Varovainen kiitos teille kaikille ihanille
Eihän tässä tosiaan tiedä, miten käy. Voihan se vuoto vielä alkaa. Piinaavat päivät siis todellakin tulossa ja testit laulaa taas huomenna
Päätin jo nyt kuitenkin, etten uhraa aikaani turhaan murehtimiseen, varsinkin kun nyt näyttää siltä, että urtikariakin on suhteellisen rauhallinen. Kokonaan en lääkkeitä jätä, eikä tarvitsekaan. :)
Minkäänlaista the tunnetta tai kunnon oiretta ei ole ollut. Eilen töissä paleli vain valtavasti. Mut sekin olis voinut mennä tuon sadekelin piikkiin. Tarkemmin ajateltuna, hiukset voi paremmin ja on kipeitä finnejä, mutta niitäkin vähemmin kuin normaalisti. Olen myös normaalia tasaisempi eli pms puuttui kokonaan. Rintojen aristus ja turvotus alkoi normaalia myöhemmin, eikä ne nytkään ole muuta kuin arat. Mitään en tehnyt eri tavalla kuin ennen. Söin vaan kuurin sinkki+c:tä, jonka senkin lopetin vähän aikaa sitten. Samoin monivitamiini pore meni sekin vähän miten sattui, välillä joka aamu ja välillä unohtui kokonaan.
Vaikka tääkin päättyisi keskenmenoon tai olisi vain kemiallinen, niin tiedän ainakin, että raskaaksi tuleminen on kohdallani edelleen mahdollista. Sitäpaitsi, haluan sanoa, että me aloitettiin yritys vuonna 2019 heinäkuussa ja yritysaikaan mahtui yksi keskenmeno sekä sairastuminen ja silti nyt vähän reilun vuoden jälkeen tuosta yrityksen aloituksesta jotain näyttää tapahtuvan eli kyllä niitä ihmeitä voi sattua
Joskin keskenmenosta laskettuna uuteen tärppiin päästiin vasta yk 9.
Mä luulen, että meidän kohdalla sattui niin hassu homma, että kun muutettiin tänne peltojen keskelle ja aloitin työn, josta oikeasti pidän, mun stressitasot laski ja etenkin se kalenterin kyttäämättömyys teki tehtävänsä. Kun ei yksinkertaisesti ollut aikaa miettiä tai tunnustella omia oireita ja kun oltiin jo kokonaan luovutettu tämän kierron suhteen, kun en saanut edes o+ testiin, olikin just se the juttu. Oikeestaan näin ei pitänyt edes käydä, kun me mentiin puoli kiertoa keskeytetyllä kaiken muuton, työn ja hampaan poiston takia, siinä oli ihan liikaa kaikkea hässäkkää, eikä ajatuksia piukuakaan raskaudessa.
Mut älkää menettäkö toivoa, vaikka pahalta tuntuukin välillä koko ajan. Mä tiedän
Muoks. Niin ja en pidä tätä oireettomuutta mitenkään huonona merkkinä. Ennemminkin sitä pidän parempana kuin viimeeksi, kun yhtään en oo vielä vuodellut ja toivon, etten vuoda jatkossakaan.