Raskaaksi 2021

[Liliana-]

Tippa verta tuli jo nyt dpo 8, eli sama kaava jatkuu. Luteaali jää tosi lyhyeksi ja tiputtelee monta päivää

 

[Oliwia]

Mä stressasin myös ennen kuopusta, et miten meidän parisuhde tulee jaksamaan vauva-arjen. Mulla on siis 11v ja 10v lapset ja miehellä 8v poika, lisäksi yksi yhteinen 1v 7kk. Raskaus ja vauva-aika miehen kanssa oli ihanaa aikaa, koen että vaan vahvisti meidän parisuhdetta. Sitähän ei tiedä kuinka toinen yhteinen ja lapset pienellä ikäerolla tulee koettelemaan parisuhdetta.

Raskautuminen stressaa niiden keskenmenojen takia, mutta niin stressaa raskausaikakin. Mulla on kaikissa raskauksissa ollut ennenaikaisia supistuksia, kuopuksen raskausaikana jouduin jäämään fyysisesti raskaasta työstä pois ekan kerran jo rv 14 supisteluiden takia. Kunpa tärppi tulis pian niin voisin olla raskausajan kotona, suunnitelmissa kun ois olla hoitovapaalla tän vuoden loppuun asti. :)

 

[RouvaKettunen]

Mulle vauvavuosi on ollut elämän parasta aikaa. Vaikka kaikki kolme on ollu huonoja nukkujia ja unen puute on syvältä niin siltikin siinä on jotain maagista. En vaan kyllästy silittelemään ja sylittelemään pientä kääröä. Koronavuosi oli parasta kun sai vaan pesiä pienen kanssa eikä tarttenu lähtee minnekään!

Synnyttäminen jännittää kaikista eniten, tosin ensiksi pitäis tulla raskaaksi, se se vasta vaikea laji onkin... Itse raskaudet ovat menneet iisisti, mut synnyttämisen voisin skipata. Eka päätyi sektioon ja kaks alatietä meni pitkästi ja kipeesti. Mut silti tekisin sen kerran vielä!

Yk ehkä 11 ja kp 12, tilanne haiskahtaa oviksesta...

 

[Jadine]

Minua taas synnyttäminen jännittää kaikkein vähiten! Olisin voinut synnyttää uudestaan vaikka heti, mutta kaksi ensimmäistä vuotta olin vain todella kiitollinen, etten ollut enää raskaana. Vaikka tulikin aika paljon repeämiä ja eppari, ja lisäksi epiduraali ei oikein toiminut, niin ei jäänyt mitään traumoja synnytyksestä. Raskaus taas oli ihan kauhea, kamalat liitoskivut jostain puolivälistä asti, ja laskin vain päiviä ja viikkoja, että se loppuu. Ja sitä en silloin oikein tajunnut tai halunnut myöntää itselleni, mutta ihan selvästi minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus. Varsinkin tunneside vauvaan oli pitkään ihan olematon, mikä oli ihan järkyttävää, kun olin kuitenkin haaveillut vauvasta vuosikaudet.

Olen kuitenkin ihan toiveikas, että asiat voivat mennä nyt eri tavalla. Tiedän paremmin, mitä odottaa, ja tiedän myös, mitkä olivat niitä kipupisteitä edellisellä kerralla. Moni asia olisi ollut helpompi, jos olisin ollut paremmin varautunut. Ja nyt on myös perspektiiviä siihen, että se vauvavuosi on kuitenkin aika lyhyt ja sen jälkeen helpottaa.

 

[Irem]

Oon kuullut kyllä myös niitäkin tarinoita että parisuhde on vaan vahvistunut siinä samassa :)
Oon niin malttamaton, olisin ihan valmis jäämään vaikka heti pois töistä/työelämästä (loma alkaa parin viikon päästä ) pidemmäksikin aikaa. Sitä oon miettinyt jo etukäteen, et miten omista töistäni selviäisinkään ja kuinka pitkälle jos raskaaksi tulisin. Oon kauhee stressaaja kaikesta tämmösestä mitä ei etukäteen voi tietää miten hommat menee, mut meen aina asioiden edelle

 

[Seelma]

Meillä kävi ainakin niin, että parisuhde vain läheni ja vahvistui vauvan myötä. Ei siis ollenkaan negatiivinen vaikutus! :)

 

[Tammenterho91]

Kp14, ei vielä O+:angelic: Toivottavasti pian! Meinaan alavatsa on turvoksissa ja alkaa olla jonkun verran juilintaa, lima ovikseenpäin viittaavaa
Ja oon kumman herkkä ärsyyntymään, eikös tämäkin ovulaatioon viittaa tietää kyllä tasan ettei oo aiemmin ovulaatiota ollut viimesien yk aikana, kun nyt on ihan pihalla

Jännittäähän tuo raskaus itteäkin, esikoista ootellessa hyperemeesi, eli voi olla et tulee olemaan paha olo ja nyt ku on työuupumuksen kans saikulla niin eipä olis varaa saikuttaa raskauden takia sitten työelämäni puolesta siis hirvittää ehkä eniten, ja sit ne raskauteen liittyvät pelot ja huolet
Vauvavuotta en niinkään jännitä, uskon et parisuhde siitä selviää ellei jopa vahvistuiskin

 

[Liliana-]

Mulla iskee aina hetkellinen tosi paha epätoivo, kun uusi kierto alkaa. Millä te muut selviätte tästä? Ei huvita tehdä, eikä nähdä mitään, eikä ketään. Vinkkejä?

 

[move88]

Mulla iskee aina hetkellinen tosi paha epätoivo, kun uusi kierto alkaa. Millä te muut selviätte tästä? Ei huvita tehdä, eikä nähdä mitään, eikä ketään. Vinkkejä?

Odottaa sen pari päivää, niin pahin pettymys laantuu ei oo oikeesti mitään hyviä vinkkejä. Itsensä Hemmottelu ja muiden asioiden tekeminen…

 

[Spyro]

Mua ei pelota raskaus eikä vauvavuosi.
Synnytys pelottaa. Kätilön toiminnasta ja kiireellisestä sektiosta jäi traumat.
Pelkään et joudun taas sektioon ja et kätilö kohtelee taas samalla tavalla...

 

[zar_]

Minua taas synnyttäminen jännittää kaikkein vähiten! Olisin voinut synnyttää uudestaan vaikka heti, mutta kaksi ensimmäistä vuotta olin vain todella kiitollinen, etten ollut enää raskaana. Vaikka tulikin aika paljon repeämiä ja eppari, ja lisäksi epiduraali ei oikein toiminut, niin ei jäänyt mitään traumoja synnytyksestä. Raskaus taas oli ihan kauhea, kamalat liitoskivut jostain puolivälistä asti, ja laskin vain päiviä ja viikkoja, että se loppuu. Ja sitä en silloin oikein tajunnut tai halunnut myöntää itselleni, mutta ihan selvästi minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus. Varsinkin tunneside vauvaan oli pitkään ihan olematon, mikä oli ihan järkyttävää, kun olin kuitenkin haaveillut vauvasta vuosikaudet.

Olen kuitenkin ihan toiveikas, että asiat voivat mennä nyt eri tavalla. Tiedän paremmin, mitä odottaa, ja tiedän myös, mitkä olivat niitä kipupisteitä edellisellä kerralla. Moni asia olisi ollut helpompi, jos olisin ollut paremmin varautunut. Ja nyt on myös perspektiiviä siihen, että se vauvavuosi on kuitenkin aika lyhyt ja sen jälkeen helpottaa.

Pakko kommentoida, vaikka vain seurailen tilanteita sivusta. :)
Meillä yritettiin tätä raskautta 1,5 v. ja mukaan mahtui myös yksi keskenmeno. Oon nyt viikolla 36+5 eli vauva on ihan pian täysiaikainen
Mutta siis, mä olin koko yritysajan niin toivonut raskautta, koin lapsettomuuden tosi murskaavana ja mun oman kehoni pettäneen mut täysin, olin varautunut siihen, että me joudutaan hoitoihin, ettei omin avuin tule onnistumaan, mutta lykättiin hoitoja siksi kun mä opiskelin vielä. Sitten yhtäkkiä plussasinkin ihan ilman mitään poppaskonsteja ja pian sitä pitäis synnyttää ihmetys oli suuri.

Joka tapauksessa, mä en ole pystynyt nauttimaan mitenkään päin raskausajasta. Olen koko tän ajan vain miettinyt milloin tämä loppuu ja kokenut siitä valtavaa syyllisyyttä. Ahdistuin ja masennuin ennen puolta väliä niin, että olen peloistani käynyt koko raskausajan juttelemassa terapiassa neuvolapsykologin kanssa. Henkisesti ollut vaikeaa, on paniikkikohtauksia ja suunnatonta huolta itsestä ja vauvasta. Vauvaa kuitenkin rakastan vilpittömästi aivan tosi paljon, odotan et saisin pojan jo nähdä.
Lisäksi supistelut vaivanneet rv 12 alkaen, jäin uupumuksen, supistelujen sekä anemian vuoksi kokonaan pois töistä, sairaslomalle jo puolen välin jälkeen. Lisäksi oma perussairaus on ihan älytön, vaikka lääkitsen itseäni niin oireet on päällä välillä rajuinakin eikä muuta syytä ole löytynyt kuin hormonit. Pahoinvoin alusta tänne loppuun, lisäksi verenpaineet nousseet nyt vikalla kolmanneksella ja aurallinen migreeni aktivoitui, minkä vuoksi joudun paineita kotona kyttäilemään ja stixailen protskuja myös kotiolosuhteissa turvottelu vuoksi. Ja mulla poikaraskaus.
Oon menossa huomenna keskustelemaan synnytyksestä kätilön kanssa äitipolille ja siitä viikon päästä on kokoarvio. Viime ajat oon alkanut pelkäämään myös synnytystä ja en vaan tiedä kestääkö oma pää, jos joudutaan yliajalle. Joka tapauksessa halusin vaan sanoa, ettei kaikkien tarvitse pitää siitä raskausajasta, se ei oo kaikille ihanaa auvoista kukoistuksen aikaa, toisille se on suuri stressi ja raskas hetki elämässä, mutta se ei tarkoita, etteikö olisi hyvä äiti tai etteikö saisi tai kannattaisi haaveilla uudesta raskaudesta. Mä olen ainakin tosi hyvin apua saanut tähän kaikkeen jo neuvolasta, joten uskon että tuo raskauden jälkeinen masennus on vältettävissä jo raskausaikana, jos on oikea tuki. Mullakin jatkuu hoitokontakti vielä raskauden jälkeen, vaikkei pikkulapsi aika pelota mua lainkaan, päinvastoin. :)

Eli rohkeasti vain kohti niitä omia unelmia, älä koe syyllisyyttä siitä, että haluat vauvan, vaikka vihaisi raskausaikaa. Ei siitä kaikki pidä ja se on ihan ok. Raskaudet voi olla oikeesti tosi rankkoja ja sen oon itse ainakin huomannut. Ehkä oma ajatus raskaudesta oli liian ruusuinen tai sit mun keho ei vaan meinaa pystyä tähän rääkkiin

Joka tapauksessa tsemppiä ja plussatuulia
Mä odottelen sitä synnytystä, jos tää poika haluis joskus ulos yksiöstään

 

[pikkulintu123]

kp11 ja digiin vilkkuvahymynaama!! Saas nähdä monta päivää vilkkuu, ja tuleeko edes pysyvää hymynaamaa. Mutta oon niin ilonen, että nyt jo toi vilkkuva, vielä ku eka kierto letrojen kanssa ja odotuksia ei oikeen ollut, että ovis tapahtuisi, nyt antaa jo aika paljon toivoa.

 

[annana]

mulla on nyt kp 31/29 ja äsken ihan puhdas nega. tää on outoa koska mun kierto on ollut käytännössä kellonlyömälleen säännölliset 29 päivää jo puolen vuoden ajan (sitä ennen oli pillerit). pitäskö nyt jo saada pos.tulos jos raskaana olis?

 

[MyyräMatikainen]

Täällä eletään kp 22/26. Dpo9. Ja testit näyttää tämmöstä :bag:

 

[Pogo]

Täällä eletään kp 22/26. Dpo9. Ja testit näyttää tämmöstä :bag:

Mä näen tuossa ylemmässä jotain mutta en tiedä näkyykö siinä väriä vai ei. Aikaisin oot kuitenkin liikkeellä ja jos on raskaus kyseessä niin varmasti vahvistuu.

 

[Oreo]

Täällä eletään kp 22/26. Dpo9. Ja testit näyttää tämmöstä :bag:

Ylemmässä näkyy viivaa, mutta onko toi rfsu:n testi?
Ne valitettavasti antaa tosi räikeää viivanpaikkaa.

Mutta toivottavasti raskaus ja lähtee vahvistumaan :)

 

[MyyräMatikainen]

Mä näen tuossa ylemmässä jotain mutta en tiedä näkyykö siinä väriä vai ei. Aikaisin oot kuitenkin liikkeellä ja jos on raskaus kyseessä niin varmasti vahvistuu.

Pcssä on kans jotain. Ei oo täysin blanco.
Mut joo, aika näyttää :angelic:

Mulla ihmeellisesti vihloo toista kainaloa. Ja on ihan uudenlainen tunne

 

[MyyräMatikainen]

Ylemmässä näkyy viivaa, mutta onko toi rfsu:n testi?
Ne valitettavasti antaa tosi räikeää viivanpaikkaa.

Mutta toivottavasti raskaus ja lähtee vahvistumaan :)

Joo on rfsu. Ja antaa vissiin punertavaakin viivanpaikkaa. Luonnossa tuo punersi vähän.

Tuossa on illan ja aamun rfsu

 

[elo]

MyyräMatikainen! Toivotaan vahvistuvia viivoja!

jotain näkyy testeissä

 

[Oliwia]

Joo on rfsu. Ja antaa vissiin punertavaakin viivanpaikkaa. Luonnossa tuo punersi vähän.

Tuossa on illan ja aamun rfsu

Jotain tossa näkyy! Toivottavasti vahvistuu

Tänään kp 12 ja ovista odotellessa. Aloitin perjantaina ab-kuurin, kun joku tulehdus ihan selkeesti on. Alamahaa ei oo jomotellut enää, paitsi eilen alkoi ovikselle tyypilliset "esijomottelut".