Reggie, mielestäni sulla on kaikki oikeus olla pahoillasi ystäväsi kertomuksista raskausajan tai pikkulapsivaiheen suhteen. Se saa tuntua pahalta ja minusta voit sanoa ihan suoraan, että kun oma tilanteesi on tämä, et millään pysty nyt kantamaan enempää ja nämä negatiiviset asiat eli ystäväsi valitus, tekee olosi ikäväksi ja tosi ahdistuneeksi. Voihan siihen vielä lisätä, ettei kyse ole henkilökohtaisesta, vaan siitä, että oma prosessi surun tunteiden kanssa on kesken lapsettomuusasioihin liittyen.
Toisaalta itse tunnistan myös senkin puolen, että kun vaivalla saatiin uusi raskaus alulle, on ollut päiviä kun olo on ollut kerrassaan sietämätön ja olen itkenyt miehelleni silmät päästäni miksi minä olen lähtenyt tähän kaikkeen, valittanut olotilaani varmaan täälläkin. Sitten se kynnys valittaa julkisesti on kuitenkin isompi kun tätä oli niin pitkään odottanut, mutta kuitenkin tunnistan sen, että saatan valittaa tiettyinä päivinä enemmän kaikesta. Pitää muistaa siis se, että kaikilla meillä myös pitkään yrittäneillä on oikeus niihin ikäviin tunteisiin ja valitukseenkin silloin tällöin, ei se tee vauvasta vähemmän toivottua eikä myöskään tarkoita, etteikö oltaisi onnellisia raskaudesta tai raskaaksi tulemisesta. Ei kaikista vaiheista vaan tarvitsekaan pitää ja osa ei niitä ikinä koekaan ikävinä, sillä raskaudet on erilaisia. :)
En tiedä oliko argumenttini mitenkään edes sinnepäin mitä yritin sanoa
Ehkä sitä, että ystäväsi voisi kyllä ajatella miten asiat sinulle esittää, mutta että raskaana on myös välillä ihan ookoo olla ihan kyllästynyt omaan oloon. Tosin tietyn maun rajoissa, ettei nyt jokaiselle ainoastaan valittele, mutta ymmärrätte varmaan pointin