Raskaaksi 2020

Moony, jos kierrosta ei oo hajuakaan ni sit kantsii varata jos mahdollista niin useampia testejä :happy: mä lähin sillä ajatuksella, et alotin kp9, ja testaan kunnes positiivinen. No onhan noita uponnut noita testejä :hilarious:

Nuorena äidiksi, kuka nimitti? :bored: Oli miten oli, niin ei oo väärin sekään et menee tulkinta väärin (eikä sitä tiiä kuin vasta jälkikäteen muutenkaan, menikö se), ja kun ekaa kertaa on yrittämässä niin enemmänkin luonnollista että on innoissaan ja tulkitsee kropan merkkejä suuntaan ja toiseenkin. Rauhassa voit ottaa, vaikka se tuskastuttaakin alkuun kun omaa kroppaa ei niin hyvin tunne - ja kropan toiminta eli myöskin kierto ja sen oireet elää pitkin elämää osalla, osalla toimii ku kello aina. Jatkatte vaan talletteluja ja jos ei heti tärppää niin saa sekin turhauttaa vaikka olisikin joukossamme niitä joilla se yrittäminen on kestänyt pitkään. :happy:Ite aikanaan samanlaisia tunteita käynyt läpi sillon 2010, kun alotettiin yrittäminen. Ensimmäinen oli kemiallinen ja sen jälkeen kierrot ihan täysin sekaisin. Mut kukaan ei voi ennustaa (harmi) et koska sitä tärppää, eli nyt vaan hurjasti tsemppiä sinne!

Noaidi, voihan harmitus! Toivottavasti välikierto menee nopsaan, ja pääsette taas yrittämään :Heartpink

Piinailijoille tsemppiä ja kärsivällisyyttä (ihan kuin se olisi helppoa...)

Heydi joo melko samoissa mennään :grin kp21 ja jos missasin aiemmin O:n ni siitä olis dpo9, viimeks plussasin dpo10 selkeen plussan herkällä testillä. Mut just siihen perustaen, et ei oo plussaa näkynyt vielä, niin oletan ennemmin Ovista koska sitä testikin mittaa. Vaikka oireet kertoiskin muuta :grin Hyvä että selkis sen hedelmällisyystestinkin tulos!

Omanapa;
Herkät testit vielä postin matkassa. Ruokahalua ei oo nimeksikään, eli melkosen öllö olo on. Röyhtäily kiihtyy ja yhtä vahvaa viivaa näytti päivällisen ovistestikin :smiley-angelic006
Nyt koska se on vaan O-plussa (joka positiivista sekin, jotain tapahtuu!), yritän pysyä housuissani tän asian kanssa.

Tosin nää oireet saa elättelemään toivoa, koska ikinä ei oo Ovis aiheuttanu tällästä pahaa oloa. Kerta se on kai ensimmäinenkin, mut en ainakaan voi alkaa tuudittautua et neljän päivän melkeen plussa ja kaks plussaa kertois mistään muusta kuin oviksesta. Talletuksia tehdään ja maanantaina testaan viimestään silti, koska oireet ja herkät testit jo kotona sitten :grin
On tää vaan melkosta touhua:smiley-angelic001
 
jee, ovis bongattu testeihin!!:gen014 cb digi näytti hymynaamaa ja raskauskeijun liuskakin suht vahvaa viivaa, tai no enemmän luotan tohon digii tässä kohtaan! eilen on peittoa heilutettu ja meinasin kyllä, että tänäänkin heiluu :laughing002:love022

edit. apua menipä kuva huonolaatuseks?? täytyy kattoo miten saan lisättyy sen tota toista kautta

onpa yllättävän haalea tuo liuska :wideyed: pregcheckillä kun tulee tuommonen niin digi ei vielä hymyile. Onneksi sulla on digi kaverina :grin
 
Moony, jos kierrosta ei oo hajuakaan ni sit kantsii varata jos mahdollista niin useampia testejä :happy: mä lähin sillä ajatuksella, et alotin kp9, ja testaan kunnes positiivinen. No onhan noita uponnut noita testejä :hilarious:

Nuorena äidiksi, kuka nimitti? :bored: Oli miten oli, niin ei oo väärin sekään et menee tulkinta väärin (eikä sitä tiiä kuin vasta jälkikäteen muutenkaan, menikö se), ja kun ekaa kertaa on yrittämässä niin enemmänkin luonnollista että on innoissaan ja tulkitsee kropan merkkejä suuntaan ja toiseenkin. Rauhassa voit ottaa, vaikka se tuskastuttaakin alkuun kun omaa kroppaa ei niin hyvin tunne - ja kropan toiminta eli myöskin kierto ja sen oireet elää pitkin elämää osalla, osalla toimii ku kello aina. Jatkatte vaan talletteluja ja jos ei heti tärppää niin saa sekin turhauttaa vaikka olisikin joukossamme niitä joilla se yrittäminen on kestänyt pitkään. :happy:Ite aikanaan samanlaisia tunteita käynyt läpi sillon 2010, kun alotettiin yrittäminen. Ensimmäinen oli kemiallinen ja sen jälkeen kierrot ihan täysin sekaisin. Mut kukaan ei voi ennustaa (harmi) et koska sitä tärppää, eli nyt vaan hurjasti tsemppiä sinne!

Noaidi, voihan harmitus! Toivottavasti välikierto menee nopsaan, ja pääsette taas yrittämään :Heartpink

Piinailijoille tsemppiä ja kärsivällisyyttä (ihan kuin se olisi helppoa...)

Heydi joo melko samoissa mennään :grin kp21 ja jos missasin aiemmin O:n ni siitä olis dpo9, viimeks plussasin dpo10 selkeen plussan herkällä testillä. Mut just siihen perustaen, et ei oo plussaa näkynyt vielä, niin oletan ennemmin Ovista koska sitä testikin mittaa. Vaikka oireet kertoiskin muuta :grin Hyvä että selkis sen hedelmällisyystestinkin tulos!

Omanapa;
Herkät testit vielä postin matkassa. Ruokahalua ei oo nimeksikään, eli melkosen öllö olo on. Röyhtäily kiihtyy ja yhtä vahvaa viivaa näytti päivällisen ovistestikin :smiley-angelic006
Nyt koska se on vaan O-plussa (joka positiivista sekin, jotain tapahtuu!), yritän pysyä housuissani tän asian kanssa.

Tosin nää oireet saa elättelemään toivoa, koska ikinä ei oo Ovis aiheuttanu tällästä pahaa oloa. Kerta se on kai ensimmäinenkin, mut en ainakaan voi alkaa tuudittautua et neljän päivän melkeen plussa ja kaks plussaa kertois mistään muusta kuin oviksesta. Talletuksia tehdään ja maanantaina testaan viimestään silti, koska oireet ja herkät testit jo kotona sitten :grin
On tää vaan melkosta touhua:smiley-angelic001

mulla oli viime kierrossa geleiden takia ilmeisesti aiva hirveät ovisoireet, tässä kierrossa ei lukuunottamatta voimakkaita jomoja. Oisin voinu sen huonon olon takia luulla olevani raskaana oviksen aikaan, mutta olin aiemmin testannu negan ja menkatki oli ni :grin mut joo dpo9 on kyllä jo semmone et ehkä vois näkyäki ovistikussa :grin
 
onpa yllättävän haalea tuo liuska :wideyed: pregcheckillä kun tulee tuommonen niin digi ei vielä hymyile. Onneksi sulla on digi kaverina :grin

joo siis mulla ei oo ikinä tullu ton vahvempaa viivaa noilla raskauskeijun testeillä:shifty: muilla sit tulee ja siks kiva testailla kahella eri merkillä, et kuinka heittelee noi tulokset:grin
 
minä täällä taas :grin onks muilla floun sovellus tehny niin, että kun merkkaatte positiivisen oviksen ja se sattuu olee aikasemmin, kun mitä se on ennustanu nii se muuttaa sit menkkojen alkamis päivääkin? mulla nyt näytti et menkat alkais melkein viikkoo aikasemmin ku normaalisti. mut sitten taas toinen sovellus ei reagoinut tolla tavalla, vaan menkat ennustettu siihen päivään miten ne nyt saattaiskin alkaao_O
 
mulla oli viime kierrossa geleiden takia ilmeisesti aiva hirveät ovisoireet, tässä kierrossa ei lukuunottamatta voimakkaita jomoja. Oisin voinu sen huonon olon takia luulla olevani raskaana oviksen aikaan, mutta olin aiemmin testannu negan ja menkatki oli ni :grin mut joo dpo9 on kyllä jo semmone et ehkä vois näkyäki ovistikussa :grin

No siis mulla oli limat, lämpödippaus ja nousu, hurjat halut ja melkonen boogie päällänsä, vihlasut siitä ekasta ”melkeen plussasta” joka vaan häivähti siinä yhdessä testissä :grin reisiin asti kolotti :wacky:
Ja siis jos edellistä kemiallista ja 2018 kiertopäiväkirjaa kattoo ni ei olis mahoton ollu ovis kp11-12, jollon nyt olis se dpo9 suunnilleen :hilarious:

Se mikä on tässä huvittavin JA turhauttavin asia on se, et ovistestin kunnon plussa ei nyt lopulta kerro pitääkö tää pahoinvointi nyt puolensa raskaudesta vai onko mulla sit tulevissakin kierroissa ovulaatiota edeltäen ja sen aikaankin paha olo :hilarious: Se kertoo lähinnä nyt sen että jotain tapahtuu ja onpahan muuten ihan tolkuttoman malttamaton olo! :grin

Eipä se tilanne oirekuvia ja kiertoja ja testejä miettimällä sen selvemmäksi tule siltikään ennen ku vasta ”jälkikäteen” :shifty::rolleyes:
 
minä täällä taas :grin onks muilla floun sovellus tehny niin, että kun merkkaatte positiivisen oviksen ja se sattuu olee aikasemmin, kun mitä se on ennustanu nii se muuttaa sit menkkojen alkamis päivääkin? mulla nyt näytti et menkat alkais melkein viikkoo aikasemmin ku normaalisti. mut sitten taas toinen sovellus ei reagoinut tolla tavalla, vaan menkat ennustettu siihen päivään miten ne nyt saattaiskin alkaao_O

Joo on muuttanu:smiley-angelic006 ja muutti myös kemiallisen vuodon vuoksi ovista näyttämään siinä edellisessä kierrossa päivänä jollon olin jo saanu viidettä päivää positiivista raskaustestiä :hilarious:
 
Joo on muuttanu:smiley-angelic006 ja muutti myös kemiallisen vuodon vuoksi ovista näyttämään siinä edellisessä kierrossa päivänä jollon olin jo saanu viidettä päivää positiivista raskaustestiä :hilarious:

jännä juttu :confused004 no mie silti odotan niitä tulevaksi kp28, enkä yhtää aikasemmin, elleivät sitten halua ilmestyä aikaisemmin :laughing002 tässä rupesin kyllä nyt pohtimaan, kun meillä ois kavereiden tuparit 6.11 ja menkkojen pitäis alkaa 8.11 et uskaltaako sitä sitten alkoa ottaa, jos vaikka sattuiskin olemaan raskaana:smiley-ashamed005 mulla viimeksi testit näytti plussaa kun menkat oli myöhässä 3-4 päivää ja tuolloin 6.11 eivät ois ees alkanut et tuskin silloin testit mitään näyttäis, mut voihan sitä varuiks silloin tietysti testata :smiley-ashamed004:smiley-ashamed004
 
minä täällä taas :grin onks muilla floun sovellus tehny niin, että kun merkkaatte positiivisen oviksen ja se sattuu olee aikasemmin, kun mitä se on ennustanu nii se muuttaa sit menkkojen alkamis päivääkin? mulla nyt näytti et menkat alkais melkein viikkoo aikasemmin ku normaalisti. mut sitten taas toinen sovellus ei reagoinut tolla tavalla, vaan menkat ennustettu siihen päivään miten ne nyt saattaiskin alkaao_O
Joo mulla menee aina Flo ennusteet uusiksi ku sinne merkkailen oviksia...
 
jännä juttu :confused004 no mie silti odotan niitä tulevaksi kp28, enkä yhtää aikasemmin, elleivät sitten halua ilmestyä aikaisemmin :laughing002 tässä rupesin kyllä nyt pohtimaan, kun meillä ois kavereiden tuparit 6.11 ja menkkojen pitäis alkaa 8.11 et uskaltaako sitä sitten alkoa ottaa, jos vaikka sattuiskin olemaan raskaana:smiley-ashamed005 mulla viimeksi testit näytti plussaa kun menkat oli myöhässä 3-4 päivää ja tuolloin 6.11 eivät ois ees alkanut et tuskin silloin testit mitään näyttäis, mut voihan sitä varuiks silloin tietysti testata :smiley-ashamed004:smiley-ashamed004

Se taitaa muovata sen vakio 14 pv luteaalin mukaan sen ennusteen, ja sanoisin että uskallat ottaa alkoa! Mäkin aion nyt koska periaatteessa O-testi vasta plussa niin enhän mä kuvittelisi olevani raskaana ellen toivoisi ja odottaisi sitä :hilarious: ja sekin, että ihan alussa verenkiertokaan ei mee suoraan alkiolle niin siinä vaiheessa ei pitäisi vaikuttaa. Kukin tekee toki sen mukaan mikä itsestä tuntuu oikealta :smug:
 
Heippa jälleen :)

Mulla menee nyt rv 9+1 ja ensi viikon keskiviikkona eka virallinen ultra äitiyspolilla. Kovasti pohdituttaa, miten kaveri mahassa jakselee, mutta jaksan toivoa, että hengissä on ja rukoilen, että terveenä kaikenlisäksi :smiley-angelic001

Yhden kerran olen vain oksentanut iltapainoitteisesti kun söin vähän liikaa. Muuten vaan sellainen jatkuva ällötys. Tosin syön nykyään vissiin jatkuvasti ja suolaista olen alkanut himoitsemaan. Atopia on ollut vaikeana, iho kutiaa ja kuivuu sekä reagoin ruokiin rajummin kuin ennen eli urtikaria on pahentunut. :bag: Muuten tuntuu, että maha on jo pompannut näkyviin, vaikka varmaan vaan turvotusta vielä :hilarious:
Selkäkivut on alkaneet vaivaamaan ja luulisin, että saan sairaslomaa töistäkin jo joulun alla, jos olo on oikein tukala, kun on sen verran nostelua joka päivä.

Mies kuitenkin rakkaudella vauvaa jo ajattelee, silittelee mahaa ja höpöttelee masuasukille. Miettii missä mun täytyy lääkkeitä ja muita juttuja säilyttää sekä millainen vaahtosammutin sieltä maailmaan tulee. Tänään tuli mun viereen nyt illasta, kun pyysin sitä laittamaan saunan päälle, niin tuli halaamaan ja sanoi, miten paljon mua rakastaa ja, että tiedänhän, että rakastaa myös vauvaa :hilarious::Heartred
Et jotain kai tää raskaus miehillekin tekee laughing7

Olen aktiivisesti lukenut tätä ketjua, myötäelänyt mukana ja pohtinut omaa yritysaikaani. Vaikka se aika oli omanlaisensa ja tavallansa kasvattava, oli se myös yksi elämäni surullisimmista ja yksinäisimmistä matkoista, jonka olen joutunut kulkemaan. Makasin ajoittain jossain tosi syvällä ja vihasin itseäni, eniten kehoa, joka ei tuonut minulle muuta kuin surua. Mutta mä tiesin sisimmässäni, oli sellainen tunne, että raskaaksi tuleminen voi viedä aikaa ja kuluttaa voimia. Ja vielä tänäänkin, kun töissä näen perheitä, jotka eivät jaksa ja silti lapsimäärä lisääntyy tasaisesti, en voi olla tuntematta mitään. Väkisinkin pidän sitä epäreiluna, että elämä valitsi niin, mutta ajastaan tämäkin varmasti häilyy taka-alalle. Tämä taival teki sen, että ei yritysaika ollut elämäni parasta aikaa, vaikka siihen mahtuikin monia hyviäkin asioita ja muistoja, henkilökohtaisesti en jää siitä kuitenkaan kaipaamaan mitään. Minun elämässä on niin monta kertaa käynyt niin, että en ole itse elämääni voinut vaikuttaa, niitä asioita, jotka vain tapahtuvat tahtomattani, on paljon. Mutta ei se mitään, ne asiat, kipeätkin, kasvattavat.
Mulle muistui elävästi mieleen sekin, miten paljon veljen sairauden vuoksi taisteltiin vuosia sitten ja lopulta onnistuttiin. Saatiin tietää toissapäivänä, että miehen veli oli toimitettu psykiatriseen hoitoon viikonvaihteessa, josta oltiin tosi helpottuneita. Oli ollut niillä hankala tilanne pitkään. Hiljaa sitten miehen kanssa mietittiin, mistä kaikesta ollaan yhdessä yli päästy. Ehkä se keskenmenokin on sellainen ja tää lapsettomuus myös, vähän niin kun sekin, kun oma veli psykiatriselle osastolle saateltiin psykoosien vuoksi, ei sellaisia asioita unohda eikä ne kulu koskaan pois. Ne voi löytää aina uudestaan ja uudestaan, mut vähän eri muodoissa vaan :Heartred Ja ehkä sitä omaa erilaista tarinaa oppii arvostamaan kaikkien vuosien jälkeen, kaikkien niiden itkujen ja kipujen läpi, omaa aikaansa. Siitä pitääkin olla ylpeä, ihan teidän jokaisen, vaikeuksistakin, itse en ole ainakaan löytänyt vieläkään toista samanlaista polkua ja siksi mietinkin, että kirjoittaisin vielä kirjan siitä, miltä tuntuu tai mitä elämä on, kun oma läheinen sairastaa vaikeaa psykiatrista sairautta. Mutta se taitaa jäädä vielä ajatuksen tasolle, en tiedä lukisiko sellaista kukaan kuitenkaan :laughing002

Ja kyllä, me ei olla ostettu mitään vielä vauvalle, enkä ole katsonut edes vaunuja, koska en ole pystynyt siihen. Joka ikinen päivä, niinä hetkinä kun muistan olevani raskaana, olen ajatellut, ettei vauva voi selvitä loppuun saakka kehossani ilman, että keho pettää. Joko vauva ei jaksa tai minun kehoni ei selviydy koetuksesta. Mutta kovasti opettelen luottamaan, ajattelemaan, että aivan yhtä hyvin kaikki voi mennä hyvinkin, ei aina huonosti. Ostelemme tarvikkeita sitten, kun ollaan jo vähän pidemmällä, sitten kun voidaan edes vähän hengähtää.

Kaikille yrittäville valtavasti tsemppiä :Heartred Olette mun ajatuksissani, kaikki joilla on vaikeeta, älkää menettäkö toivoa, sitä on niin pitkään kun jaksaa uskoa. :Heartpink Ehkä joskus niitä hyviä asioita joutuu vaan odottamaan. Enkä mäkään vielä tiedä, mitä meille tapahtuu tän raskauden suhteen. Mut ehkä kaikki aikanaan :hug013
 
Kiitos zarar koskettavasta viestistä! Kirjoittaminen kyllä sulta sujuu, sun todellakin pitäisi kirjoittaa kirja. :smile Oot kyllä aivan oikeassa viestissäsi, toivoa on kun jaksaa uskoa! Ihanaa kuulla että teillä voidaan hyvin, paljon tsemppiä tulevaan ultraan, tuu kertoon sitten ultrakuulumiset :Heartred

Heippa jälleen :)

Mulla menee nyt rv 9+1 ja ensi viikon keskiviikkona eka virallinen ultra äitiyspolilla. Kovasti pohdituttaa, miten kaveri mahassa jakselee, mutta jaksan toivoa, että hengissä on ja rukoilen, että terveenä kaikenlisäksi :smiley-angelic001

Yhden kerran olen vain oksentanut iltapainoitteisesti kun söin vähän liikaa. Muuten vaan sellainen jatkuva ällötys. Tosin syön nykyään vissiin jatkuvasti ja suolaista olen alkanut himoitsemaan. Atopia on ollut vaikeana, iho kutiaa ja kuivuu sekä reagoin ruokiin rajummin kuin ennen eli urtikaria on pahentunut. :bag: Muuten tuntuu, että maha on jo pompannut näkyviin, vaikka varmaan vaan turvotusta vielä :hilarious:
Selkäkivut on alkaneet vaivaamaan ja luulisin, että saan sairaslomaa töistäkin jo joulun alla, jos olo on oikein tukala, kun on sen verran nostelua joka päivä.

Mies kuitenkin rakkaudella vauvaa jo ajattelee, silittelee mahaa ja höpöttelee masuasukille. Miettii missä mun täytyy lääkkeitä ja muita juttuja säilyttää sekä millainen vaahtosammutin sieltä maailmaan tulee. Tänään tuli mun viereen nyt illasta, kun pyysin sitä laittamaan saunan päälle, niin tuli halaamaan ja sanoi, miten paljon mua rakastaa ja, että tiedänhän, että rakastaa myös vauvaa :hilarious::Heartred
Et jotain kai tää raskaus miehillekin tekee laughing7

Olen aktiivisesti lukenut tätä ketjua, myötäelänyt mukana ja pohtinut omaa yritysaikaani. Vaikka se aika oli omanlaisensa ja tavallansa kasvattava, oli se myös yksi elämäni surullisimmista ja yksinäisimmistä matkoista, jonka olen joutunut kulkemaan. Makasin ajoittain jossain tosi syvällä ja vihasin itseäni, eniten kehoa, joka ei tuonut minulle muuta kuin surua. Mutta mä tiesin sisimmässäni, oli sellainen tunne, että raskaaksi tuleminen voi viedä aikaa ja kuluttaa voimia. Ja vielä tänäänkin, kun töissä näen perheitä, jotka eivät jaksa ja silti lapsimäärä lisääntyy tasaisesti, en voi olla tuntematta mitään. Väkisinkin pidän sitä epäreiluna, että elämä valitsi niin, mutta ajastaan tämäkin varmasti häilyy taka-alalle. Tämä taival teki sen, että ei yritysaika ollut elämäni parasta aikaa, vaikka siihen mahtuikin monia hyviäkin asioita ja muistoja, henkilökohtaisesti en jää siitä kuitenkaan kaipaamaan mitään. Minun elämässä on niin monta kertaa käynyt niin, että en ole itse elämääni voinut vaikuttaa, niitä asioita, jotka vain tapahtuvat tahtomattani, on paljon. Mutta ei se mitään, ne asiat, kipeätkin, kasvattavat.
Mulle muistui elävästi mieleen sekin, miten paljon veljen sairauden vuoksi taisteltiin vuosia sitten ja lopulta onnistuttiin. Saatiin tietää toissapäivänä, että miehen veli oli toimitettu psykiatriseen hoitoon viikonvaihteessa, josta oltiin tosi helpottuneita. Oli ollut niillä hankala tilanne pitkään. Hiljaa sitten miehen kanssa mietittiin, mistä kaikesta ollaan yhdessä yli päästy. Ehkä se keskenmenokin on sellainen ja tää lapsettomuus myös, vähän niin kun sekin, kun oma veli psykiatriselle osastolle saateltiin psykoosien vuoksi, ei sellaisia asioita unohda eikä ne kulu koskaan pois. Ne voi löytää aina uudestaan ja uudestaan, mut vähän eri muodoissa vaan :Heartred Ja ehkä sitä omaa erilaista tarinaa oppii arvostamaan kaikkien vuosien jälkeen, kaikkien niiden itkujen ja kipujen läpi, omaa aikaansa. Siitä pitääkin olla ylpeä, ihan teidän jokaisen, vaikeuksistakin, itse en ole ainakaan löytänyt vieläkään toista samanlaista polkua ja siksi mietinkin, että kirjoittaisin vielä kirjan siitä, miltä tuntuu tai mitä elämä on, kun oma läheinen sairastaa vaikeaa psykiatrista sairautta. Mutta se taitaa jäädä vielä ajatuksen tasolle, en tiedä lukisiko sellaista kukaan kuitenkaan :laughing002

Ja kyllä, me ei olla ostettu mitään vielä vauvalle, enkä ole katsonut edes vaunuja, koska en ole pystynyt siihen. Joka ikinen päivä, niinä hetkinä kun muistan olevani raskaana, olen ajatellut, ettei vauva voi selvitä loppuun saakka kehossani ilman, että keho pettää. Joko vauva ei jaksa tai minun kehoni ei selviydy koetuksesta. Mutta kovasti opettelen luottamaan, ajattelemaan, että aivan yhtä hyvin kaikki voi mennä hyvinkin, ei aina huonosti. Ostelemme tarvikkeita sitten, kun ollaan jo vähän pidemmällä, sitten kun voidaan edes vähän hengähtää.

Kaikille yrittäville valtavasti tsemppiä :Heartred Olette mun ajatuksissani, kaikki joilla on vaikeeta, älkää menettäkö toivoa, sitä on niin pitkään kun jaksaa uskoa. :Heartpink Ehkä joskus niitä hyviä asioita joutuu vaan odottamaan. Enkä mäkään vielä tiedä, mitä meille tapahtuu tän raskauden suhteen. Mut ehkä kaikki aikanaan :hug013
 
Heippa jälleen :)

Mulla menee nyt rv 9+1 ja ensi viikon keskiviikkona eka virallinen ultra äitiyspolilla. Kovasti pohdituttaa, miten kaveri mahassa jakselee, mutta jaksan toivoa, että hengissä on ja rukoilen, että terveenä kaikenlisäksi :smiley-angelic001

Yhden kerran olen vain oksentanut iltapainoitteisesti kun söin vähän liikaa. Muuten vaan sellainen jatkuva ällötys. Tosin syön nykyään vissiin jatkuvasti ja suolaista olen alkanut himoitsemaan. Atopia on ollut vaikeana, iho kutiaa ja kuivuu sekä reagoin ruokiin rajummin kuin ennen eli urtikaria on pahentunut. :bag: Muuten tuntuu, että maha on jo pompannut näkyviin, vaikka varmaan vaan turvotusta vielä :hilarious:
Selkäkivut on alkaneet vaivaamaan ja luulisin, että saan sairaslomaa töistäkin jo joulun alla, jos olo on oikein tukala, kun on sen verran nostelua joka päivä.

Mies kuitenkin rakkaudella vauvaa jo ajattelee, silittelee mahaa ja höpöttelee masuasukille. Miettii missä mun täytyy lääkkeitä ja muita juttuja säilyttää sekä millainen vaahtosammutin sieltä maailmaan tulee. Tänään tuli mun viereen nyt illasta, kun pyysin sitä laittamaan saunan päälle, niin tuli halaamaan ja sanoi, miten paljon mua rakastaa ja, että tiedänhän, että rakastaa myös vauvaa :hilarious::Heartred
Et jotain kai tää raskaus miehillekin tekee laughing7

Olen aktiivisesti lukenut tätä ketjua, myötäelänyt mukana ja pohtinut omaa yritysaikaani. Vaikka se aika oli omanlaisensa ja tavallansa kasvattava, oli se myös yksi elämäni surullisimmista ja yksinäisimmistä matkoista, jonka olen joutunut kulkemaan. Makasin ajoittain jossain tosi syvällä ja vihasin itseäni, eniten kehoa, joka ei tuonut minulle muuta kuin surua. Mutta mä tiesin sisimmässäni, oli sellainen tunne, että raskaaksi tuleminen voi viedä aikaa ja kuluttaa voimia. Ja vielä tänäänkin, kun töissä näen perheitä, jotka eivät jaksa ja silti lapsimäärä lisääntyy tasaisesti, en voi olla tuntematta mitään. Väkisinkin pidän sitä epäreiluna, että elämä valitsi niin, mutta ajastaan tämäkin varmasti häilyy taka-alalle. Tämä taival teki sen, että ei yritysaika ollut elämäni parasta aikaa, vaikka siihen mahtuikin monia hyviäkin asioita ja muistoja, henkilökohtaisesti en jää siitä kuitenkaan kaipaamaan mitään. Minun elämässä on niin monta kertaa käynyt niin, että en ole itse elämääni voinut vaikuttaa, niitä asioita, jotka vain tapahtuvat tahtomattani, on paljon. Mutta ei se mitään, ne asiat, kipeätkin, kasvattavat.
Mulle muistui elävästi mieleen sekin, miten paljon veljen sairauden vuoksi taisteltiin vuosia sitten ja lopulta onnistuttiin. Saatiin tietää toissapäivänä, että miehen veli oli toimitettu psykiatriseen hoitoon viikonvaihteessa, josta oltiin tosi helpottuneita. Oli ollut niillä hankala tilanne pitkään. Hiljaa sitten miehen kanssa mietittiin, mistä kaikesta ollaan yhdessä yli päästy. Ehkä se keskenmenokin on sellainen ja tää lapsettomuus myös, vähän niin kun sekin, kun oma veli psykiatriselle osastolle saateltiin psykoosien vuoksi, ei sellaisia asioita unohda eikä ne kulu koskaan pois. Ne voi löytää aina uudestaan ja uudestaan, mut vähän eri muodoissa vaan :Heartred Ja ehkä sitä omaa erilaista tarinaa oppii arvostamaan kaikkien vuosien jälkeen, kaikkien niiden itkujen ja kipujen läpi, omaa aikaansa. Siitä pitääkin olla ylpeä, ihan teidän jokaisen, vaikeuksistakin, itse en ole ainakaan löytänyt vieläkään toista samanlaista polkua ja siksi mietinkin, että kirjoittaisin vielä kirjan siitä, miltä tuntuu tai mitä elämä on, kun oma läheinen sairastaa vaikeaa psykiatrista sairautta. Mutta se taitaa jäädä vielä ajatuksen tasolle, en tiedä lukisiko sellaista kukaan kuitenkaan :laughing002

Ja kyllä, me ei olla ostettu mitään vielä vauvalle, enkä ole katsonut edes vaunuja, koska en ole pystynyt siihen. Joka ikinen päivä, niinä hetkinä kun muistan olevani raskaana, olen ajatellut, ettei vauva voi selvitä loppuun saakka kehossani ilman, että keho pettää. Joko vauva ei jaksa tai minun kehoni ei selviydy koetuksesta. Mutta kovasti opettelen luottamaan, ajattelemaan, että aivan yhtä hyvin kaikki voi mennä hyvinkin, ei aina huonosti. Ostelemme tarvikkeita sitten, kun ollaan jo vähän pidemmällä, sitten kun voidaan edes vähän hengähtää.

Kaikille yrittäville valtavasti tsemppiä :Heartred Olette mun ajatuksissani, kaikki joilla on vaikeeta, älkää menettäkö toivoa, sitä on niin pitkään kun jaksaa uskoa. :Heartpink Ehkä joskus niitä hyviä asioita joutuu vaan odottamaan. Enkä mäkään vielä tiedä, mitä meille tapahtuu tän raskauden suhteen. Mut ehkä kaikki aikanaan :hug013

Täältäkin kannustusta kirja ideaan! :smiley-bounce012

Mekin tossa miehen kanssa pohdittiin eilen sitä, että ei ne kortit tasan jakaannu koskaan. Toiset saa lapsia vaikka ei jaksa huolehtia ja meillä ei tule, vaikka me ollaan omasta mielestämme tehty hyvää työtä tän pienen kanssa. :sad001

Mustakin tuntu, että mun raskaus ei mene loppuun ja niin se kuitenkin vaan pieni ihminen mun elämässä on. :Heartblue
 
Mietitkö siis oviksen tikutusta? Itse lähtisin tikuttamaan kp10 eteenpäin koska harvemmin ovis sitä aikaisemmin tulee, turhaa tuhlata tikkuja sitä varten. :) Ja jos ei ole omasta kierrosta tai oviksesta hajuakaan, niin ostaisin esim. Sofin halpistikkuja + clearbluen digejä. Sitten kun sofin tikut alkaa näyttää jo hyvää viivaa ja voi olettaa oviksen olevan lähellä niin siihen kaveriksi cb testi. Halpistikkuja käyttäisin ihan niin pitkälle että ovis on mennyt, niin näkee miten se viiva itsellään tummuu. :)


Kiitos! :) näin ajattelinkin. Pitää tilata testejä lisää :D
 
Tammenterho, joo niitä on nyt jo mennyt vaikka ja kuinka mut ei auta kun jatkaa testailua :D jospa ne menkat sieltä tulis ja tietäis vähän millanen kierto on :)
 
Erittäin kauniisti kirjoitat, zarar! Toivon että elämä näyttää sinulle kauneimmat puolensa ja kuukaudet tuo mukanaan ihanan terveen pikkuihmisen. Rakkautta teillä varmasti hänelle riittää yllinkyllin:Heartred

Hienoja haamuja täällä, vahvistumisia kaikille niille!

Täällä olisi 6+1 meneillään ja erittäin epävarma olo.. Testinkin tein alkuviikosta kun on niin mitäänsanomaton olo, onhan se vahvistunut reilusti mutta nyt sitten alkoi vuotelemaan vaaleanpunaista.. Kolmas päivä menossa, tänään vähän enemmän. Todennäköisesti harmitonta, mutta tietysti pistää miettimään kun ei ennen tämmöistä oo ollut. Ja finnejä kaikkialla..!! Ylähuuli on toiselta puolelta turvonnut kaksinkertaiseksi kun siihen tuli ihan järkyttävä paise. Tosi kaunis olo, ei voi ees pussata kun sattuu :meh:

Pessimistisesti kun miettii, niin oisko se nyt sitten minun vuoro kokea se ensimmäinen keskenmeno..? Optimistisesti ajatellen erilaiset oireet ja vuoto vois kertoa siitä että jos nyt olis sitten tulossa se Neiti Olematon..
 
Muokattu viimeksi:
Voi ihana kuulla zararista:Heartred Kaunis viesti ja todellakin kirja tulille kun sen aika on!

Kp 30/32-33, tänään pidän välipäivän testailuista ja jos sit huomenna katsoisi taas tilannetta. Flon mukaan huomenna olisi dpo13. Jännää! Mieli on kyllä ihmeen levollinen ja seesteinen. Luo jotenkin toivoa, että saa testiin edes haamua niiden ainaisten masentavien negojen jälkeen.

Olikos täällä muita testausvaiheessa? Itsellä menkat alkaisi ma-ti jos alkaa.

//MariaShalle kovasti voimia! Toivotaan, että vuoto on harmitonta ja raskaus jatkuu kuten pitää:Heartred
 
Kp 10 ja me ei olla vielä aloitettu talletteluja!? Tai 5päivää sitte, mut ei varsinaista talletuksia ollu.
Eilen ei vaan pystynyt/kerinny kun pitää vielä tehdä itse nii paljon kaappien kanssa päällystyshommia, nii meni yömyöhään, ja mies sai vaan parin tunnin yöunet ennen töihin lähtöä. Mut aattelin että ku ei ollu eilen vielä kunnon eggikset saapunut niii, ei oo vielä ihan nii h hetkikään hetkeen. Ja tänää sit ekat talletukset :wink
 
Takaisin
Top