Periaatteessa mul olis pitänyt tulla vuoto jo, varmaan ootatuttaa tuo tulehdus lääke .
Mies on nyt et mennään syksyllä ivf hoitoihin mutta eihän sitä niin vain mennä . Ottaa se tämän onneksi tosissaan ja ymmärtää miltä minusta tuntuu ja miksi haluan että asiat menee miten menee.
Sillä heräsi toiveet ja harmittaa nyt senkin puolesta, kiroan kyllä noi kemialliset mut tarrasukat sit ens kerralla.
Mietin et kykeneekö kemiallisen aikaan ovuloida? Ku se selitti niistä isoista folleista vasemmalla ja toissailtana posahti yks. Kävi niin kipeää ja eilen illalla kipuili. Oikea puoli tuikkii edelleen ja julman kipeä alavatsa muistuttaa koko ajan ettei siellä ketään ole Huoh.
Tsempit kp1 kokeneet, tsempit plussanneille ja niin, yleisesti ottaen elämän haasteisiin kaikille voimia
Ihanaa, että sulla on tuollainen mies!