Päätin, että pääsiäisenä en googleta yhtään raskausoiretta, -ohjetta tai yhtään mitään muutakaan raskauteen liittyvää, enkä saa pyöriä tällä palstalla. Arvatkaa kuinkas kävikään?
Ostin eilen kauheen kasan raskaustestejä (ihan mielettömän järkevää) ja tottakai heti kotiin päästyä piti päästä ensimmäinen tekemään. Toisen samanlaisen tein tänä aamuna ja mun mielestä eilinen oli aavistuksen tummempi (vertasin siis suoraan tuoretta ja eilistä vanhaa testiä keskenään), ja tiiän kyllä että näin ei saa tehdä ja roskiksessa ne mahollisesti tummuu lisää mutta ku on tollo niin on tollo! Koitan pitää fiiliksen posina ja miettiä, että ne on sentään tuosta tiistaisesta (ja nämä ei ollut niin herkkiä testejä) tummunut tosi hyvin eikä tarvitse pohtia onko toi plussa vai ei kun on ihan silmiin nähtävissä olevat viivat. Kai se on se syksyinen km joka tuolla takaraivossa niin vahvasti mulla potkii. Onneksi ei oo enää ku muutama päivä kuukautisten alkamispäivään (su ilta, viimeistään ma), jolloin se "ensimmäinen etappi" on ylitetty.
Ja tuo mies. Ai että se on raivostuttava! Tuntuu että se ei oo yhtään mukana tässä. Eilen aamulla se pyöri tuossa jotain ja kysyi sitten multa että lähdenkö hänen kanssaan tupakille. Katoin sitä turpa auki johon kommentti oli naureskellen että 'ai nii, sähän oot "raskaana"'. Ja eilen siellä kaupassa kun ladoin niitä raskaustestejä kärryyn, hyvä että ei suuttunut että onko noita nyt ihan pakko ostaa ku meillä on jo 2kpl testejä odottamassa maanantaita. Hemmetti, minähän teen näitä testejä vaikka 2kpl päivässä koko 9kk ajan jos musta siltä tuntuu!!
Jotenkin mulla on fiilis että vaikka ne menkat sieltä heti huomenna jo lurahtais, niin haluaisin nauttia tästäkin ihan täysiä. Keskenmenneessä raskaudessa (oli mun eka raskaus) mua pelotti se menetys ihan koko ajan enkä missään kohtaa varsinaisesti iloinnut siitä. Ja nyt jälkeen päin se on harmittanut mua tosi paljon, koska vaikka se ei maaliin asti mennytkään niin en löytänyt mitään positiivista esimerkiksi viikkojen vaihtuessa kun koko ajan tavoite oli vain päästä sinne viikolle 12 että 'uskaltaa iloita'.
Sori pitkä oma napa teksti, piti vain päästä purkamaan tämä nyt jonnekin enkä tiedä siihen ketään, joka ymmärtäis paremmin kuin te.
Ketkä kaikki piinaili tällä hetkellä? Haluun analysoimaa oireita, että saan muuta mietittävää ku tuo ärsyttävä ukko
Ja mikään ei oo jännittävämpää ku oireiden tutkiminen!!!!