Raskaaksi 2020

Onko muuten ihan normaalia niissä pregcheckin testeissä, että ennenku sitä on käyttäny niin siinä näkyy 2 viivanpaikkaa todella selkeinä ihan vaan vilkaisulla? Siis tasoa positiivinen testi, mutta väritön/harmaa? Kun kävin (roskisdyykkarina) katsomassa niin nyt taas kuivuessa näkyy viivanpaikka (kontrolli värissä tietysti), ei toki kauhean selkeästi, mutta sen pystyy kyllä näkemään. RFSU:n testeissä ei oo koskaan ollu tuommosta ja kerran aiemmin kun käytin pc:n testiä niin en muistanu että semmoset ois ollu.

Jos tää on ihan tavallista niin varmaan käytän rfsu:ta jatkossa, ärsyttäviä tommoset viivanpaikat
 
Itse odigiä vain aamulla testannut. Mutta joskus kun se hymy tulee varmasti testaan millon häippäsee:bookworm:

Tikutan taas liuskalla 1-2x riippuu olosta
 

Liitteet

  • IMG_20200713_124551.jpg
    IMG_20200713_124551.jpg
    40.5 KB · Katsottu: 145
Tais olla kemiallinen raskaus täällä. Viiva tänään haaleempi kuin eilen.
Vetää sanattomaksi ja surettaa aivan älyttömästi. :sad010

Tosi harmi kyllä jos taas noin :sad001 Toivottavasti seuraavassa kierrossa tarraa kiinni ja lujaa.

Tsemppiä muillekin näihin maanantaifiiliksiin, on se niin tympeetä, jos ei tärppää vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi :sad001
 
Hei mä aattelin tehdä saman, eli tilata digejä ja liuskoja. :) Liuskoilla en saanut plussaa ikinä, kun käytin niitä muutamassa kierrossa joskus alkuvuodesta. Mutta nyt ajattelin kokeilla uusiksi digien "tuella".

Mä oon tehnyt digejä yleensä vaan kerran päivässä aamupissistä. Tässä kierrossa tein yhden poikkeuksen illasta, ja silloin sitten tulikin se ovisplussa. En tiedä, jos olisin illan sijasta jättänyt aamuun, että olisinko vielä silloin saanut plussan kiinni vaiko en. Mutta normisti 1krt/pvä testaamisella oon saanut plussan kiinni. :rolleyes:
Kuulostaa hyvältä!

Mulla menkkojen lisäks mieltä pahottaa nyt se, et oon menny avautuu omalle äidille vauvahaaveista ja yrityksestä. Äiti on ollut 24 kun minä oon syntyny ja hänellä siinä vaiheessa ns. Kaikki valmiiksi elämässä pedattuna. Itse olen nyt 27, täytän loppuvuodesta 28. Opinnot kesken ja tarkoitus valmistua maaliskuussa. Jos olisin viime kierrosta raskautunut olisin silti ehtinyt valmistua. Äiti nyt kovasti kritisoi sitä että yritys jo käynnissä kun opinnot kesken. Asiasta tulee todella paha mieli vaikka ymmärrän että ihmiset ovat asioista eri mieltä. Mutta olen aikuinen ihminen enkä todellakaan ainut joka raskautuisi kesken opintojen. Ei tunnu ymmärtävän sitä että kaikki eivät raskaudu sormia napsauttamalla eivätkä ne lapset tule kellokaulassa. Eikä tunnu tajuavan sitä että itsellä ollut jo vuosia suuri haave vauvasta:sorry: nyt iski vielä kovemmin kun näin työkaverin raskausjulkistuksen facessa ja siellä kumpikin tuleva isoäiti onneissaan oli. Työkaveri neljä vuottq nuorempi ja opinnot myöskin kesken.

Onneksi sentään anoppi kannustaa ja odottaa innoissaan iloisia uutisia.
 
View attachment 91671 View attachment 91672

Mä olen ruennut purkamaan kaikenlaisia tunteita ompeluun...

Olen aina ollut tunariompelija, mutta muutama kuukausi sitten päätin, että nyt opettelen sen homman ja nopeasti aloinkin sit tehä kaikenlaista. On aivan ihanaa hommaa tyhjentää pää välillä. :happy:

Todella hienoja nuo tekemäsi vaatteet! Olet taitava :happy: Itselläkin on kankaita ja kone, mutta nyt on jäänyt taas ompelu. Keväällä tuli innostus, joka laantui kiireiden ja tilanpuutteen myötä. Mulla ei sinällään oo ollut koskaan ompelutaitoa, oon kai välillä liian hätäinen, mutta keväällä huomasin että kyllä se onnistuu, jos vaan keskittyy. Ei vaan oo mitään kaavoja tullut ostettua enkä tiedä onnistunko ilman niitä. Ihanaa noi sun tekeleet nosti motivaatiota aloittaa uudestaan :Heartred:smiley-bounce012
 
Onko muuten ihan normaalia niissä pregcheckin testeissä, että ennenku sitä on käyttäny niin siinä näkyy 2 viivanpaikkaa todella selkeinä ihan vaan vilkaisulla? Siis tasoa positiivinen testi, mutta väritön/harmaa? Kun kävin (roskisdyykkarina) katsomassa niin nyt taas kuivuessa näkyy viivanpaikka (kontrolli värissä tietysti), ei toki kauhean selkeästi, mutta sen pystyy kyllä näkemään. RFSU:n testeissä ei oo koskaan ollu tuommosta ja kerran aiemmin kun käytin pc:n testiä niin en muistanu että semmoset ois ollu.

Jos tää on ihan tavallista niin varmaan käytän rfsu:ta jatkossa, ärsyttäviä tommoset viivanpaikat

Mä en tiedä mitä pregchekin testeille on tehty, koska oon nyt pistäny merkille tämän saman että niissä näkyy ne värittömät viivanpaikat jo valmiiksi kun otat sieltä omasta paketista pois. En muista että ne olisi noin hyvin näkynyt muutaman vuoden takaperin..
 
Kuulostaa hyvältä!

Mulla menkkojen lisäks mieltä pahottaa nyt se, et oon menny avautuu omalle äidille vauvahaaveista ja yrityksestä. Äiti on ollut 24 kun minä oon syntyny ja hänellä siinä vaiheessa ns. Kaikki valmiiksi elämässä pedattuna. Itse olen nyt 27, täytän loppuvuodesta 28. Opinnot kesken ja tarkoitus valmistua maaliskuussa. Jos olisin viime kierrosta raskautunut olisin silti ehtinyt valmistua. Äiti nyt kovasti kritisoi sitä että yritys jo käynnissä kun opinnot kesken. Asiasta tulee todella paha mieli vaikka ymmärrän että ihmiset ovat asioista eri mieltä. Mutta olen aikuinen ihminen enkä todellakaan ainut joka raskautuisi kesken opintojen. Ei tunnu ymmärtävän sitä että kaikki eivät raskaudu sormia napsauttamalla eivätkä ne lapset tule kellokaulassa. Eikä tunnu tajuavan sitä että itsellä ollut jo vuosia suuri haave vauvasta:sorry: nyt iski vielä kovemmin kun näin työkaverin raskausjulkistuksen facessa ja siellä kumpikin tuleva isoäiti onneissaan oli. Työkaveri neljä vuottq nuorempi ja opinnot myöskin kesken.

Onneksi sentään anoppi kannustaa ja odottaa innoissaan iloisia uutisia.


Mulla myö oma äiti heitti kun kerroin olevani raskaana, että "No koskas sulla on laskettu aika? Ootko ihan tosissasi, onko mun mies täysillä mukana, niitä lapsia voi tehdä myöhemminkin... Ootte niin nuoria vielä..."
Ja mitäs mä olin 23 kun esikoinen syntyi, mies 26.
Kaikki muut otti asian iloisesti vastaan, mutta ona äiti se tollain reagoi asiaan. Olisin toivonut toisenlaista vastaanottoa silloin tähän raskaus uutiseen.
Viikon päästä tosta kun kerroin, hän soitti mulle itkien puhelimessa että pelkää mun jäävän yksin sen tulevan lapsen kanssa.

Nyt olen 27, ja mies 30.. Mun äiti taisi olla itse 22 kun mua odotti.
 
Toivottavasti ei ole haittaa raskautumiselle, kun kittaan kofeiinitonta kahvia monta kuppia päivässä surutta. Eikös se ole niin, että se kofeiini on haitallista sikiölle eikä se itse kahvi? :oops:

Tää kahvikuppien määrä on kasvanut tosi paljon varsinkin nyt kun stressaan...
 
Meidän äite ei tiennyt yrityksestä mitään, vastahan me aloitettiin. Mutta oli niin ihana, kun itkin sille viime kuussa kemiallista, että vauva meinas tulla, mutta ei sit tullutkaan. Näkyi jo hetken tikussa :smiley-angry017

Äite itselleen ominaiseen tapaan tuijotti mua haavi auki ja totesi "No voi paska. Ei se aina kai ole niin helppoa kaikille. Yritätte sitten uudelleen." Ja siitä tuli niin hyvä olo :Heartpink
 
Meidän äite ei tiennyt yrityksestä mitään, vastahan me aloitettiin. Mutta oli niin ihana, kun itkin sille viime kuussa kemiallista, että vauva meinas tulla, mutta ei sit tullutkaan. Näkyi jo hetken tikussa :smiley-angry017

Äite itselleen ominaiseen tapaan tuijotti mua haavi auki ja totesi "No voi paska. Ei se aina kai ole niin helppoa kaikille. Yritätte sitten uudelleen." Ja siitä tuli niin hyvä olo :Heartpink

Mäkin olen kertonut kemiallisista äidille ja anopille. Se helpottaa tuskaa, kun saa puhua vaikka vaikeaa aluksi onkin. :Heartred

Odotan tässä, että huominen tulisi pian ja pääsisi testaamaan ja saisi pois alta tän epävarmuuden. :oops:
 
Toivottavasti ei ole haittaa raskautumiselle, kun kittaan kofeiinitonta kahvia monta kuppia päivässä surutta. Eikös se ole niin, että se kofeiini on haitallista sikiölle eikä se itse kahvi? :oops:

Tää kahvikuppien määrä on kasvanut tosi paljon varsinkin nyt kun stressaan...


Kofeiini juu. Enkä usko alussa kofeiinin (norm. Käyttö) haittaa tekevän kun ei saa ravinteita alku aikana vielä napanuoran kautta äidistä.

Itellä kahvin juonti jää aamuun, ei oikee päivällä uppoa tai ees tee mieli
 
Mulla myö oma äiti heitti kun kerroin olevani raskaana, että "No koskas sulla on laskettu aika? Ootko ihan tosissasi, onko mun mies täysillä mukana, niitä lapsia voi tehdä myöhemminkin... Ootte niin nuoria vielä..."
Ja mitäs mä olin 23 kun esikoinen syntyi, mies 26.
Kaikki muut otti asian iloisesti vastaan, mutta ona äiti se tollain reagoi asiaan. Olisin toivonut toisenlaista vastaanottoa silloin tähän raskaus uutiseen.
Viikon päästä tosta kun kerroin, hän soitti mulle itkien puhelimessa että pelkää mun jäävän yksin sen tulevan lapsen kanssa.

Nyt olen 27, ja mies 30.. Mun äiti taisi olla itse 22 kun mua odotti.
Kyllä näi äiditki osaa olla välillä raivostuttavia...
 
Kuulostaa hyvältä!

Mulla menkkojen lisäks mieltä pahottaa nyt se, et oon menny avautuu omalle äidille vauvahaaveista ja yrityksestä. Äiti on ollut 24 kun minä oon syntyny ja hänellä siinä vaiheessa ns. Kaikki valmiiksi elämässä pedattuna. Itse olen nyt 27, täytän loppuvuodesta 28. Opinnot kesken ja tarkoitus valmistua maaliskuussa. Jos olisin viime kierrosta raskautunut olisin silti ehtinyt valmistua. Äiti nyt kovasti kritisoi sitä että yritys jo käynnissä kun opinnot kesken. Asiasta tulee todella paha mieli vaikka ymmärrän että ihmiset ovat asioista eri mieltä. Mutta olen aikuinen ihminen enkä todellakaan ainut joka raskautuisi kesken opintojen. Ei tunnu ymmärtävän sitä että kaikki eivät raskaudu sormia napsauttamalla eivätkä ne lapset tule kellokaulassa. Eikä tunnu tajuavan sitä että itsellä ollut jo vuosia suuri haave vauvasta:sorry: nyt iski vielä kovemmin kun näin työkaverin raskausjulkistuksen facessa ja siellä kumpikin tuleva isoäiti onneissaan oli. Työkaveri neljä vuottq nuorempi ja opinnot myöskin kesken.

Onneksi sentään anoppi kannustaa ja odottaa innoissaan iloisia uutisia.

Tää kuulostaa niin tutulta. Omalle äidilleni, joka tätä hoki sanoin kyllä suoraan, ettei hän tule sitä päättämään milloin olemme riittävän aikuisia tekemään lapsia, että hän ei sitä päätä olenko raskaana vai en. Mulla myös opinnot kesken, mutta mitä siitä - mies tekee kuitenkin töitä ja itse ollaan itsemme jo pitkään elätetty. Yhdessä ollaan oltu 7-vuotta. Ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa aikaa, eikä elämä ole ikinä riittävän valmis tai tasainen, jos jää tätä pohtimaan, ei niitä lapsia sitten enää niin vaan tulekaan (eikä näytä tulevan nytkään). Jossain kummallisessa kuplassa elää ainakin äitini, kun kuvittelee et hommat hoituu sormia napsauttamalla. Mun äitini oli jo ensimmäisensä tehnyt mun ikäisenä, mut silti järjestää kauheen haloon siitä, miksei vielä ole hyvä aika lapsille. Ehkä hänelle itselleen tuo aika on ollut vaikea, eikä toivo samaa meille, mut me tehdäön kuitenkin omat valintamme sekä päätöksemme. Yleensähän raskausuutisista ollaan iloisia, etenkin omien lasten, ei järkyttyneitä, mut toisin meni meidän äidin kohdalla. Ite oon vielä vuosia työskennellyt varhaiskasvatuksessa ja nyt luen lto-pätevyyttä, niin kyllä otti päähän. Tosiasiassa loukkaannuin äidin käytöksestä siinä määrin, että raskaudesta aion kertoa hänelle viimeisenä vasta rakenneultran jälkeen, jos sinne asti joskus pääsen. :finger:
Mun mielestä se oma tunne siitä, että on valmis pitäisi riittää, koska täydellisiä vanhempia ei ole, kaikki tekee virheitä ja thats it. Meilläkin mies lähentelee kohta 30 ja mun tuttavapiirissä paljon kavereita, jotka nyt raskaana meidän ikäisinä. Ei todellakaan odotella äidin suostumusta näihin hommiin, johan toi ukkelikin olis jo joku vanha käpy, jos mutsin mittapuulla oletettua hyvää lisääntymisikää jäis venailemaan :grin:hilarious:
 
Edellisestä kirjoituksesta tulikin mieleen, että kun joskus nappaa pikkuinen matkaamme niin miehen kanssa mietittiin, että vasta rakenneultran jälkeen paljastetaan lähimmäisille uuden tulosta. Ainakin koitamme pysyä vaiti niin kauan:hilarious: itseni tuntien pahaa voi tehdä pitää noin suurta salaisuutta omana..
 
Tää kuulostaa niin tutulta. Omalle äidilleni, joka tätä hoki sanoin kyllä suoraan, ettei hän tule sitä päättämään milloin olemme riittävän aikuisia tekemään lapsia, että hän ei sitä päätä olenko raskaana vai en. Mulla myös opinnot kesken, mutta mitä siitä - mies tekee kuitenkin töitä ja itse ollaan itsemme jo pitkään elätetty. Yhdessä ollaan oltu 7-vuotta. Ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa aikaa, eikä elämä ole ikinä riittävän valmis tai tasainen, jos jää tätä pohtimaan, ei niitä lapsia sitten enää niin vaan tulekaan (eikä näytä tulevan nytkään). Jossain kummallisessa kuplassa elää ainakin äitini, kun kuvittelee et hommat hoituu sormia napsauttamalla. Mun äitini oli jo ensimmäisensä tehnyt mun ikäisenä, mut silti järjestää kauheen haloon siitä, miksei vielä ole hyvä aika lapsille. Ehkä hänelle itselleen tuo aika on ollut vaikea, eikä toivo samaa meille, mut me tehdäön kuitenkin omat valintamme sekä päätöksemme. Yleensähän raskausuutisista ollaan iloisia, etenkin omien lasten, ei järkyttyneitä, mut toisin meni meidän äidin kohdalla. Ite oon vielä vuosia työskennellyt varhaiskasvatuksessa ja nyt luen lto-pätevyyttä, niin kyllä otti päähän. Tosiasiassa loukkaannuin äidin käytöksestä siinä määrin, että raskaudesta aion kertoa hänelle viimeisenä vasta rakenneultran jälkeen, jos sinne asti joskus pääsen. :finger:
Mun mielestä se oma tunne siitä, että on valmis pitäisi riittää, koska täydellisiä vanhempia ei ole, kaikki tekee virheitä ja thats it. Meilläkin mies lähentelee kohta 30 ja mun tuttavapiirissä paljon kavereita, jotka nyt raskaana meidän ikäisinä. Ei todellakaan odotella äidin suostumusta näihin hommiin, johan toi ukkelikin olis jo joku vanha käpy, jos mutsin mittapuulla oletettua hyvää lisääntymisikää jäis venailemaan :grin:hilarious:
Huh. Sielläkin nihkee äiti:meh: tiivistit kyllä mun omat ajatukset hyvin. Itsekin tässä päättänyt, että hän ei tule olemaan ensimmäisten joukossa, joka iloisista uutisista sitten kuulee. Vasta sitten todella turvallisilla viikoilla kun voin kailottaa koko maailmalle.
 
Ehkä teidän äidit ei varsinaisesti tarkoita mitään pahaa? Jos ovat vain huolissaan omista lapsistaan ja haluavat teidän olevan täysin varmoja valinnasta ja suojella teitä, omia lapsiaan viimeiseen asti?
Oma äitini on sanonut näitä samoja asioita ja melkein itkua vääntänyt, kun pelkää ettei asiat menekkään hyvin esimerkiksi parisuhteessa. Hän kuitenkin perään lisäsi, että tehkää vaikka viisi lasta, ei se hänen valintansa ole, mutta hän haluaa, että mulla ja jo olemassa olevilla lapsilla on kaikki hyvin :Heartpink
Varmasti myös tuntuu hullulta, kun oma lapsi alkaa tekemään lapsia ja vaatii hetken aikaa sulatella sitä :confused005

Sori sekava teksti, toivottavasti sai kiinni mitä ajan takaa.
Aika muuten kuluu perhanan hitaasti. Dpo2 ja tuntuu, ettei aika kulje mihinkään :biggrin
 
Keskusteltiin just miehen kanssa tuosta siskon kommentista ja muuten tästä aiheesta ja helpotti paljon. Nyt pystyy taas keveämmin mielin jatkaa päivää ja yleensäkin elämää kun sai tuon painolastin pois mielestä :Heartred
Ihanaa kun mies on niin rakastava, välittävä ja järkevä. Tuo mut aina sieltä jostain syvältä itsestäni takaisin pintaan :Heartred

Vähän jää nyt ehkä vaivaamaan vielä nuo oudot menkat ja se pieni vuoto ilman kipuja, mutta ehkä ne nyt tosiaan on niitä hormonihäröjä. Vaikka toki googletin (joo ei pitäis), että on saanut plussaa vasta kun menkat on myöhästyneet pari viikkoa tms, mut tommoset tuntui jo olevan niin harvinaisia, että taidan jättää testaamatta kunnes seuraavat menkat on määrä alkaa. En nyt jotenkin enää usko mahdollisuuteen, että viime kierto olisi tärppiä tuonut. Tänään kuitenkin dpo19/kp6 niin uskon voivani sanoa että se oli siinä.

Onhan se tietysti kurjaa, kun ei onnistunut, mutta eniten mua jotenkin kyllä harmittaa tuo siskon aborttikommentti. Mutta ehkä tämä tästä. Siskon tuntien se on jo kerennyt moneen kertaan miettimään että miksi niin meni sanomaan, mutta ei kehtaa laittaa viestiä. Antaa siis mieluummin olla ja keskitytään uuteen kiertoon ja ennen kaikkea elämään.

Pitää nyt ihan oikeasti keventää näitä kierroksia. Nyt jää hommaamatta ovistikut ja raskaustestitkin pysyy kaupassa kunnes menkat myöhästyy. Aion keskittyä enemmän kivoihin projekteihin ja yleensäkin elämään. Mä tiedän luvanneeni tämän (ja monta muutakin) jo aiemmin, mutta tällä kertaa ihan oikeasti käsi sydämellä lupaan yrittää. Muuten kohta alkavasta lomasta tulee erittäin pitkä (ihan ku etäpäivät yksin kotona ei sitä olis jo) :grin
 
Aika käy pitkäksi, kun odottelee to ultraa ja tyhjennystä. Mikähän örmykkä siellä asustaa, tuulimuna pitäisi olla, mutta alkoi stressata ettei nyt vaan oo jotain muutakin poikkeavaa.. Sehän tästä vielä puuttuisi :oops:
 
Ehkä teidän äidit ei varsinaisesti tarkoita mitään pahaa? Jos ovat vain huolissaan omista lapsistaan ja haluavat teidän olevan täysin varmoja valinnasta ja suojella teitä, omia lapsiaan viimeiseen asti?
Oma äitini on sanonut näitä samoja asioita ja melkein itkua vääntänyt, kun pelkää ettei asiat menekkään hyvin esimerkiksi parisuhteessa. Hän kuitenkin perään lisäsi, että tehkää vaikka viisi lasta, ei se hänen valintansa ole, mutta hän haluaa, että mulla ja jo olemassa olevilla lapsilla on kaikki hyvin :Heartpink
Varmasti myös tuntuu hullulta, kun oma lapsi alkaa tekemään lapsia ja vaatii hetken aikaa sulatella sitä :confused005

Sori sekava teksti, toivottavasti sai kiinni mitä ajan takaa.
Aika muuten kuluu perhanan hitaasti. Dpo2 ja tuntuu, ettei aika kulje mihinkään :biggrin
En uskokaan, että paha on tarkoitus, mutta kiukuttaa tuommoinen nihkeys ja kommentointi ja puuttuminen. Aikuisia ihmisiä tässä ollaan ja kun tietää haaveen olevan suuri niin voisi joitain asioita jättää sanomatta.
 
Kaapissa oli vielä cbn testi niin tein sen ja puhdas nega oli. En tiedä, oliko nuo kaikki sitten niitä kuuluisia viivanpaikkoja vai oliko nyt kemiallinen. Suoraan sanottuna vituttaa, alkais sitten ne menkat edes.
 
Takaisin
Top