Iinamarikalle plussaonnittelut!
Mulla on ollut tänään päänsärkypäivä. Saldovapaa töistä meni nyt vähän hukkaan, mutta onpahan toisaalta saanut löhöillä, ja saldoja oli pakko joka tapauksessa lyhentää. Parveketta sain sentään vähän laitettua, niin ei ihan hukkaan mennyt koko päivä. Tästä aasinsiltana: miten tarkkoina olette olleet tulehduskipulääkkeen kanssa yritysaikana? Mä sorruin nyt yhteen 400 mg ibuprofeenin, kun ovulaatioon on vielä 8 päivää. Parasetamolia otin heti aamusta 1 g, mutta en saanut sillä kipua katkaistua.
Sinulla kyllä on mielestäni turvallinen väli ovikseen ibuprofeenia ajatellen.
Vältän ibuprofeenia viimeiseen asti, mutta usein parasetamoli ei auta minulla migreeniin. Joskus on pakko ottaa oviksen lähelläkin ibuprofeenia, mutta mihinkään pikkuvaivaan en ota oviksen lähellä. Ikävä kyllä ibuprofeeni auttaa minulla migreeniin jopa paremmin kuin itse migreenilääkkeet. Uskon kuitenkin ovuloineeni myös sellaisissa kierrossa,joissa olen joutunut Buranaa käyttämään. Menkkakipuihin käytän. Yritän myös välttää migreeniä muilla keinoilla, kuten tasaisella vuorokausirytmillä, niska-hartia-jumpalla, ei liikaa puhelinta jne.
Viime aikoina olen kuitenkin yrittänyt rentoutua kaikkien näiden juttujen kanssa. Mitä näitä nyt on, ei ibuprofeenia, ei sokeria, ei saa olla ientulehdusta jne, että tulisin raskaaksi. Kun lukee sellaisia juttuja netistä, täältäkin vau.fi-sivuilta, tulee jotenkin sellainen mielikuva, että ibuprofeeni tai ientulehdus tai sokeri suorastaan varmasti estää raskauden. Vaikka ne voivat
sen tehdä, mikä on todennäköisyys? Ja niinhän niissä jutuissa sanotaan, että niin voi käydä. Mutta tulee se tunne, että nyt tässä käy niin... Läheiseni sai kolme lasta, jonka jälkeen sattumalta hän kysyi hammaslääkärissä pienestä näppylästä ikenessä. Sen alla oli valtava mätäpaise ja siitä seurasi juurihoito. Hän muisti, mistä asti se näppylä oli hänellä ollut, joten tiedämme että sen mätäpaiseen kanssa hän tuli kolme kertaa raskaaksi ja ei yhtään keskenmenoa sinä aikana. Se siitä ientulehduksen vaikutuksesta raskaaksi tulemiseen. Ainakin hänen kohdallaan. Ja äitini joi kuulemma pari litraa kahvia päivässä, kun meitä sisaruksia odotti....
Tietysti hoidan hampaani ja olen vähentänyt kahvia ja vältän ibuprofeenia. Mutta olen vähän rennompi, tai ainakin yritän, kuin vuosi sitten, hahmotan että ei se yhteen kuppiin kahvia enemmän silloin tällöin kaadu, eikä siihen yhteen Buranaankaan... Ja välillä kyllä pelkään, että kaatuu. Tässä kierrossa olen herkutellut tavallista enemmän ja ihan rennosti.
Minä tein aasinsillan vähän eteenpäin aloittamastasi jutusta. Tämä siis oli sellaista pohdintaa, ei kenenkään neuvomista. Välillä harmittaa, että olen lukenut niin paljon. Tieto lisää tuskaa.
et onkohan tää normaalia
mulla ei joka ovulaatio oo ollu kovin tummat ne viivat, kerran oli tummempi kuin kontrolliviiva. Ja vielä pieni omanapailu, alavatsa on ollu tänää "tiukka" ja aivastaessa tuntui vihlaisu. Heti herää pieni toive että joko olis oireita
Toivottavasti asiasta tiedotettaisiin enemmän ihan yleisesti, ehkä nykyään jo onkin niin.