Meillä on yrityskiertoja joku sata (kukapa näitä laskemaan enää moneen vuoteen). Meillä toki on tässä välissä ollut aika, jolloin poistin kaikki sovellukset, en käynyt missään palstoilla ja aloin ajattelemaan, että se oli sitten siinä.
Mutta sitten mies otti asian puheeksi, että mitä jos mennään tutkimuksiin ja hoitoihin että ei tarvi ainakaan miettiä nelikymppisenä että olisiko pitänyt. Ja sillä tiellä ollaan. Sen "tauon" aikana ei käytetty ehkäisyä ja mä ajattelin et jos ei stressaa ja antaa olla niin tärppää. No sekään ei auttanut.
Mua kyllä harmittaa tavallaan plussauutiset, mutta niihinkin on tottunut. Muut on "mennyt ohi" monet kerrat jo, vaikka me ollaan oltu jonossa ensin. Enää se ei niin pahalta tunnu, olen lähinnä surullinen meidän takia, en katkera plussanneelle/raskaana oleville.
Ja kuten huomaa, toivosta en ole luopunut, kun täälläkin pyörin. Tyhmä sitä taitaa olla, mut minkä teet. Kunhan päästään hoidot aloittamaan ja jos niistäkään ei tulosta tule niin voi sitten ajatella et kaikkemme on tehty ja näin ei vain ollut tarkoitus.
Tykkään sun tavasta ajatella:) Oon samaa mieltä sun kanssa, yrittämisen pituuden kokeminen riippuu varmasti täysin siitä keneltä sitä kysyy ja kuka sen mitenkin kokee.
Mä en kokenut esikoisen melkeen 3 vuotisen yrittämisen aikana aikaa pitkäksi. Elämä sisälsi paljon projekteja, duunia, harrastuksia, omia juttuja. Samalla vaikka toivoin lasta, pelkäsin miten sopeutuisin äidin rooliin. Tai lähinnä miten mun muu elämä sopeutuisi siihen. Että tavallaan odotin ja en odottanut samaan aikaan. Vasta tuulimunaraskauden ja sen kolmen kuukauden ajan kun kuvittelin olevani raskaana, oikeastaan tajusin miten kovasti lasta halusinkaan ja pudotus oli kova, kun nt:ssä todettiin tyhjä kohtu.
Nyt taas en jaksa olla katkera muille raskautuneille tai perkelöidä sitä miksi mulla kestää, koska mulla on jo yksi aivan ihana (välillä hiton raskas) lapsi:) mä myös koen, että jos mua ei enää lykästä, niin oon silti jo sairaan onnekas ja se riittää.
Mutta kaikki me ollaan erilaisia ja tunnetaan ja ajatellaan asioista eri tavoin. En halua vähekseyä kenenkään tunteita. Jokaisella on oikeus tuntea aikansa jo tulleen oli se sitten kuukausi, vuosi tai kymmenen vuotta, jos se siltä tuntuu. Oli niitä lapsia nolla tai kymmenen, tyhjä syli voi tuntua kamalalta.
Tsempit teille supernaisille, kuumeilijoille, piinailijoille, (toivottavasti) tuleville äideille