Raskaaksi 2020
- Ketjun aloittaja Tiarella
- Aloituspäivämäärä
En oo mikään asiantuntija, mut ainakin googlettamalla tuli useampi sivu joissa sanottiin et luteaalivaihe voi olla jopa 16 päivää. Tiedä sitten onko oikeesti näin.
Mulla on lähes aina luteaali 16pvää.
Sofia2016m
Asioista perillä oleva
En oo mikään asiantuntija, mut ainakin googlettamalla tuli useampi sivu joissa sanottiin et luteaalivaihe voi olla jopa 16 päivää. Tiedä sitten onko oikeesti näin.
Mulla on lähes aina (14-)16 päivää.
Mun mieliala on vähän piristynyt, varmaan tuo aurinko 
Varoitus, nyt tulee pitkä postaus.
Tänä aamuna vietin aikaa katsellen kehoani ja sit se iskeytyi mun päähän ihan selvänä: mua turvottaa, hikoiluttaa, oon hermostunut, panikoitunut, laiha, lihas-ja luukipuinen, huono ihoinen, uneton, väsynyt, haluton, ruokahalu muuttunut, sain uusia allergioita, vatsaoireita, kärsin elohiiristä, kuukautishäiriöistä, aineenvaihdunnan ongelmista sekä paniikista ja sykkeet heittelee, koska Mä Olen Ylikunnossa, ylirasitustilassa, joka aiheutui liiallisesta treenaamisesta ja tiukasta elämäntilanteesta.
Eikä oireet tai olo tasoitu 3 viikon levossa, eikä ehkä kuukaudenkaan levossa. Mä poltin itseni järkevänä ihmisenä täysin loppuun, se kuppi läikkyi yli ja vei kehon säästöliekille. Mä tajusin tän vasta, kun olin rypenyt pohjamudissa, olin niin ahdistunut, että en ikinä ole ollut niin ahdistunut - aloin pelkäämään sairauksia, koska oireeni olivat niin yleislaatuisia, outoja ja ahdistusta herättäviä.
Fysiologisesti mun aivolisäke painui lepotilaan aiheuttaen vaihdevuosi oireita, vaikka kuukautiset vielä tulikin. Samalla on lisämunuainen sekoillut, ollut liian hidas tai nopea toiminnaltaan aiheuttaen aineenvaihdunnan häiriöitä.
Joka tapauksessa ylikuntoon vein itseni tällä viikko-ohjelmalla: 7km juoksu 3x/vko + päälle lihaskunto 30 min, lihaskunto 3x/vko 30-45min ja yksi lepopäivä, jonka aikana saatoin hyvinkin kävellä 11km, töihin, kaupoille tai hoidin asioita. Viikossa juoksukilometrejä tuli keskimäärin 21km, tunteina liikuin varmaan yli 10h viikossa. Mulla oli viljaton päällä ja ihmettelempä vaan et ne kuukautiset ees tuli.
Tää on mulle nyt selvääkin selvempi: eilen lenkin jälkeen turposin, itkin, panikoin, elohiiret nyki pitkin kehoa, ja jos join litran vettä, kusin 2 pois. Hikoilin koko iltapäivän, yöllä en nukkunut silmäystäkään. Mulla oli vaan entistä ärsyyntyneempi olo ja keskittymisvaikeuksia. Tänään aineenvaihdunta muuttui huomattavasti hitaammaksi, turvottaa vieläkin ajoittain ja Kaikkiin lihaksiin koskee. Pienikin kävely sai hien pintaan ja naama repesi täyteen finnejä. Vatsa alkoi myös oireilla.
Mä päätin, että tää loppuu nyt tähän.
Mä kävin nyt tosissani syvimmän kautta läpi elämän opetuksen siitä, että liika on liikaa. Terveys voi mennä myös liiallisesta urheilusta. Että seuraavat puoli vuotta hyväksyn sen tosiasian, ettei mulla ole asiaa juoksemaan. Nainen tarvitsee rasvaa, jotta hormonitoiminta toimii oikein. Ja, että liikunnastakin voi tulla addiktio. Sen myöntäminen hävettää, koska silloin joudut kohtaamaan sen tosiseikan, että sä et tunnista omia rajojasi ja olet itse aiheuttanut omalle keholle tilanteen, joka olisi ollut estettävissä.
Että se, mistä ahdistusta lähden purkamaan taitaa olla mun oma käyttäytyminen kehoani kohtaan. Mun asenteen täytyy muuttua, mun tarvitsee oppia hallitsemaan ahdistusta muilla keinoilla. Mun on itse muutettava omaa elämääni, mä kyllä pystyn itse hallitsemaan ahdistukseni, mutta vasta sitten kun olen sitä riittävästi katsellut ja käynyt niissä perinpohjaisissa sylissä, joista se on tullut.
Ja sanottakoon, että ylikunto hyvin harvoin tulee yksin. Tarvittiin vaikea aivokalvoihin mennyt virusinfektio, liika treenaaminen ja keskenmeno, jotta tilanne oli jo vaikea.
:
Ihminen on kokonaisuus ja kun osa menee epäkuntoon, kaikki muukin häiriintyy.
Mulla on edessä aika pitkä tie, mut tärkeintä on et se tie on nyt alussa.
Aion ottaa tavoitteeksi itselleni kertoa omasta itsestäni hyviä asioita - se voi aluksi olla vaikka kirjoittaminen, mut ehkä mä pystyn vielä joku päivä itselleni kertomaan sen, että oon hyvä näin. Paniikit tuli, kun se ainoakin alkukantainen ahdistuksen hallintakeino oli riisuttu, mutta niin pitikin mennä.
Mä toivon, että seison tän asian kanssa rinnakkain viimeistä kertaa. Vaikka olen kokenut tämän kahdesti aiemminkin, tämä kerta oli se, joka pysäytti mut oikeasti ajattelemaan itseäni terveellä tavalla. Mä aion tehdä kaikkeni, jotta tää ei enää toistu.
Ja nyt oikeastaan mä toivon, että ne menkat vaan alkais. Oikeastaan siksi, että musta tuntuu, että keho ei ole vielä valmis. Toisaalta, jos se kauan odotettu pieni olisikin matkassa, olisi raskaus tässä tilassa varmasti vaikea, muttei mahdoton - mutta jätän asian Korkeimman käsiin :angelic:
Rauhaisaa Pääsiäisen aikaa kaikille
Varoitus, nyt tulee pitkä postaus.
Tänä aamuna vietin aikaa katsellen kehoani ja sit se iskeytyi mun päähän ihan selvänä: mua turvottaa, hikoiluttaa, oon hermostunut, panikoitunut, laiha, lihas-ja luukipuinen, huono ihoinen, uneton, väsynyt, haluton, ruokahalu muuttunut, sain uusia allergioita, vatsaoireita, kärsin elohiiristä, kuukautishäiriöistä, aineenvaihdunnan ongelmista sekä paniikista ja sykkeet heittelee, koska Mä Olen Ylikunnossa, ylirasitustilassa, joka aiheutui liiallisesta treenaamisesta ja tiukasta elämäntilanteesta.
Eikä oireet tai olo tasoitu 3 viikon levossa, eikä ehkä kuukaudenkaan levossa. Mä poltin itseni järkevänä ihmisenä täysin loppuun, se kuppi läikkyi yli ja vei kehon säästöliekille. Mä tajusin tän vasta, kun olin rypenyt pohjamudissa, olin niin ahdistunut, että en ikinä ole ollut niin ahdistunut - aloin pelkäämään sairauksia, koska oireeni olivat niin yleislaatuisia, outoja ja ahdistusta herättäviä.
Fysiologisesti mun aivolisäke painui lepotilaan aiheuttaen vaihdevuosi oireita, vaikka kuukautiset vielä tulikin. Samalla on lisämunuainen sekoillut, ollut liian hidas tai nopea toiminnaltaan aiheuttaen aineenvaihdunnan häiriöitä.
Joka tapauksessa ylikuntoon vein itseni tällä viikko-ohjelmalla: 7km juoksu 3x/vko + päälle lihaskunto 30 min, lihaskunto 3x/vko 30-45min ja yksi lepopäivä, jonka aikana saatoin hyvinkin kävellä 11km, töihin, kaupoille tai hoidin asioita. Viikossa juoksukilometrejä tuli keskimäärin 21km, tunteina liikuin varmaan yli 10h viikossa. Mulla oli viljaton päällä ja ihmettelempä vaan et ne kuukautiset ees tuli.
Tää on mulle nyt selvääkin selvempi: eilen lenkin jälkeen turposin, itkin, panikoin, elohiiret nyki pitkin kehoa, ja jos join litran vettä, kusin 2 pois. Hikoilin koko iltapäivän, yöllä en nukkunut silmäystäkään. Mulla oli vaan entistä ärsyyntyneempi olo ja keskittymisvaikeuksia. Tänään aineenvaihdunta muuttui huomattavasti hitaammaksi, turvottaa vieläkin ajoittain ja Kaikkiin lihaksiin koskee. Pienikin kävely sai hien pintaan ja naama repesi täyteen finnejä. Vatsa alkoi myös oireilla.
Mä päätin, että tää loppuu nyt tähän.
Mä kävin nyt tosissani syvimmän kautta läpi elämän opetuksen siitä, että liika on liikaa. Terveys voi mennä myös liiallisesta urheilusta. Että seuraavat puoli vuotta hyväksyn sen tosiasian, ettei mulla ole asiaa juoksemaan. Nainen tarvitsee rasvaa, jotta hormonitoiminta toimii oikein. Ja, että liikunnastakin voi tulla addiktio. Sen myöntäminen hävettää, koska silloin joudut kohtaamaan sen tosiseikan, että sä et tunnista omia rajojasi ja olet itse aiheuttanut omalle keholle tilanteen, joka olisi ollut estettävissä.
Että se, mistä ahdistusta lähden purkamaan taitaa olla mun oma käyttäytyminen kehoani kohtaan. Mun asenteen täytyy muuttua, mun tarvitsee oppia hallitsemaan ahdistusta muilla keinoilla. Mun on itse muutettava omaa elämääni, mä kyllä pystyn itse hallitsemaan ahdistukseni, mutta vasta sitten kun olen sitä riittävästi katsellut ja käynyt niissä perinpohjaisissa sylissä, joista se on tullut.
Ja sanottakoon, että ylikunto hyvin harvoin tulee yksin. Tarvittiin vaikea aivokalvoihin mennyt virusinfektio, liika treenaaminen ja keskenmeno, jotta tilanne oli jo vaikea.
:Ihminen on kokonaisuus ja kun osa menee epäkuntoon, kaikki muukin häiriintyy.
Mulla on edessä aika pitkä tie, mut tärkeintä on et se tie on nyt alussa.
Aion ottaa tavoitteeksi itselleni kertoa omasta itsestäni hyviä asioita - se voi aluksi olla vaikka kirjoittaminen, mut ehkä mä pystyn vielä joku päivä itselleni kertomaan sen, että oon hyvä näin. Paniikit tuli, kun se ainoakin alkukantainen ahdistuksen hallintakeino oli riisuttu, mutta niin pitikin mennä.
Mä toivon, että seison tän asian kanssa rinnakkain viimeistä kertaa. Vaikka olen kokenut tämän kahdesti aiemminkin, tämä kerta oli se, joka pysäytti mut oikeasti ajattelemaan itseäni terveellä tavalla. Mä aion tehdä kaikkeni, jotta tää ei enää toistu.
Ja nyt oikeastaan mä toivon, että ne menkat vaan alkais. Oikeastaan siksi, että musta tuntuu, että keho ei ole vielä valmis. Toisaalta, jos se kauan odotettu pieni olisikin matkassa, olisi raskaus tässä tilassa varmasti vaikea, muttei mahdoton - mutta jätän asian Korkeimman käsiin :angelic:
Rauhaisaa Pääsiäisen aikaa kaikille
Tosi upeaa, että tuot tuon esille ja, että analysoit ja tunnet ittes noin hyvin. Ei ole helppoa rauhoittaa menoa ja pysähtyä kuuntelemaan itseään.Mun mieliala on vähän piristynyt, varmaan tuo aurinko
Varoitus, nyt tulee pitkä postaus.
Tänä aamuna vietin aikaa katsellen kehoani ja sit se iskeytyi mun päähän ihan selvänä: mua turvottaa, hikoiluttaa, oon hermostunut, panikoitunut, laiha, lihas-ja luukipuinen, huono ihoinen, uneton, väsynyt, haluton, ruokahalu muuttunut, sain uusia allergioita, vatsaoireita, kärsin elohiiristä, kuukautishäiriöistä, aineenvaihdunnan ongelmista sekä paniikista ja sykkeet heittelee, koska Mä Olen Ylikunnossa, ylirasitustilassa, joka aiheutui liiallisesta treenaamisesta ja tiukasta elämäntilanteesta.
Eikä oireet tai olo tasoitu 3 viikon levossa, eikä ehkä kuukaudenkaan levossa. Mä poltin itseni järkevänä ihmisenä täysin loppuun, se kuppi läikkyi yli ja vei kehon säästöliekille. Mä tajusin tän vasta, kun olin rypenyt pohjamudissa, olin niin ahdistunut, että en ikinä ole ollut niin ahdistunut - aloin pelkäämään sairauksia, koska oireeni olivat niin yleislaatuisia, outoja ja ahdistusta herättäviä.
Fysiologisesti mun aivolisäke painui lepotilaan aiheuttaen vaihdevuosi oireita, vaikka kuukautiset vielä tulikin. Samalla on lisämunuainen sekoillut, ollut liian hidas tai nopea toiminnaltaan aiheuttaen aineenvaihdunnan häiriöitä.
Joka tapauksessa ylikuntoon vein itseni tällä viikko-ohjelmalla: 7km juoksu 3x/vko + päälle lihaskunto 30 min, lihaskunto 3x/vko 30-45min ja yksi lepopäivä, jonka aikana saatoin hyvinkin kävellä 11km, töihin, kaupoille tai hoidin asioita. Viikossa juoksukilometrejä tuli keskimäärin 21km, tunteina liikuin varmaan yli 10h viikossa. Mulla oli viljaton päällä ja ihmettelempä vaan et ne kuukautiset ees tuli.
Tää on mulle nyt selvääkin selvempi: eilen lenkin jälkeen turposin, itkin, panikoin, elohiiret nyki pitkin kehoa, ja jos join litran vettä, kusin 2 pois. Hikoilin koko iltapäivän, yöllä en nukkunut silmäystäkään. Mulla oli vaan entistä ärsyyntyneempi olo ja keskittymisvaikeuksia. Tänään aineenvaihdunta muuttui huomattavasti hitaammaksi, turvottaa vieläkin ajoittain ja Kaikkiin lihaksiin koskee. Pienikin kävely sai hien pintaan ja naama repesi täyteen finnejä. Vatsa alkoi myös oireilla.
Mä päätin, että tää loppuu nyt tähän.
Mä kävin nyt tosissani syvimmän kautta läpi elämän opetuksen siitä, että liika on liikaa. Terveys voi mennä myös liiallisesta urheilusta. Että seuraavat puoli vuotta hyväksyn sen tosiasian, ettei mulla ole asiaa juoksemaan. Nainen tarvitsee rasvaa, jotta hormonitoiminta toimii oikein. Ja, että liikunnastakin voi tulla addiktio. Sen myöntäminen hävettää, koska silloin joudut kohtaamaan sen tosiseikan, että sä et tunnista omia rajojasi ja olet itse aiheuttanut omalle keholle tilanteen, joka olisi ollut estettävissä.
Että se, mistä ahdistusta lähden purkamaan taitaa olla mun oma käyttäytyminen kehoani kohtaan. Mun asenteen täytyy muuttua, mun tarvitsee oppia hallitsemaan ahdistusta muilla keinoilla. Mun on itse muutettava omaa elämääni, mä kyllä pystyn itse hallitsemaan ahdistukseni, mutta vasta sitten kun olen sitä riittävästi katsellut ja käynyt niissä perinpohjaisissa sylissä, joista se on tullut.
Ja sanottakoon, että ylikunto hyvin harvoin tulee yksin. Tarvittiin vaikea aivokalvoihin mennyt virusinfektio, liika treenaaminen ja keskenmeno, jotta tilanne oli jo vaikea.
Ihminen on kokonaisuus ja kun osa menee epäkuntoon, kaikki muukin häiriintyy.
Mulla on edessä aika pitkä tie, mut tärkeintä on et se tie on nyt alussa.
Aion ottaa tavoitteeksi itselleni kertoa omasta itsestäni hyviä asioita - se voi aluksi olla vaikka kirjoittaminen, mut ehkä mä pystyn vielä joku päivä itselleni kertomaan sen, että oon hyvä näin. Paniikit tuli, kun se ainoakin alkukantainen ahdistuksen hallintakeino oli riisuttu, mutta niin pitikin mennä.
Mä toivon, että seison tän asian kanssa rinnakkain viimeistä kertaa. Vaikka olen kokenut tämän kahdesti aiemminkin, tämä kerta oli se, joka pysäytti mut oikeasti ajattelemaan itseäni terveellä tavalla. Mä aion tehdä kaikkeni, jotta tää ei enää toistu.
Ja nyt oikeastaan mä toivon, että ne menkat vaan alkais. Oikeastaan siksi, että musta tuntuu, että keho ei ole vielä valmis. Toisaalta, jos se kauan odotettu pieni olisikin matkassa, olisi raskaus tässä tilassa varmasti vaikea, muttei mahdoton - mutta jätän asian Korkeimman käsiin :angelic:
Rauhaisaa Pääsiäisen aikaa kaikille
Mullakin oli joskus 14 vuotiaana pakkomielle juoksemisesta. Se ahdisti mua hirveesti, mutta en osannut lopettaa. Jos en onnistunut juoksemaan 8 kilometriä riittävän kovalla vauhdilla, niin ahdistuin, suutuin ja sain ''kohtauksia''. Ulkomaillakaan en voinut nauttia ruoasta, kun piti koko ajan miettiä mitä suuhunsa pistää. Jouduin psykiatriselle osastolle missä todettiin bibolaarihäiriö. Välillä masennuin vakavasti ja välillä olin yliaktiivinen ja melkeen hypin seinillä. Sain lääkkeet ja paino nousi rajusti, mutta loppujen lopuksi musta tuli onnellinen ja tasapainoinen ihminen.
Tosi upeaa, että tuot tuon esille ja, että analysoit ja tunnet ittes noin hyvin. Ei ole helppoa rauhoittaa menoa ja pysähtyä kuuntelemaan itseään.
Mullakin oli joskus 14 vuotiaana pakkomielle juoksemisesta. Se ahdisti mua hirveesti, mutta en osannut lopettaa. Jos en onnistunut juoksemaan 8 kilometriä riittävän kovalla vauhdilla, niin ahdistuin, suutuin ja sain ''kohtauksia''. Ulkomaillakaan en voinut nauttia ruoasta, kun piti koko ajan miettiä mitä suuhunsa pistää. Jouduin psykiatriselle osastolle missä todettiin bibolaarihäiriö. Välillä masennuin vakavasti ja välillä olin yliaktiivinen ja melkeen hypin seinillä. Sain lääkkeet ja paino nousi rajusti, mutta loppujen lopuksi musta tuli onnellinen ja tasapainoinen ihminen.
Rankka vaihe on ollut sullakin
Tää on tosi salakavala tila, nuorena oli mulla ensimmäisen kerran ja hormonijärjestelmä palautui vasta, kun tapasin mieheni ja elämä tasoittui. Kuukautiset myös säännöllistyi, on sekin nähty kun jäi ne kokonaan pois.
Sen jälkeen uusinut kaksi kertaa, mut olen tunnistanut alkavan tilan ja höllännyt. Nyt mentiin vaan tosi pitkälle, mutta mä oon tajunnut tässä jotain tosi perustavanlaatuista mun elämästä. Siksi oon tavallaan kiitollinen, että näin kävikin. Ei ole leikin asia, jos hermo-ja hormonijärjestelmä sekoaa.
Urheilu on lähtökohtaisesti terveellistä, enkä pitänyt määriä liiallisia, mut näin jälkikäteen tajuan, että onhan tuo määrä ollut ihan liikaa, kun olin vuodelevosta vasta palautunut.
Aika varmasti seuraavan parin viikon aikana oireet ja turvotukset pahenee, mutta varmasti asteittain katoavat, kun syön ja rentoudun.
Niimpä. Tsemppiä sulle! Yleensä valon aika koittaa kaikkein pimeimmän hetken jälkeen.Rankka vaihe on ollut sullakin
Tää on tosi salakavala tila, nuorena oli mulla ensimmäisen kerran ja hormonijärjestelmä palautui vasta, kun tapasin mieheni ja elämä tasoittui. Kuukautiset myös säännöllistyi, on sekin nähty kun jäi ne kokonaan pois.
Sen jälkeen uusinut kaksi kertaa, mut olen tunnistanut alkavan tilan ja höllännyt. Nyt mentiin vaan tosi pitkälle, mutta mä oon tajunnut tässä jotain tosi perustavanlaatuista mun elämästä. Siksi oon tavallaan kiitollinen, että näin kävikin. Ei ole leikin asia, jos hermo-ja hormonijärjestelmä sekoaa.
Urheilu on lähtökohtaisesti terveellistä, enkä pitänyt määriä liiallisia, mut näin jälkikäteen tajuan, että onhan tuo määrä ollut ihan liikaa, kun olin vuodelevosta vasta palautunut.
Aika varmasti seuraavan parin viikon aikana oireet ja turvotukset pahenee, mutta varmasti asteittain katoavat, kun syön ja rentoudun.
Keho ja mieli todellakin toimii yhdessä ja monesti myös reagoivat toisiinsa.
Äh, enkä voinut olla testaamatta herkällä 
Täysin negahan se siellä oli. Mä luulen, et kohta menkat alkaa. Aineenvaihdunta on sen verran hidastunut taas. Mutta ehkä parempi näin. Mulla tais sekoittaa nyt tätä kiertoa muut asiat. Niin ja tää ylirasitus ilmeisesti nostaa lämpöjä.
Mä aloittelin nää mun vakioviljat (hirssi, teff) uudelleen - tavoitteena olis syödä nyt päivittäin jotain viljapitoista. Ollaan tarkkoja näiden ruokajuttujenkin suhteen, niin herkästi siinäkin voi lipsahtaa suuntaan tai toiseen
Täysin negahan se siellä oli. Mä luulen, et kohta menkat alkaa. Aineenvaihdunta on sen verran hidastunut taas. Mutta ehkä parempi näin. Mulla tais sekoittaa nyt tätä kiertoa muut asiat. Niin ja tää ylirasitus ilmeisesti nostaa lämpöjä.
Mä aloittelin nää mun vakioviljat (hirssi, teff) uudelleen - tavoitteena olis syödä nyt päivittäin jotain viljapitoista. Ollaan tarkkoja näiden ruokajuttujenkin suhteen, niin herkästi siinäkin voi lipsahtaa suuntaan tai toiseen
Samoilla mennään tuossakin että minullakin sisko odottaa parhaillaan toista lastaan ja molemmista raskautunut heti. Muutenkin on vauva uutisia tullut viimeaikoina ihan joka suunnasta. Tottakai onnelinen muiden puolesta mutta kyllä se silti sydäntä särkee kun oma keho ei toimi. Tärppiä toivon myös sinulle ja tottakai kaikille muillekinTiedän tunteen, täälläkin yk 9 ja kyllä se aika on tuntunut tuskallisen pitkältä. Mulla just sisko nyt odottaa toista lastaan, eikä me olla yhtään samalla aaltopituudella. Se on raskautunu molemmilla kerroilla tyyliin sormia napsauttamalla, eikä sillä oo koskaan ollu käsitystä siitä miten pitkä kierto on tai milloin ovuloi, eli ei oo osannu testatakaan kun vasta siinä kohtaa kun on pitäny pönttöä halailla. Olis ihanaa osata itsekin olla niin huoleton, mut se on helpommin sanottu kuin tehty. Ja kun ei sit saa minkäänlaista ymmärrystä sieltä suunnalta. Pidän kuitenki peukkuja et sulla tärppäis nyt niin tarvis enää odotella!
Hei vitalis
Mietin täs et jos mulla olikin vklp vasta ovis, kun oli niitä kipuja niin maan perusteellisesti ja vatsa sekaisin
et siks ovistikutkin tummui. Kun enhän mä edes testaillut ovista kun vasta nyt kun luulin taas olevani raskaana 
Et jos nyt onkin vasta dpo 4 eihän sillon mitään vielä näy ja mulla viime ajat ovis tullut runsaasti myöhässä
No kohtahan sen sit näkee kuin käy
Mietin täs et jos mulla olikin vklp vasta ovis, kun oli niitä kipuja niin maan perusteellisesti ja vatsa sekaisin
et siks ovistikutkin tummui. Kun enhän mä edes testaillut ovista kun vasta nyt kun luulin taas olevani raskaana Et jos nyt onkin vasta dpo 4
eihän sillon mitään vielä näy ja mulla viime ajat ovis tullut runsaasti myöhässä No kohtahan sen sit näkee kuin käy
Mulla ovis tuli viimeeksi vasta kp 20 ja joskus tullut myöhemminkin. Tosin mä kärsin näistä kiertohäiriöistä välillä, et en tiedä kuinka paljon vaikuttaa. Ja luteaalikaan ei ole kuin 11 päivää, mutta sehän on ilmeisesti aika yksilöllinen hommeli sekin :)
Henuli
Vauhtiin päässyt keskustelija
Siis apua! Mä aivan säikähdin äsken kun menin vaihtamaan yöpaitaa. Mulle oli tullu linea negra ihan selvästi näkyviin häpyluulta napaan asti!
Voiko se tarkoittaa jotain? Dpo ei voi olla kyllä kovin paljon, mutta en tarkasti tiedä kun en tikuta ja on ollu vähän kaikenlaisia oireita eri päivinä. Kp on sekin vasta 18. Mutta noin vahvaa linea negraa ei mulla kyllä näkyny koko esikoisen odotusaikana.
Voiko se tarkoittaa jotain? Dpo ei voi olla kyllä kovin paljon, mutta en tarkasti tiedä kun en tikuta ja on ollu vähän kaikenlaisia oireita eri päivinä. Kp on sekin vasta 18. Mutta noin vahvaa linea negraa ei mulla kyllä näkyny koko esikoisen odotusaikana.
Siis apua! Mä aivan säikähdin äsken kun menin vaihtamaan yöpaitaa. Mulle oli tullu linea negra ihan selvästi näkyviin häpyluulta napaan asti!
Mulla tuli melkein heti kun plussasin esikoisesta, ja nous tissien ihan alapuolelle asti nopeesti
Ite mietin oiskohan se jotenkin keltarauhashormooniin liittyvä et tulee, kun söin terolutteja 2 kierrossa se vahvistu mulla (hailakka siis jäänyt napaan asti raskauden jälkeen) nyt taas aika vaalea
Tänään dpo 10 ja kp 27/32. Eilen alko aamupäivällä aivan järkyttävät repivät kivut alavatsassa, varsinki seisoessa/liikkuessa ja kesti koko päivän. Pari kertaa tuli huudettua ääneenkin. Rupes toivo heräämään, mut tänään kauheen itsekriittiset ajatukset, tyyliin et "mitä sä tyhmä oikein ajattelit, ei se kuitenkaan mitään meinaa..." :bag:
Kyllä sen huomaa että oma mieli on itsensä pahin vihollinen.
Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille, muistakaa olla itsellenne lempeitä :angelic:
Kyllä sen huomaa että oma mieli on itsensä pahin vihollinen.
Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille, muistakaa olla itsellenne lempeitä :angelic:
Sofia2016m
Asioista perillä oleva
Hyvää pääsiäisen aikaa siskot
Täällä on tallettelut tehtynä ja tuloksia voidaan odotella sitte parin viikon päästä
Kirjoitelkaahan ahkerasti niin saa nää piinaviikot taas kulumaan joutuisammin.
Tsemppihalit jokaiselle
Voidaan siis piinailla yhdessä
Sofia2016m
Asioista perillä oleva
Oli pakko kattoo et jos ny tärppäsi laskettu aika olis 25.12 milloin viimeisin kesken mennyt raskaus kiinnitty :angelic: vika mahis saada 2020 vauva. Eilen oli kyllä sellaset Ovis kivut että ei voi erehtyä. Eilen talletteluja x2 ja tänään vielä illalla 
Eilen oli kyllä sellaset Ovis kivut että ei voi erehtyä. Eilen talletteluja x2 ja tänään vielä illalla 
Juliet92
Asioista perillä oleva
Piinailijoita täällä riittää:angelic:
Täällä olis la suunnillee 27.12 jos tärppi käyny
Mä oon koittanu touhuilla kaikennäköst etten ihan pelkästää vaa mieti sitä, et oliskohan tärppi käyny miehen kanssa eilen nukkumaan mennessä mietiskeltiin kivoja poikien nimiä huvikseen ja aikamoista vääntöä oli jo kun vähän eri maku poikien nimissä tytölle löytys niin monta hyvää nimee. Mulla on vuosien saatossa vaihdellut ns. Mahdollinen lempparinimi tytölle, tällä hetkellä oon varsin ihastunu nimeen Heili
Täällä olis la suunnillee 27.12 jos tärppi käyny
Mä oon koittanu touhuilla kaikennäköst etten ihan pelkästää vaa mieti sitä, et oliskohan tärppi käyny
miehen kanssa eilen nukkumaan mennessä mietiskeltiin kivoja poikien nimiä huvikseen ja aikamoista vääntöä oli jo kun vähän eri maku poikien nimissä tytölle löytys niin monta hyvää nimee. Mulla on vuosien saatossa vaihdellut ns. Mahdollinen lempparinimi tytölle, tällä hetkellä oon varsin ihastunu nimeen Heili
Muokattu viimeksi: