No niinpä! En minäkään koe edes itseäni stressaantuneeksi, ennen ovista ja oviksen aikoihin kovinkin toiveikkaaks ja hyväks. Sitä jatkuu sinne asti että joko nega tulee tai menkat alkaa :D sit mä maistelen menkkojen ajan ja pikkuhiljaa mieli paranee.Toi on ärsyttävää, kun sanotaan että ''lopeta vaan stressaaminen''. Esimerkiksi nyt kohta Yk5 ja ei miehen kanssa oviksen aikoihin stressata yhtään mistään ja nautitaan vaan, eli ei meidän kohdalla pidä paikkaansa että stressi vaikuttais.
Syyskuuhun on vielä aikaa!!! Kai nyt herranen aika siinä ajassa toivoisi, että tärppäisi eikä odota hoitoja.
ei ole yksin asian kanssa. Itse lohduttauduin joskus sillä, ettei ystävä voi osatakaan ajatella asiaa minun kantilta, koska ei ole sitä kokenut.
Mullakaan ei kavereissa ole ketään joka olisi kärsinyt lapsettomuudesta, tai saaneet monia keskenmenoja. Kaikki raskautuneet tyyliin siitä ku miehen kalsarit samassa pyykkikorissa. Jotenkin se vertaistuki puuttuu, mutta onneksi sitten on tällainen foorumi, ihanat kanssa sisaret jotka (ainakin joku) elää samanlaisessa tilanteessa ja saa sitä tarvitsemaansa vertaistukea :) 
Toi on niin ärsyttävää kun toiset sanoo "älä ressaa" "kyllä se teilläkin vielä onnistuu" yms vaikka tarkoittavat hyvää, niin usein (mua ainakin) se tuntuu pahalta, siltä kun vähäteltäisiin toisen surua ja ongelmaa.
muutama sydänystävä elämän aikana ollut, mutta kun muuttaa suomen toisesta päästä melkeen toiseen päähän, käy vähän köpelösti
Joo harvoin meillä ainakaan vuotopotilaille rautaa tiputetaan. Lähinnä jos kieltäytyvät verituotteista, niin silloin. Tai jos vuoto on ollut pitkä aikaista (viikkoja, kuukausia).
Mulla iso osa kaveripiiristä on huomattavasti nuorempia kuin minä, osa opiskelukavereita ja osa miehen ystäviä, ja kukaan heistä ei ole perheenperustamisvaiheessa
Tuli tässä tukemisesta mieleen, että ex-mies keksi kohdulleni lempinimen keskenmenojen takia jota sitten käytti kun oli vihainen jostain ja tuli vauvasta puhe. Tämä kaunis lempinimi oli Teurastamo. Näin vuosien jälkeen en voi käsittää, miksi olen ollut sellaisessa suhteessa. En tiedä oliko narsistin vikaa vai mitä, mutta, sen perheen (ex anoppi varsinkin) elämä oli pelkkää katkeruutta ja kateutta muiden onnesta. Ainoa hyvä puoli siinä on nuo rakkaat lapset, joita en vaihtaisi kuuna päivänä pois
tosiaan dpo9 tuli todella kovat menkkakivut ja porautumiset alhaalla, nyt jatkunut nippailut tasaseen tahtiin ja rinnat kipeät. Ja jatkuva nälkä, tuntuu kuin vatsa olisi pohjaton kuilu... Viivoista huolimatta ajattelen, että sieltä ne menkat tulee..
onneksi sillon peitot heilui. tänään Kp14 oli kyl vähän tulkinnanvaraiset lämmöt, joten talleteltiin varuiksi myös. Katotaan nyt sit minkä pituinen kierto ja luteaali tulee! Aiemmin kierto ollut 26pv, joten saa nähdä lyheneekö vielä siitäkin 
kivaa kyllä kun nää piinailut osuu vielä näille vikalle kahelle lomaviikolle, meinasin etten testais kun ihan vasta loman lopussa jos ei menkkoja näy 
Mulla ollut kyll päiviä ennen ja jälkeen oviskipuja, välillä vähemmän ja välillä enemmän. Viime kierrossa selkeä iso kipuilu lämmöistä pääteltynä just ovispäivänä, mut tässä kierrossa ei pahemmin muuta ku tärinäkipua ennen ovista. Vaihtelee siis tosi paljon. Mulla vetistä vuotoa yleensä luteaalissa, välillä sellasta tahmaa myös. Vähentyen menkkoja kohden.
Mulla yks pari ystävää ketä tietävät että yritämme, mutta enpä viitsi heitäkään oikee näillä asioilla vaivata, kun vastaus on "se tulee kun on tullakseen".
Nyt ollaan ainakin kaikkemme antaneet tähän kiertoon, vielä kerta kiellon päälle. Miehen kanssa oltiin ettei ainakaan jää harmittaa jos nega tulee
Miten kauan ihmisillä ovis kivut jatkuu? Ja ja en ihan oo perehtynyt ilmoihin paitsi nyt kun huomattavasti sitä havaittavissa, että miten vv oviksen jälkeen menee?
too much information. Minulla oviskivut oli pahimmat plussapäivän ja nipistelyä sen jälkeen enemmän ja vähemmän kyllä koko ajan.
Onnea plussanneet
Vihdoin saatiin kierukka pois ja oli kyllä tiukassa, auuuuts
Joten nyt uskalsin lisätä itseni tuohon listaan ja pääsen piinailemaan mukaan teidän kanssa
Nyt siis yk1 ja kp5 :angelic:
noni
Mä menetin 2,5 litraa verta nuoremman synnytyksessä ja salissa tiputtivat pari pussia verta muhun. Rauta-arvoja mitattiin vaan hemoglobiinin kautta. Normaalisti mulla oli noin 140, raskauden aikana 120 ja tuon menetyksen jälkeen heti mitattuna ja parin päivän ajan 99 ja silloin en pysynyt pystyssä pariin päivään ja olin viikkoja todella hengästynyt ja väsynyt. Tablettikuuri määrättiin ja vaan hemppa kontrolloitiin sitten jälkitarkastuksessa ja se oli ok, kai.Kävin lukemassa omakannassa synnytyksen jälkeisiä toimenpiteitä ja laboratoriotuloksia, eikä ferreistä lukenut mitään eikä rautainfuusioitakaan oltu annettu vaikka hemoglobiini kävi todella alhaalla.
eiliselle itse oviksen laittaisin kyllä kun kivut jatkui iltaan ja tänään vielä jomoa...