Illalla tai no yöllä saatiin vähän puhuttua.
Paljon paremmin mielin tähän päivään.
Nää joulunajat on vähän miehelle vaikeita, kun ei saa tavata lapsipuoltansa. Kasvatti siis 5vuotta lasta kuin omaa (sai kuulla ristiäisten jälkeen että lapsi ei oo hänen, vaan ex oli pettänyt), sai vielä meidän tapailuajan aikoinaan olla lapsen elämässä mukana, mutta kun tulin raskaaksi ja tää exä sai siitä kuulla, alkoi kiristys lapsella. Ensin sai välillä tavata sitä lasta, mutta sitten harveni. Nyt näkee ehkä kerran kahteen vuoteen varmaan. Tää exä siis tekee tätä samaa sille lapsen biologiselle isälle. Tää joulu ja ylipäätään vuosi oli taas sellanen ettei taas saanut antaa synttäri- tai joululahjaa,saati sitten nähdä. Siihen lisäksi tälle vuotta 2 keskenmenoa, lähisukulaisen kuolema ym. Kyllähän tää vuosi on ollut raskas. Ja viime vuosikin oli, sillä menetimme 3 läheistä. Silloin ei vaan ollut keskenmenoja.
Jotenkin pään sisällä käyn nyt läpi niitä tunteita, kun mua ahdisti koko tämä lyhyt raskausaika, kun sain ne 2 viivaa, että miksi mulla oli nii kauhea ahdistus. Ihan hetken vaan iloitsin niistä haamuviivoista mitä dpo 10 vai 11 sain, ja välillä ajattelin, että kohta saa ehkä ostella raskaus ajalle vaatteita ja vauvalle juttuja. Sit iski se ahdistus, ja olo etten saa vauvaa, ja lopulta etten ees halua sitä. Vaikka se on suurin haave. Ahdisti ajatus yöheräämisistä, isosta raskausmahasta, neuvolasta ym.
Mut toisaalta tiesin jotenkin alusta asti ettei kaikki oo ok.
Ja mitä sitten jos kohdussa olis kasvanut normaalisti ja lisäksi kohdunulkoinen, joka ei oiskaan itsekseen hoitunut.
Lääkäriltä kysyin, nii siinä vaiheessa joko raskaudenkeskeytys ja sit ne sytot että saa munanjohtimen pelastettua tai sit leikkaus, ja mahdollisesti munanjohdin menettää ja kohdunpuoliselle raskaudelle ei ollut toiveita jatkumiselle. Paitsi tässä tapauksessa olisi ollut, kun kohdunulkoinen "kuivui" itsekseen niin olis ollut mahdollista, että kohdun sisäinen raskaus olis jatkunut, jos vaan olis ollut tarpeeksi vahva, tai terve. Mikä ikinä olikaan sitten vikana, pieni koko ja hento syke ja lisäksi se hematooma joka kehittyi syystä x. Enhän mä itse voinut tähän sinällään vaikuttaa, mutta ne tunteet mua häiritsee ihan hirveästi. Että miksi mua niin ahdisti se raskaus jo ennen kuin ees tiesin vaikeuksista. Että mitä jos se toistuu seuraavassa raskaudessa. Vai oliko se sitten taas se vaisto.
Mun eka raskaus oli helppo sinänsä raskauden suhteen, ei ees pelottanut keskenmeno tai mikään, menin vaan asenteella että katsotaan mitä tapahtuu, ja sillä menin synnytyssaliin asti. Neuvolassa käskettiin tehdä kaikenmaailman suunnitteluja ja toiveita synnytykseen. Mä kirjoitin lappuun muistaakseni vaan, ettei toiveita, luotan kätilöön. Kaikki meni hyvin, nopeahko 7 tunnin synnytys, joka alkoi vesienmenolla kotona.
Nyt mua vähän jopa alkanut kaduttaa päätös, että lykätään yrittämistä kesään. Nyt kaipaan sitä isoa raskausmahaa mistä ajatus muka mua hetken ahdisti, haluaisin herätä yölläkin ruokkimaan vauvaa, haluaisin vaunulenkeille ym. Mutta toisaalta tiedän, että mun kroppa ja varsinkin mieli sen tauon tarvii. En varmasti ees näillä hemoglobiini arvoilla edes raskautuis, en tiedä mitkä mun rautavarastoarvot on, mut tuskin nekää kovin loisteliaat on. Niissä vissiin menee helposti se puol vuotta palautua siihen mitä on ollut. Ainakin lääkäri selitti jotain sellasta. Että vaikka hemoglobiini nousee lisäraudalla, ne rautavarastot kasvaa vasta pidemmällä aikavälillä.
että siksi on tärkeää syödä sitä lisärautaa ainakin sen puol vuotta. Rautavarastot uusiutuu vissiin 3kk välein. Jotain sellasta.
Vedän nyt sit rautaa ja lisäksi vitamiineja sen puol vuotta, nii mun kroppa on täysin valmis uuteen raskauteen, niin ehkä se sitten onnistuisi.
Tänään mulla ei oo pahemmin ollut kipuja, ei selässä eikä kohdun seudulla. Jos 2vk päästä tulee menkat, nii eiliset kivut oli ovulaatiokipua, ilman ovislimoja.
Tulipa taas pitkä teksti
mut tänne on hyvä purkaa oloa, kun en edes kavereille oo meidän tilanteesta puhunut. Ekasta keskenmenosta kerroin yhdelle ystävälle, mutta tästä en ole nyt puhunut. Vaikka tämä oli kaikin tavoin vaikeampi.
eilen oli aikeet talletella, mutta mies kompastui siinä tuiskeessa lapsen leluun ja löi (aika kovaa, tuli kunnon kuhmu) päänsä mun työtuoliin:bag: jäi sitten homma siihen
Mekin kyllä ehdittiin viettää jouluaatto ihan perinteiseen malliin. Lähdettiin laitokselle puoli 2 aikaan yöllä vasta
mun tekis itekin mieli käydä
toivotaan vahvistumista!