot mulla on ollut viitteissä ferritiiniä lukuun ottamatta (noussut 20 --> 40).

Omaa kokemusta vaikka vertaistuen nimissä täältä sivusta huutelen. Yritettiin esikoista yli vuosi ja BMI oli silloin 19 tienoilla. Kuopus sai alkunsa ihan 1-3 kierrossa (en muista enää tarkkaan, mutta max 3 kiertoa). Painoa oli silloin selvästi enemmän. Voi tietysti olla sattumaa. Voi olla että oli jokin muu asia nuorempana vinksallaan. Mahdoton sanoa varmasti, mutta en pitäisi mahdottomana, että se alipainokin vaikuttaa. Vaikka kierto pyörisi. Mutta sinulla kyllä ferritiinikin voi vaikuttaa.

 

[Mustikkatäplä]

Hnnnng, tänään ekoja merkkejä lähestyvästä ovulaatiosta ja nyt on vasta kp8. Parhaimmillaan saattas ovis tulla jo esim. ylihuomenna, joka on kyl taas liian aikaisin, et ehtis munasolu kunnolla kypsyä. Harmillista on myös se, et olin laskeskellut, et joulu osuis dpo1-3 paikkeille tyypillisellä kp15 oviksella. Se olis ollu aika täydellistä, mut jos ovis tulee kauheesti etuajassa, niin nyt saattas osua sit just kiinnittymisen aikoihin. Olin niin ajatellut, ettei jouluna tartte miettiä mitä syö tai juo (viini nyt lähinnä mietityttää siis). No, ei pidä vielä hätäillä, katsotaan nyt kuinka nopeasti se ovis sieltä leipoutuu. Toivottavasti pääsis nyt ees kp11-12 paikkeille.

 

[problemsolved]

Olen ymmärtänyt kans, että toisilla se lieväkin alipaino voi vaikuttaa. Mutta nämähän on niin henkimaailman juttuja välillä. Mutta tosiaan eri ihmisillä se paino vaikuttaa eri asioihin, joten ei se pois suljettua ole.