H
Haaveet
Vieras
Onko kukaan muu saanut kovan ovulaation jälkeen kuumetta? Toissa iltana alkoi ovis ja sen jälkeen joka lihasta särkenyt ja lämmöt noussu niinku ois pahimman luokan tauti päällä
Raskaaksi 2020
- Ketjun aloittaja Tiarella
- Aloituspäivämäärä
H
Haaveet
Vieras
Ja onko parasetamolista haittaa yrityksen aikana? Yritin kestää ilman,mutta oli pakko ottaa
Henuli
Vauhtiin päässyt keskustelija
Heippa kaikille! 
Olen jo pidemmän aikaa seurannut keskustelua taustalta ja itseasiassa en ole ihan varma olenko jossain kohtaa tänne jo avauksen kirjoittanut.
Olen 36-vuotias ja toiveissa on toinen lapsi. Esikoinen täytti juuri pari päivää sitten vuoden. Ennen esikoista tulin yllättäin raskaaksi, kun luulin minulla olevan kierukan ja sitten kävikin ilmi että se oli tullut pois tietämättäni. Se raskaus päättyi keskenmenoon, mutta vahvisti ajatusta sekä minulla että puolisolla, että lapsi saa tulla. Olimme silloin ensimmäistä kertaa yllättäin raskautuessani tunteneet toisemme vasta 4 kuukautta ja juuri muuttaneet yhteen. Tulin uudelleen raskaaksi kolmannesta kierrosta km jälkeen. Toki silloin pidimme ensimmäisen kierron taukoa yrityksestä ja toinenkin kierto mentiin tulee jos tulee meiningillä ja kolmannessa sitten vasta tähdättiin tallettelut oikeaan ajankohtaan.
Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja sain käskyn pitää vuoden tauon yrityksestä. Se tuntui aluksi synnytyksen jälkeisissä huuruissa ihan tosi pitkältä ajalta, mutta meni lopulta todella nopeasti ja luulen että oli hyvä että pääkoppakin sai levätä riittävästi, koska edellinen synnytys ei mennyt ihan putkeen ja poika haki alussa voimia tehohoidosta useamman päivän ajan. Nyt multa otettiin kierukka pois reilu viikko sitten ja odotan menkkoja saapuvaksi viikonloppuna. Siitä sitten lähtee käyntiin yk1. Jännittävää!!
En malta odottaa niitä piinapäiviä ja muuta asiaan kuuluvaa täpinää.
Olen jo pidemmän aikaa seurannut keskustelua taustalta ja itseasiassa en ole ihan varma olenko jossain kohtaa tänne jo avauksen kirjoittanut.Olen 36-vuotias ja toiveissa on toinen lapsi. Esikoinen täytti juuri pari päivää sitten vuoden. Ennen esikoista tulin yllättäin raskaaksi, kun luulin minulla olevan kierukan ja sitten kävikin ilmi että se oli tullut pois tietämättäni. Se raskaus päättyi keskenmenoon, mutta vahvisti ajatusta sekä minulla että puolisolla, että lapsi saa tulla. Olimme silloin ensimmäistä kertaa yllättäin raskautuessani tunteneet toisemme vasta 4 kuukautta ja juuri muuttaneet yhteen. Tulin uudelleen raskaaksi kolmannesta kierrosta km jälkeen. Toki silloin pidimme ensimmäisen kierron taukoa yrityksestä ja toinenkin kierto mentiin tulee jos tulee meiningillä ja kolmannessa sitten vasta tähdättiin tallettelut oikeaan ajankohtaan.
Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja sain käskyn pitää vuoden tauon yrityksestä. Se tuntui aluksi synnytyksen jälkeisissä huuruissa ihan tosi pitkältä ajalta, mutta meni lopulta todella nopeasti ja luulen että oli hyvä että pääkoppakin sai levätä riittävästi, koska edellinen synnytys ei mennyt ihan putkeen ja poika haki alussa voimia tehohoidosta useamman päivän ajan. Nyt multa otettiin kierukka pois reilu viikko sitten ja odotan menkkoja saapuvaksi viikonloppuna. Siitä sitten lähtee käyntiin yk1. Jännittävää!!
En malta odottaa niitä piinapäiviä ja muuta asiaan kuuluvaa täpinää.
Keltainenkuu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Määpä nyt tähä kans päivittelen. Kp13 menossa, yleensä ovuloin kp9-11 aikana ja tuolloin olikin sellasia merkkejä et ovulaatio olis voinu tapahtua, vaikken sitä saanutkaan tikutettua
Eilen pienenpientä vuotoa ja tänään tuikkinu kohtuun, kun sukkapuikolla olis tökitty. Menee sellai jännä tunne läpi koko kehon ku tuikkasee 
kp15 aloitan taas terolutit. Onneks ens vkolle paljon ohjelmaa niin aika kuluu nopeeta. Mut oon aika varma etten edes ovuloinu kun en tikkuihin saanu mitään, ja nyt taas vaan kuvittelen 
Ja litkin edellee sitä vitsin greippimehua ku en ole varma siitä oviksesta et oliko se vaiko eikö ollu
Eilen pienenpientä vuotoa ja tänään tuikkinu kohtuun, kun sukkapuikolla olis tökitty. Menee sellai jännä tunne läpi koko kehon ku tuikkasee kp15 aloitan taas terolutit. Onneks ens vkolle paljon ohjelmaa niin aika kuluu nopeeta. Mut oon aika varma etten edes ovuloinu kun en tikkuihin saanu mitään, ja nyt taas vaan kuvittelen Ja litkin edellee sitä vitsin greippimehua ku en ole varma siitä oviksesta et oliko se vaiko eikö ollu
Helena80
Keskustelun kolmiottelija
Kp 11. Meillä innostuttiin puuhailemaan eilen. Tai mies innostui, kun saatiin riidat sovittua 
Mulla tosi pitkiä päiviä tällä viikolla
Hirvee päänsärky alkoi puolilta päivin ja sain lääkkeen otettua vasta illansuussa. Särky kuitenkin palasi uudelleen.
Mitäs muuta..lauantaina on gyne ja otan miehen kyytiin, kun jatketaan siitä syömään ja kattoon leffa Se mieletön remppa.
Mulla tosi pitkiä päiviä tällä viikolla
Hirvee päänsärky alkoi puolilta päivin ja sain lääkkeen otettua vasta illansuussa. Särky kuitenkin palasi uudelleen.Mitäs muuta..lauantaina on gyne ja otan miehen kyytiin, kun jatketaan siitä syömään ja kattoon leffa Se mieletön remppa.
Mulle tuli 38 asteen kuume ja sitä kesti kaksi päivää
siitä kierrosta sitten raskauduinkin eli hyvin voi olla mahdollista 
Panadolia voi ottaa ohjeen mukaisesti, ainakin minä sain luvan lääkäriltä sitä syödä :)
Seleniitti
Näppärä viestien naputtelija
Pahoittelut sifaka, voimia 
Voi zarar, en voi ymmärtää. Älä mieti turhaan mitä muut ajattelee. Tämä on sun ja teidän elämä. Ja se on tosiaankin totta, että jos liikaa alkaa miettimään niin koskaan ei ole sopiva aika lapsille, tai sitten jos on, niin sillon se ei ainakaan tule sitten millään. Tsemppiä, mitä sitten päätättekin :)
onnittelut vaahtera, se voi joskus auttaa
Voi zarar, en voi ymmärtää. Älä mieti turhaan mitä muut ajattelee. Tämä on sun ja teidän elämä. Ja se on tosiaankin totta, että jos liikaa alkaa miettimään niin koskaan ei ole sopiva aika lapsille, tai sitten jos on, niin sillon se ei ainakaan tule sitten millään. Tsemppiä, mitä sitten päätättekin :)
onnittelut vaahtera, se voi joskus auttaa
Sifaka
Oman äänensä löytänyt
Olen pahoillani SifakaJaksamisia päiviin
Ikäviä nämä uutiset aina.
Tuli mieleen, että oliko sinullakin se tunne, ettei kaikki ole kunnossa sen testin tekemisen jälkeen? Minulla oli omassa km. tosi vahva tunne, ettei kaikki hyvin.
Toivon kovasti, että uusi raskaus tärppää teillä nopeasti ja pysyy matkassa mukana.
Tiesin sen siitä kun oireet eivät pahentuneet (rintakipu, hajuherkkyys). Onnistuneissa raskauksissa kaikki meni saman kaavan mukaan. Esim.V 6+0 oksensin, koko ajan tuntui kohdun kasvukipuja/ alavatsalrepäisyjä/vihlaisuja. Nyt ei mitään. Nyt myös eka positivnen raskaustesti tuli vasta 4-5 PV myöhemmin kuin synnytykseen päätyneissä raskauksissa. Plussasin nyt päivä sen jälkeen kun menkat olisi pitänyt alkaa, muilla kerroilla on tullut haamu jo 2-3 pv ennen oletettua menkkojen alkua.
Tiesin tällä kertaa siis jo plussatesaani että kaikki ei ole ok... Kiitos tsempeistä
odotan jo kovasti uutta kiertoa ja yritystä!
Sifaka
Oman äänensä löytänyt
Olen pahoillani kaikkien puolesta, joilla km. tapahtunut.
Täällä me puhuttiin eilen osittain raskauttavasta asiasta, mutta väistämättömästä, sillä mietimme taas suuresti oikeaa ajankohtaa pienelle. Me paljon pohdimme sitä, että pitäisimme pidemmän tauon yrittämisessä, että saisin opinnot lähemmäs loppua ja, kun minulla on nyt näitä fyysisiäkin vaivoja, saisin ne hoidettua ensin mahdollisimman hyvään tasapainoon. Kohdallamme se tarkoittaisi sitä, että yritys alkaisi vasta tämän vuoden lopulla uudestaan.
Puhuin eilen myös puhelimessa äitini kanssa ja varovasti kerroin tapahtuneesta keskenmenosta, vaikka aluksi olin varma, etten sitä olisi tullut koskaan kertomaan. Sanoin nyt kuitenkin. Äitini vaan suhtautui niin karmeasti, että ihan itketti puhelun päätteeksi. Syyllisti minua siitä, miksi olin ajatellut edes lasten hankkimista tähän saumaan elämää, luuli vahingoksi ja sanoi, ettei lapsen saamisesta tulisi yksinkertaisesti mitään, koska olen liian nuori, hermoheikko ja jatkuvasti huolissani lapsesta tai itsestäni. Hymähti vain puhelun päätteeksi, eikä edes ollut pahoillaan. Vitutti, ärsytti ja itketti tuollainen käytös omalta äidiltä. Mieheni lohdutti ja sanoi, että otan liiaksi itseensä, tiedän ettei kumpikaan vanhemmistani ole tasapainoinen, silti tuollainen käytös sattuu. Lopulta mietin, mitä kuvittelin kertoessani, tiesin tämän kuitenkin - ehkä ajattelin, että äidin oma kokemus kohdun ulkoisesta olisi jotenkin auttanut, mut eipä herunut ymmärrystä. Sen sijaan sain liudan varoitteluja, miksi ei kannattaisi hankkia lapsia vielä vuosiin.
Ei kai täällä muuta, tänään lääkäri iltapäivästä. Palaillaan.
Murr!!! Pistää vihaksi tuollainen reaktio. Mutta se on fakta, jos asioita liian paljon pohtii, niin ikinä ei ole hyvä ajankohta! Anti mennä vaan jos molemmat olette valmiita vanhemmiksi. Kaikki kyllä loksahtaa paikoilleen
tsemppiä!!!!!
Höh, ei yhtään tärpännyt fiilisAjoittain toispuolinen alavatsakipu pistää, mutta sekin ihan normaalia mulla tässä vaiheessa kiertoa. Nyt dpo9, jos laskuissa olen pysynyt. Lauantaina aion kyllä silti tehdä testin
Mä taidan kans yehdä lauantaina ekan testin...
mulla silloin dpo 11, joten tuun yhden sua perässä. Onnea testailuun 
Mulla tuntui eilen pitkin päivää kipuilua alaselässä ja välillä myös alavatsalla, joten toiveikkaana oletan kiinnittymisen tapahtuneet silloin eli dpo 8
Vaahteralle onnea plussasta
tarrasukkia matkaan!Sifakalle pahoittelut ja hurjasti tsemppiä ja lykkyä uuteen kiertoon
Uusille tervetuloa!
Joo paljon pohdittiin tätä vauva-asiaa, mies olisi kyllä halukas toimimaan, vaiks heti mut jotenkin nyt tuli just sellanen olo, että ainakin haluan raskaaksi, jos käytös vanhemmiltani on tuota luokkaa
Lopulta ajattelin sen verran odotella, et tää selkäkipu hellittäis ja nuo labra kokeiden tulokset tulis.. Voihan se olla, et jos ja kun pääni vähän rauhottuu, niin en mitään taukoja malta pidellä. Ehkä mennään fiilispohjalla nyt. :)
Kiitos tsempistä kaikille täällä on niin mukava jakaa kaikenlaista, kun niin hyvin otetaan vastaan. 
mut jotenkin nyt tuli just sellanen olo, että ainakin haluan raskaaksi, jos käytös vanhemmiltani on tuota luokkaa Lopulta ajattelin sen verran odotella, et tää selkäkipu hellittäis ja nuo labra kokeiden tulokset tulis.. Voihan se olla, et jos ja kun pääni vähän rauhottuu, niin en mitään taukoja malta pidellä. Ehkä mennään fiilispohjalla nyt. :)
Kiitos tsempistä kaikille
täällä on niin mukava jakaa kaikenlaista, kun niin hyvin otetaan vastaan.
V
Vieras2020
Vieras
Hei, kiitos vastauksesta. Pupuiltua tuli sitten noin 35h ovis plussasta, että saa nähdä kuinka käy. Esikoinen pyörii jaloissa,joten ei sitä pupuilla voi koska tahansa.
kovasti toista toivotaan :)
flikka
Näppärä viestien naputtelija
Mä olen paljon pohtinut sitä taukoa. En tahtoisi, mutta en tiedä montako epäonnistunutta kiertoa enää kestän. Tuntuu naurettavalta ajatella näin, koska itsekin tunnen pareja, jotka ovat yrittäneet vuosia. Ja sitten minä muutaman yk jälkeen olen luovuttamassa.
Mutta ihan kamala tunne! Tuntea, että oma keho on jotenkin toimimaton ja epäonnistunut. Että ei pysty saamaan raskautta alulle, ja jos saa, ei kykene sitä lasta kantamaan.
Ehkä pieni tauko olisi ihan tarpeen. Mutta toisaalta taas se lapsenkaipuu on niin vahva, että onko tämä kuitenkin sen arvoista.
Ota ja tiedä
Mutta ihan kamala tunne! Tuntea, että oma keho on jotenkin toimimaton ja epäonnistunut. Että ei pysty saamaan raskautta alulle, ja jos saa, ei kykene sitä lasta kantamaan.
Ehkä pieni tauko olisi ihan tarpeen. Mutta toisaalta taas se lapsenkaipuu on niin vahva, että onko tämä kuitenkin sen arvoista.
Ota ja tiedä
Muumimamma40
Jostain jotain jo tietävä
Heippa kaikille :)
Mäkin pääsen mukaan kirjoitteleen ku mies vihdoin suostu että kolmas saa tulla ja että kesällä aloitetaan yritys että mies kerkiää henkisesti ja fyysisesti valmistautuun vaikeaan raskauteen (vaikka toivon jo ennen sitä "ylläri" plussaa jota pääsee jännittään viikon päästä)
Nuorin meillä on vuoden ja toinen 2,5v. Ekaa odoteltiin vuosi ennen ku saatiin alulle ja toinen sit taas ekasta kierrosta.
Mäkin pääsen mukaan kirjoitteleen ku mies vihdoin suostu että kolmas saa tulla ja että kesällä aloitetaan yritys että mies kerkiää henkisesti ja fyysisesti valmistautuun vaikeaan raskauteen (vaikka toivon jo ennen sitä "ylläri" plussaa jota pääsee jännittään viikon päästä)
Nuorin meillä on vuoden ja toinen 2,5v. Ekaa odoteltiin vuosi ennen ku saatiin alulle ja toinen sit taas ekasta kierrosta.
nninas_
Vauhtiin päässyt keskustelija
Täällä kp 36/26-27, testit negatiivista ja äsken Tilkkaan Helsinkiin soitettu. Ens ma uus testi ja uusi soitto niin katsotaan mitä tehdään.
Oireita ei juurikaan ole, rinnat ehkä raskaammat kuin aikaisemmin ja lämmöt 37 tienoilla mutta siinä kaikki.
Ikinä ei oo menkat ollu tällein myöhässä, aina tosi säännöllinen kierto ja en ole kerennyt stressaamaankaan. Outo juttu.
Oireita ei juurikaan ole, rinnat ehkä raskaammat kuin aikaisemmin ja lämmöt 37 tienoilla mutta siinä kaikki.
Ikinä ei oo menkat ollu tällein myöhässä, aina tosi säännöllinen kierto ja en ole kerennyt stressaamaankaan. Outo juttu.
moana
Puuhakas puhuja
Voimia flikka. Me ei olla pohdittu taukoa, mutta muilta osin samaistun kyllä fiiliksiin - miksi kehoni ei toimi, miksi tämä ei onnistu, olisiko tämän jo pitänyt onnistua.
Mulla vahvin henkinen ongelma tässä yrittämisessä on se, että alan haaveilemaan ja kuvittelemaan asioita. Keho tuntuu lähettävän vahvempia signaaleja kuin aiemmin, ja niitä helposti tulkitsee yli - "tämä on nyt varmaan raskausoire ja tämä on raskausoire". Vaikka veikkaan, että on se varmaan aiemminkin, ennen yrittämistä, juilinut ja rintoja arastanut ennen menkkoja jne. Nyt on vaan omista tuntemuksista ihan todella valveilla ja kun tuntemuksia tulee, lähtevät ajatukset laukalle (milloin laskettu aika jne). Sitten, kun ne menkat alkaakin, joutuu niistä mielessä kuvitelluista unelmista luopumaan.
Miten ihmeessä tuosta oireiden ylitulkinnasta voisi päästä eroon? Jotkut tuntuvat kirjoittavan, että raskausoireet ovat olleet kuitenkin erilaisia kuin menkkojen alkaessa, jotkut taas kuvailevat oireita "menkkamaisiksi". Jostakin pitäisi löytää jäitä omaan hattuun, ettei nosta joka kierrossa odotuksia ihan suhteettoman korkealle ja putoa sieltä sitten alas.
Tässäkin kierrossa kuvittelin vaikka mitä oireita, mutta totuus taitaa nyt kuitenkin olla se, että menkat on alkamassa ja ovulaatioliuskojen perusteella ihan oikeaan aikaankin. Pieniä verimääriä valkovuodon seassa tullut ja PMS-ahdistus päällä. Eilen itkeskelin tätä pitkin iltaa, jotenkin tuntuu, että odotukset oli jotenkin ekstrakorkealla tässä kierrossa. Täyteen tuli nyt puoli vuotta yritystä, ja ehkä se on tuntunut omassa mielessä semmoiselta ensimmäiseltä etapilta, vaikka tottakai sangen alussa ollaan vielä yrityksessä, tiedostan sen.
Toinen mitä eilen pohdin oli se, että jotenkin olin ajatellut, että vuodesta 2020 tulee "meidän vauvavuosi", ja pikkuhiljaa alkaa olla mahdollisuudet siihen vähissä. Muutama kierto on tottakai vielä jäljellä niin, että LA olisi nippanappa vielä tämän vuoden puolella, mutta jälleen, vaatii hieman sulattelua tämä mieleen rakennetuista pilvilinnoista luopuminen, että asiat eivät tapahdukaan aina ihan niin kuin itse sen oli mielessään "aikatauluttanut" ja kuvitellut.
Pieni vuodatus tuli nyt, mutta hormonit tekee tavallistakin tunteellisemmaksi, ja jotenkin omaa oloa auttaa, kun ajatuksia saa kirjoitettua hieman auki.
Mulla vahvin henkinen ongelma tässä yrittämisessä on se, että alan haaveilemaan ja kuvittelemaan asioita. Keho tuntuu lähettävän vahvempia signaaleja kuin aiemmin, ja niitä helposti tulkitsee yli - "tämä on nyt varmaan raskausoire ja tämä on raskausoire". Vaikka veikkaan, että on se varmaan aiemminkin, ennen yrittämistä, juilinut ja rintoja arastanut ennen menkkoja jne. Nyt on vaan omista tuntemuksista ihan todella valveilla ja kun tuntemuksia tulee, lähtevät ajatukset laukalle (milloin laskettu aika jne). Sitten, kun ne menkat alkaakin, joutuu niistä mielessä kuvitelluista unelmista luopumaan.
Miten ihmeessä tuosta oireiden ylitulkinnasta voisi päästä eroon? Jotkut tuntuvat kirjoittavan, että raskausoireet ovat olleet kuitenkin erilaisia kuin menkkojen alkaessa, jotkut taas kuvailevat oireita "menkkamaisiksi". Jostakin pitäisi löytää jäitä omaan hattuun, ettei nosta joka kierrossa odotuksia ihan suhteettoman korkealle ja putoa sieltä sitten alas.
Tässäkin kierrossa kuvittelin vaikka mitä oireita, mutta totuus taitaa nyt kuitenkin olla se, että menkat on alkamassa ja ovulaatioliuskojen perusteella ihan oikeaan aikaankin. Pieniä verimääriä valkovuodon seassa tullut ja PMS-ahdistus päällä. Eilen itkeskelin tätä pitkin iltaa, jotenkin tuntuu, että odotukset oli jotenkin ekstrakorkealla tässä kierrossa. Täyteen tuli nyt puoli vuotta yritystä, ja ehkä se on tuntunut omassa mielessä semmoiselta ensimmäiseltä etapilta, vaikka tottakai sangen alussa ollaan vielä yrityksessä, tiedostan sen.
Toinen mitä eilen pohdin oli se, että jotenkin olin ajatellut, että vuodesta 2020 tulee "meidän vauvavuosi", ja pikkuhiljaa alkaa olla mahdollisuudet siihen vähissä. Muutama kierto on tottakai vielä jäljellä niin, että LA olisi nippanappa vielä tämän vuoden puolella, mutta jälleen, vaatii hieman sulattelua tämä mieleen rakennetuista pilvilinnoista luopuminen, että asiat eivät tapahdukaan aina ihan niin kuin itse sen oli mielessään "aikatauluttanut" ja kuvitellut.
Pieni vuodatus tuli nyt, mutta hormonit tekee tavallistakin tunteellisemmaksi, ja jotenkin omaa oloa auttaa, kun ajatuksia saa kirjoitettua hieman auki.
Muokattu viimeksi:
Muumimamma40
Jostain jotain jo tietävä
Edelliset raskaudet olin vuodepotilaana 25-37 josta epäillään että uus raskaus ei poikkea edellisistä.
Tonninseteli
Kommentoinnin ninja
Moro!
Täällä ilmoittautuu uusi naama. Ikää löytyy 29 vuotta (syyskuussa 30), mies huitelee samoilla lukemilla, synttärit keväällä ja siirtyy siten 30 paremmalle puolelle (tai huonommalle, miten sen nyt katsookin.) Mitähän sitä itsestään kertoisi...
Kilpirauhasen vajaatoiminta, ihan hyvässä hoitotasapainossa nyt (08/2019 TSH 1,76 ja T4V 16,83, TSH ollut pahimmillaan 5,38 6/2019...), Naistenklinikalla ja gynellä ravannut tutkimuksissa välivuotojen takia. Niiden syyksi paljastui kohdunnapukan ektopia, eli ei tarvitse kuin aivastaa ja alkaa tiputella kun solut "hieman" väärässä paikassa. Mutta tämän vaivan ei pitäisi vaikuttaa raskaaksi tulemiseen tai kaverin mukana pysymiseen onneksi. Samalla tosin heräsi myös endometrioosiepäily, jolle ei nyt toistaiseksi vielä mitään tehty, kun ei olla tosissaan alettu vielä yrittää. Ultrassa näkyi tarvittavia kamoja molemmissa munasarjoissa. Otettiin viimeksi myös HPV Papa ja kaikki negatiivisena takaisin.
Hormonaalisen ehkäisyn jätin kokonaan pois tuon ektopian takia noin puolitoista vuotta sitten, eli kumilutkulla leikitään tällä hetkellä ja tarkoitus olisi jättää sekin välistä pois tuossa huhti-toukokuun aikana. Kierrot on pitkiä, vaihtelee myös 31-41 päivän väliä. Nyt mielestäni (tittapå kuva) onnistuin tikuttamaan oviksen (toinen kerta ikinä!!) ja tämä ihme tapahtui kp28. Onko näin "vanhasta" kuukunamunasta mihinkään enää..? Eli tästä kierrosta tulee joko kilometrikierto tai sitten luteaalivaihe jää lyhkäseksi.
Mitäs muuta? Yritystä vaikeuttaa ukon ulkomaan työt. Tämäkin ovis (jos yritys olisi jo alkanut) olisi mennyt hukkaan työreissun takia. Tarkoituksena on nyt alkaa yrittäminen ja jos (semmoiseen uskoo) Luoja suo ja lapsi ottaa tullakseen, muutettaisiin sitten yhdessä ukon töiden perässä Suomesta pois. Siksipä tämä projekti piti nyt aluilleen laittaa, tässä välissä en olisi suostunut muuttamaan ulkomaille muutamaksi vuodeksi ja sitten vaan toivoa, että onnistuttaisiin myöhemmin. Onneksi miehen työ jousti muuttoaikataulussa vaikka kerrottiinkin syy ihan suoraan :angelic:
Että näin! Jännät ajat edessä, ystäväni. Täällä roikun mukana ja lueskelen muiden kuulumisia!
Täällä ilmoittautuu uusi naama. Ikää löytyy 29 vuotta (syyskuussa 30), mies huitelee samoilla lukemilla, synttärit keväällä ja siirtyy siten 30 paremmalle puolelle (tai huonommalle, miten sen nyt katsookin.) Mitähän sitä itsestään kertoisi...
Kilpirauhasen vajaatoiminta, ihan hyvässä hoitotasapainossa nyt (08/2019 TSH 1,76 ja T4V 16,83, TSH ollut pahimmillaan 5,38 6/2019...), Naistenklinikalla ja gynellä ravannut tutkimuksissa välivuotojen takia. Niiden syyksi paljastui kohdunnapukan ektopia, eli ei tarvitse kuin aivastaa ja alkaa tiputella kun solut "hieman" väärässä paikassa. Mutta tämän vaivan ei pitäisi vaikuttaa raskaaksi tulemiseen tai kaverin mukana pysymiseen onneksi. Samalla tosin heräsi myös endometrioosiepäily, jolle ei nyt toistaiseksi vielä mitään tehty, kun ei olla tosissaan alettu vielä yrittää. Ultrassa näkyi tarvittavia kamoja molemmissa munasarjoissa. Otettiin viimeksi myös HPV Papa ja kaikki negatiivisena takaisin.
Hormonaalisen ehkäisyn jätin kokonaan pois tuon ektopian takia noin puolitoista vuotta sitten, eli kumilutkulla leikitään tällä hetkellä ja tarkoitus olisi jättää sekin välistä pois tuossa huhti-toukokuun aikana. Kierrot on pitkiä, vaihtelee myös 31-41 päivän väliä. Nyt mielestäni (tittapå kuva) onnistuin tikuttamaan oviksen (toinen kerta ikinä!!) ja tämä ihme tapahtui kp28. Onko näin "vanhasta" kuukunamunasta mihinkään enää..? Eli tästä kierrosta tulee joko kilometrikierto tai sitten luteaalivaihe jää lyhkäseksi.
Mitäs muuta? Yritystä vaikeuttaa ukon ulkomaan työt. Tämäkin ovis (jos yritys olisi jo alkanut) olisi mennyt hukkaan työreissun takia. Tarkoituksena on nyt alkaa yrittäminen ja jos (semmoiseen uskoo) Luoja suo ja lapsi ottaa tullakseen, muutettaisiin sitten yhdessä ukon töiden perässä Suomesta pois. Siksipä tämä projekti piti nyt aluilleen laittaa, tässä välissä en olisi suostunut muuttamaan ulkomaille muutamaksi vuodeksi ja sitten vaan toivoa, että onnistuttaisiin myöhemmin. Onneksi miehen työ jousti muuttoaikataulussa vaikka kerrottiinkin syy ihan suoraan :angelic:
Että näin! Jännät ajat edessä, ystäväni. Täällä roikun mukana ja lueskelen muiden kuulumisia!