Hurjan paljon viestejä pariin päivään, mutta kaikki luettu! Tervetuloa uusille, ja komppaan edellisiä; tää on kyllä mahtava porukka ja ehdoton henkireikä!
Mä siirryn tän kierron osalta katsomoon popcornien kera ja toivottavasti nähdään lisää plussia! Mun dpo11 tänään näyttäisi siis vaihtuvan uuteen kiertoon. Tai ainakin tuhru alko tänään hirveiden kipujen kera. Tää on vaan niin tosi outoa, että mun kahdet viimeiset menkat on alkanut tuhrulla, ja koskaan ennen ei. Kierron pituus on pysynyt aika samana kuin ennen, ja kun en aiemmin ole ovulaatiota testannut, niin en tiedä onko toi 10-12 pv luteaali min normaali, vai jotain uutta.
Olin aivan älyttömän toiveikas kun ekaa kertaa ikinä mulla oli aivan pientä vuotoa silloin dpo5-6. Ehkä jotain yritti tapahtua, mutta näillä kilometreillä munasoluista on toki varmaan enempi sutta kuin priimaa. Valvoin taas viime yönä muutaman tunnin jaa lopulta purskahdin itkuun niin että mieskin siihen heräsi. Lohdutti ja silitti mun tukkaa, ihana
. Tällä hetkellä mielessä on suru, pelko ja ahdistus. Pahinta ei ole pettymys siitä, että en ole raskaana, vaan pelko siitä että jotain on vialla.
Oma äitini oli minua vuoden vanhempi kun hänen kohtunsa poistettiin suuren myoman takia. Muillakin lähisuvun naisilla on niitä ollut. Yön pimeinä tunteina päädyin myös googlailemaan unettomuutta mikä näemmä mua vaivaa aina luteaali aikaan, ja mieltä alkoi kalvaa, että voisko mulla olla jo esi-vaihdevuodet? Tunsin myös miten menkkakivut alkoi yltyä, ja tajusin että luteaali jää vaan 10pv mittaiseksi, mikä ei siis ole ilmeisesti riittävän pitkä.
Pahimmilta tällä hetkellä tuntuu siis epävarmuus omasta terveydestä. Aion huomenna soittaa ajan lääkäriin, koska toi myomahan on helppo sulkea pois ultralla ja ehkä voisin saada jotain apua tuohon lyhyeen luteaaliin. Se ajatus helpottaa oloa hieman.
Täällä siis vähän synkät fiilikset, mutta kyllä se tästä. Hirmusti tsemppiä kaikille joilla piinattavaa vielä riittää!