Raskaaksi 2020

[Stiinaliina]

Siis apua!!! Kp 25/28-30 ja mun maha on ku ilmapallo, siis näytän siltä että oon raskauden puolivälissä
Tänää testi nega ( tai haamujen haamu) mut en tiiä mitä tässä ny tapahtuu. Menkkaturvotusta ??

 

[Beanen]

Tän päivän pc testi ei oo kyllä yhtään vahvempi kuin eilen.. ehkä jopa vähän haaleempi
Täytyy nyt pidätellä ja tehdä joskus viideltä toi pc puikko ja verrata sitä eiliseen pc puikkoon!

4 päivää vielä olis siihen kun menkkojen kuulus alkaa eli ajoissahan tuo testi rupes näyttää.

 

[Beanen]

Kai nuo virtsan hormonimäärät voi välillä vähän vaihdella. Mut jos tuo pc puikko on iltapäivällä haalistunut eilisestä niin sit kyllä näyttäs et on hiipumas koko homma.

 

[Chard]

lapsi on 7v ihana tapaus ja odotan kyllä et se on meilläkin joulun. jotenkin sitä vaan on silti vähän varpaillaan kun se on hänenkin eka joulu meidän kanssa. viime vuonna hän olikin aaton yksin isänsä kanssa ja sit äitinsä kanssa seuraavat päivät. meille hän tulee vissii joulupäivänä ni jotenki ite vähä pelottaa et kuinka paljon tulee sitte vertailua millasta äidillä on ollut. vertailua on siis ihan arjessa muutenkin ja se ottaa välillä koville tiedän ettei se pahalla tarkota vaikka välillä ihan varmasti sanooki jos on huono päivä. tykkään hänestä silti ja on mulle tärkee

Tää oli mulle hyvä kuulla (lukea). Mulla on siis lapsia, miehellä ei. Ja hän kokee ajoittain raskaaksi senkin jos lapset mainitsevat isän, missä yhteydessä tahansa (esim "isän luona oltiin ulkona ja sitten.."). Tossakaan pointti ei ole siinä et isä teki jotain tai siellä oli asiat paremmin, vaan et kertomuksen tapahtumapaikka on isän luona. Ja jos tämmösiä tulee paljon niin mun puoliso ottaa sen jollain tasolla henkilökohtaisena vertailuna tai jotenkin. Mun on ollu vaikea tukea häntä koska välillä musta on käsittämätöntä millaista käytöstä tai ajatuksen juoksua tuo pieniltä lapsilta odottaa (et he osaisi ajatella yhtä loogisesti ja kauaskantoisesti kuin aikuiset, tai et he piikittelis jotenkin tahallaan mun miestä, mitä eivät tee). Mut hyvä kuulla et muillakin on vastaavia tuntemuksia, yritän paremmin kuunnella miestäni näissä asioissa.

Yritän myös muistuttaa miestäni (ja tää on myös sulle samalla jenpppu ) että ihan samalla tavalla siellä toisen vanhemman luona puhutaan ja kerrotaan mitä on toisen kanssa tehty ja mitä kivaa on ollut. Esim meidän tapauksessa lapset kertoilee myös isän luona et "äitin ja xxxxn kanssa oltiin siellä" tai "äiti ja xxxx leipoi meidän kanssa piparkakkuja" jne.

 

[Rosalius]

Tää oli mulle hyvä kuulla (lukea). Mulla on siis lapsia, miehellä ei. Ja hän kokee ajoittain raskaaksi senkin jos lapset mainitsevat isän, missä yhteydessä tahansa (esim "isän luona oltiin ulkona ja sitten.."). Tossakaan pointti ei ole siinä et isä teki jotain tai siellä oli asiat paremmin, vaan et kertomuksen tapahtumapaikka on isän luona. Ja jos tämmösiä tulee paljon niin mun puoliso ottaa sen jollain tasolla henkilökohtaisena vertailuna tai jotenkin. Mun on ollu vaikea tukea häntä koska välillä musta on käsittämätöntä millaista käytöstä tai ajatuksen juoksua tuo pieniltä lapsilta odottaa (et he osaisi ajatella yhtä loogisesti ja kauaskantoisesti kuin aikuiset, tai et he piikittelis jotenkin tahallaan mun miestä, mitä eivät tee). Mut hyvä kuulla et muillakin on vastaavia tuntemuksia, yritän paremmin kuunnella miestäni näissä asioissa.

Yritän myös muistuttaa miestäni (ja tää on myös sulle samalla jenpppu ) että ihan samalla tavalla siellä toisen vanhemman luona puhutaan ja kerrotaan mitä on toisen kanssa tehty ja mitä kivaa on ollut. Esim meidän tapauksessa lapset kertoilee myös isän luona et "äitin ja xxxxn kanssa oltiin siellä" tai "äiti ja xxxx leipoi meidän kanssa piparkakkuja" jne.

Meillä hieman samaa...
Miehellä ei ole omia lapsia ja välillä tulee yhteenottoja liittyen mun lasten köytökseen/kasvatukseen/johonkin mitä pieni on päästänyt suustaan ja tottahan minä silloin omiani puolustan. Välillä ns raskasta...

 

[jenpppu]

Tää oli mulle hyvä kuulla (lukea). Mulla on siis lapsia, miehellä ei. Ja hän kokee ajoittain raskaaksi senkin jos lapset mainitsevat isän, missä yhteydessä tahansa (esim "isän luona oltiin ulkona ja sitten.."). Tossakaan pointti ei ole siinä et isä teki jotain tai siellä oli asiat paremmin, vaan et kertomuksen tapahtumapaikka on isän luona. Ja jos tämmösiä tulee paljon niin mun puoliso ottaa sen jollain tasolla henkilökohtaisena vertailuna tai jotenkin. Mun on ollu vaikea tukea häntä koska välillä musta on käsittämätöntä millaista käytöstä tai ajatuksen juoksua tuo pieniltä lapsilta odottaa (et he osaisi ajatella yhtä loogisesti ja kauaskantoisesti kuin aikuiset, tai et he piikittelis jotenkin tahallaan mun miestä, mitä eivät tee). Mut hyvä kuulla et muillakin on vastaavia tuntemuksia, yritän paremmin kuunnella miestäni näissä asioissa.

Yritän myös muistuttaa miestäni (ja tää on myös sulle samalla jenpppu ) että ihan samalla tavalla siellä toisen vanhemman luona puhutaan ja kerrotaan mitä on toisen kanssa tehty ja mitä kivaa on ollut. Esim meidän tapauksessa lapset kertoilee myös isän luona et "äitin ja xxxxn kanssa oltiin siellä" tai "äiti ja xxxx leipoi meidän kanssa piparkakkuja" jne.

ymmärrän sun miestä ja hyvä että yrität tukea vaikka varmasti hankalaa. me ei hirveesti mun miehen kanssa tästä olla puhuttu, musta tuntuu ettei se sit taas oikein mua ymmärtäis..

tiedän et lapsi puhuu myös äidillee mitä me ollaan tehty.. mun mies saanu siitä palautetta ku lapsi puhuu niin paljon musta. enkä tota ymmärrä, luulis että äidistäkin on hyvä et tullaa lapsen kanssa toimeen jne.
sit toi et ku miekin otan välillä itteeni noita lapsen sanomisia, lähinnä siitä kun yhes vaihees aina kun lapsi tuli meille ni hoetaan 'iskä sillon kun asuit meillä ni muistatko sen ja sen, nyt se siirrettiin tonne ja tänne.' 'sillo ku asuit meillä oli tätä ja tätä..' jne. tulee kamalan kiusaantunut ja tuppaantunut olo mut huomaan, että mun mieskin menee jossain kohtaa kiusaantuneeksi jos lapsi hirveesti noista munkin kuullen puhuu.. tiedän myös miltä lapsesta tuntuu, kun vanhemmat on eronnut. munkin vanhemmat on eronnu ku olen ollut pieni ja pystyn hyvin samaistumaan.

 

[Chard]

ymmärrän sun miestä ja hyvä että yrität tukea vaikka varmasti hankalaa. me ei hirveesti mun miehen kanssa tästä olla puhuttu, musta tuntuu ettei se sit taas oikein mua ymmärtäis..

tiedän et lapsi puhuu myös äidillee mitä me ollaan tehty.. mun mies saanu siitä palautetta ku lapsi puhuu niin paljon musta. enkä tota ymmärrä, luulis että äidistäkin on hyvä et tullaa lapsen kanssa toimeen jne.
sit toi et ku miekin otan välillä itteeni noita lapsen sanomisia, lähinnä siitä kun yhes vaihees aina kun lapsi tuli meille ni hoetaan 'iskä sillon kun asuit meillä ni muistatko sen ja sen, nyt se siirrettiin tonne ja tänne.' 'sillo ku asuit meillä oli tätä ja tätä..' jne. tulee kamalan kiusaantunut ja tuppaantunut olo mut huomaan, että mun mieskin menee jossain kohtaa kiusaantuneeksi jos lapsi hirveesti noista munkin kuullen puhuu.. tiedän myös miltä lapsesta tuntuu, kun vanhemmat on eronnut. munkin vanhemmat on eronnu ku olen ollut pieni ja pystyn hyvin samaistumaan.

Meillä kans kuullaan jonkun verran tota et "se oli äiti silloin kun sä asut vielä kotona..". Mut mä nään sen enemmänkin niin et lapsilla ei oo samanlaista aikakäsitystä kun aikuisilla. Ne ei pysty arvioida et oliko jostain tapahtumasta vuosi, kaks vai viis vuotta niin ne kuvaa ajanjaksoa jotenkin muuten. Tuo on simppeli ja selkeä asia lapsille, kun äiti ja isä asui vielä yhdessä tai kun ne ei enää asu. Samanlainen ajanjakaja lasten mielissä voi olla esim sisaruksen syntymä, aika ennen ja jälkeen pikkusisaruksen olemassaolon. Ja isommat lapset kuvaa aikaa sit ehkä oman ikänsä kautta "silloin kun mä olin jotain 5v niin..".
Mut joo, mäkin kiusaannun välillä, jos lapset hokee tota paljon, lähinnä siksi kun pelkään et mieheni ottaa siitä itseensä jotenkin.

Tota sun miehen saamaa palautetta en kyllä ymmärrä, kuulostaa snadisti mustasukkaiselta se lapsen äiti. Tai et ei tykkää ajatuksesta et lapsensa elämässä pyörii muita kuin äiti, isä ja mahdollinen äidin uusi puoliso..

Mä tykkään kun lasten isä on löytänyt mieluisan puolison ja lapset saa puhua hänestä mulle niin paljon kuin lystää. Olen itsekin monia kertoja jutellut hänen kanssaan ja vaikuttaa mukavalta, jalat maassa olevalta tyypiltä. Tiedän myös että lapset saavat rauhassa puhua mun puolisosta isänsä luona.

 

[jenpppu]

Meillä kans kuullaan jonkun verran tota et "se oli äiti silloin kun sä asut vielä kotona..". Mut mä nään sen enemmänkin niin et lapsilla ei oo samanlaista aikakäsitystä kun aikuisilla. Ne ei pysty arvioida et oliko jostain tapahtumasta vuosi, kaks vai viis vuotta niin ne kuvaa ajanjaksoa jotenkin muuten. Tuo on simppeli ja selkeä asia lapsille, kun äiti ja isä asui vielä yhdessä tai kun ne ei enää asu. Samanlainen ajanjakaja lasten mielissä voi olla esim sisaruksen syntymä, aika ennen ja jälkeen pikkusisaruksen olemassaolon. Ja isommat lapset kuvaa aikaa sit ehkä oman ikänsä kautta "silloin kun mä olin jotain 5v niin..".
Mut joo, mäkin kiusaannun välillä, jos lapset hokee tota paljon, lähinnä siksi kun pelkään et mieheni ottaa siitä itseensä jotenkin.

Tota sun miehen saamaa palautetta en kyllä ymmärrä, kuulostaa snadisti mustasukkaiselta se lapsen äiti. Tai et ei tykkää ajatuksesta et lapsensa elämässä pyörii muita kuin äiti, isä ja mahdollinen äidin uusi puoliso..

Mä tykkään kun lasten isä on löytänyt mieluisan puolison ja lapset saa puhua hänestä mulle niin paljon kuin lystää. Olen itsekin monia kertoja jutellut hänen kanssaan ja vaikuttaa mukavalta, jalat maassa olevalta tyypiltä. Tiedän myös että lapset saavat rauhassa puhua mun puolisosta isänsä luona.

ymmärrän kyllä tuon aikakäsite jutun, kyllä silti välillä ottaa aivoon :/

äidillä ei ole uutta kumppania ja oon itsekkin miettinyt, että on varmaan vaan mustasukkainen.. ollaan kyllä hänen kans hyvissä väleissä ja juteltu jne. minutkin on kutsuttu hänen kotiin kun lapsella oli synttärit, oliki kyllä hieman ahdistavaa mennä miehen entiseen kotiin, mut silti oli kiva, että minutkin sinne kutsuttiin.

 

[Chard]

ymmärrän kyllä tuon aikakäsite jutun, kyllä silti välillä ottaa aivoon :/

äidillä ei ole uutta kumppania ja oon itsekkin miettinyt, että on varmaan vaan mustasukkainen.. ollaan kyllä hänen kans hyvissä väleissä ja juteltu jne. minutkin on kutsuttu hänen kotiin kun lapsella oli synttärit, oliki kyllä hieman ahdistavaa mennä miehen entiseen kotiin, mut silti oli kiva, että minutkin sinne kutsuttiin.

Tottakai saa ottaa aivoon ja tuntea kaikki mahdolliset tunteet, tilanne ei ole helppo kenellekään eikä ollut tarkoitus vähätellä sinun kokemiasi tunteita ollenkaan

Olen ehkä vähän liiankin paljon järkeilyasenteella liikkeellä tässäkin keskustelussa, koska olen saanut niin paljon sanoittaa näitä asioita puolisolleni ja lähteä ihan perusteista kun olen vääntänyt rautalangasta että lapsi ei tarkoita loukata juuri häntä mainitessaan isänsä syystä x tai y.

Nämä tilanteet ovat vähän tuskallisia minullekin lasten vanhempana kun on välillä pitänyt olla varpaillaan siitä jos lapset sanovat jotain mistä puoliso pahoittaa mielensä mutta en halua kuitenkaan mitenkään rajoittaa lasten oikeuksia puhua heille tärkeistä ihmisistä. Koen usein olevani ns kahden tulen välissä, yrittäen pitää tyytyväisinä sekä lapseni että puolisoni ja huolehtiessani että kaikki tuntevat olonsa hyväksi ja mukavaksi ja riittävän huomioiduiksi. Tästä puolesta en ole paljon kuullut tai lukenut, joten se tuli vähän yllätyksenä ehkä minulle tässä uusperhekuviossa. Koen välillä valtavaa uupumusta siitä, että tunnen olevani kaikkien tulilinjalla, jos jollakulla on huono päivä, niin minä olen tässä perheessä ainut johon se puretaan, eli todennäköisyys saada kestää muiden huono tuuli on kolminkertainen vs perheen muut jäsenet ja tietysti niitä tilanteita pyrkii sitten jo ennalta kun ehkäisemään kun ei vaan jaksa aina kuunnella "valitusta" ja kritisointia jostain suunnalta.

Mut nyt tää meni vähän ohi aiheen jo :angelic: kiitos silti jenpppu kun avasit tuntemuksiasi. Se auttaa varmasti minuakin taas ymmärtämään paremmin puolisoni fiiliksiä

 

[Elea82]

Kp2 ja vaikka tätä tiesi odottaa niin pettymys iski silti. Huomenna alkaa isommilla lapsillakin loma ja keskitytään yhteisiin hauskoihin puuhiin kotona. Josko joulun taikaa riittäisi vuoden viimeisillekin päiville ja raskas vuosi vaihtuisi onnen vuoteen 2021! Ainahan saa toivoa...

 

[moony]

Kyllä ite testaisin jo dpo9!

Luulen et pakko testata jo huomenna. En vaan haluaisi nähdä mitään haamuviivoja liian aikaisilla päivillä ja turhia toiveita. Mutten ehkä pysty odottamaan.

 

[jenpppu]

Tottakai saa ottaa aivoon ja tuntea kaikki mahdolliset tunteet, tilanne ei ole helppo kenellekään eikä ollut tarkoitus vähätellä sinun kokemiasi tunteita ollenkaan

Olen ehkä vähän liiankin paljon järkeilyasenteella liikkeellä tässäkin keskustelussa, koska olen saanut niin paljon sanoittaa näitä asioita puolisolleni ja lähteä ihan perusteista kun olen vääntänyt rautalangasta että lapsi ei tarkoita loukata juuri häntä mainitessaan isänsä syystä x tai y.

Nämä tilanteet ovat vähän tuskallisia minullekin lasten vanhempana kun on välillä pitänyt olla varpaillaan siitä jos lapset sanovat jotain mistä puoliso pahoittaa mielensä mutta en halua kuitenkaan mitenkään rajoittaa lasten oikeuksia puhua heille tärkeistä ihmisistä. Koen usein olevani ns kahden tulen välissä, yrittäen pitää tyytyväisinä sekä lapseni että puolisoni ja huolehtiessani että kaikki tuntevat olonsa hyväksi ja mukavaksi ja riittävän huomioiduiksi. Tästä puolesta en ole paljon kuullut tai lukenut, joten se tuli vähän yllätyksenä ehkä minulle tässä uusperhekuviossa. Koen välillä valtavaa uupumusta siitä, että tunnen olevani kaikkien tulilinjalla, jos jollakulla on huono päivä, niin minä olen tässä perheessä ainut johon se puretaan, eli todennäköisyys saada kestää muiden huono tuuli on kolminkertainen vs perheen muut jäsenet ja tietysti niitä tilanteita pyrkii sitten jo ennalta kun ehkäisemään kun ei vaan jaksa aina kuunnella "valitusta" ja kritisointia jostain suunnalta.

Mut nyt tää meni vähän ohi aiheen jo :angelic: kiitos silti jenpppu kun avasit tuntemuksiasi. Se auttaa varmasti minuakin taas ymmärtämään paremmin puolisoni fiiliksiä

et sie vähätellyt! kiva kuulla toltakin kannalta tätä asiaa! mekun ei miehen kanssa niin hirveesti tästä aiheesta jutella.. nyt kun avasit itekkin asiaa niin tuli mietittyä myös mitä mun mies varmasti miettii, esim toi et on tuli linjalla ja et me sit lapsen kans se mahdollinen paha olo puretaan häneen.

kiva, että miekin sain sulle avattua sun miehen näkökulmasta!

 

[Beanen]

Eli juu...kyllä tuo pc puikko oli vahvistunut huimasti ja eilen rfsu näytti hädun tuskin harmaan haamun mutta nyt selvä plussa jopa suht vahva!!

 

[Beanen]

Tässä nää. Ja huom. Että rfsu näytti eilen testiajalla haamun mutta ei jäänyt näkyviin. Eli huima ero on tämän päiväsessä. Molemmat testit on luonnossa enempi pinkkejä jo kuin vaaleenpunaisia

Kyllä tuo rfsu on jännä et eilen vielä haamu joka hävisi kuivuttua ja nyt tuommoinen! Vaatii ilmeisesti aikalailla hormonia. Olis jännä tehdä digi viikko näytöllä mut en raaskis on niin tyyris!

Ja sit tuossa tuo apteekin ultra joka oli eilen näin haalee vaikka samasta pissasta muilla pc ja pc puikko selkee plussa! Kuivueassa tää testi haaleni et testiajalla oli kyllä selkee vaaleenpunainen haamuplussa mut tosiaan tää kuva otettu just äsken kuivuneesta testistä et näkee ettei kovin herkkä ole.

Mutta summa summarum niin vahvistuu viivat ja oireita pukkaa. Rupes jopa pelottaa jo kun pregnylillä irroitettiin se munis et ettei vaan se toinenkin munis kerinnyt kasvaa lisää ja hedelmöittyä myös.... kuitenkin aika aikasin jo näyttää testit plussaa

 

[Beanen]

Kai mä sen digin vielä täräytän sit kun on oletettu menkkojen alkamispäivä....

 

[Moonn]

Heippa kaikille, eka viestini tänne. Mä ajattelin tehdä raskaus testin ensiviikolla. Menkkojen alkamispv olisi 26.12.20. Joten ajattelin koikella testiä mikä näyttää varhain raskauden. Toivottavasti olisi tärpännyt. Minulla ennestään 2 poikaa ja 1 tyttö. Toivoisin tyttöä mutta tärkeintä olisi että lapsi on terve.

 

[Kaiq]

Heips kuumeilijat! Uskaltaudun ensimmäistä kertaa kirjoittamaan foorumille, vaikka olen taustalla lueskellut jo useamman kuukauden. Näistä keskusteluista olen saanut kyllä tosi paljon tietoa raskautumisesta kaikkine kommervenkkeineen

Viime keväänä korona sulkujen aikana ilmeisesti pienessä mökkihöperyydessä ja tylsyydessä mieheni kanssa päätettiin, että kesän jälkeen jätän pillerit pois. Me ei oikein kumpikaan olla osattu sanoa satavarmaksi, halutaanko lapsi yhdessä. Miehelläni on kaksi aiempaa lasta, jotka nyt jo kouluikäisiä. Mulla ikää on jo 36 vuotta, joten aikaa ei enää kovin kauaa ole vatvoa. Päätettiinkin, että annetaan kohtalon päättää. Jotenkin uskon, että asiat menee niinkuin niiden kuuluukin ja jos emme lapsia saa, niin näin sen sitten on tarkoitus olla. Toisaalta jälkikäteen saattaisi harmittaa, jos ei koskaan ole antanut sille edes mahdollisuutta. Eli mitään hirveää yritystä ei meillä ole ollut, joskin olen opetellut tunnistamaan oman kierron vaiheita. Pillerit jätin pois elokuun alussa ja nyt menossa neljäs kierto.

Tänään järkytyksekseni sain hailuran viivan raskaustestiin. Nyt en oikein tiedä miten päin olla, kun samaan aikaan olen hiukan paniikissa ja toisaalta myös iloisesti jännittynyt Toki hyvinkin mahdollista, että menkat pian alkavat, sen tyyppistä oireilua tuntuu kyllä vatsassa. Huomenna tai sunnuntaina pitäisi alkaa.

Eniveis, on ollut mielenkiintoista ja tunteita herättävää lueskella teidän juttuja ja jatkan varmasti foorumilla roikkumista jatkossakin. Tsemppiä kaikille ja kuulemiin :)

 

[MariaSha]

Nega, kuten odotinkin.

Plussahurrikaani kaikille jännäilijöille, minä siirryn ensi vuoden pinoon - - >

 

[moony]

Nega testattu dpo 9 tänään. Jos kiinnittyminen tosiaan tapahtui edellispäivänä dpo 7 kun oli kipuja niin liekö hcg edes noussut vielä niin että näkyisi? no, ei auta kun testailla huomenna uudelleen.

 

[Minnihiiri84]

Nega testattu dpo 9 tänään. Jos kiinnittyminen tosiaan tapahtui edellispäivänä dpo 7 kun oli kipuja niin liekö hcg edes noussut vielä niin että näkyisi? no, ei auta kun testailla huomenna uudelleen.

Voi se hyvin kestää vielä päivän tai pari, kunnes on erittynyt riittävästi, jotta näkyisi testissä. :)