Raskaaksi 2019

ja pahoittelut kp1 ja sympatiat niin monelle:sorry::Heartred

Mikähän mun mieltä vaivaa kun toissayönä unessa imetin pientä tyttövauvaa ja viimeyön unessa tein positiivisen raskaustestin, vähän väärässä järjestyksessä mennyt nää yöt :hilarious:

Mikähän veneiden ostovillitys miehillä menossa:think005

Ja ihania uutisia hoidoista!
 
smoothie. sanoi:
Mä avauduin taas yhdelle ystävälle meidän lapsettomuusasioista. En tiiä miks mut hyvin usein kun kerroin näitä aika henkilökohtaisiakin juttuja ystäville jotka eivät ole tahattomasti lapsettomia niin alkaa itseä hirveästi ahdistamaan jälkeenpäin. Nytkin tuntuu ettei pysty keskittymään ja joku vaivaa takaraivossa ja mietityttää että kerroin vaikka ei siinä mitään pahaa sinänsä ole. Onko tää häpeä vai mikä tunne tässä taustalla, miksi tää syntyy.. En osaa oikein selittää mut tiiättekö mitä tarkoitan?
Click to expand...

Tiedän!
Mulla hyvin samat fiilikset keskenmenosta - kerroin tänään muutamille ystäville harrastusporukassamme, kun en kehdannut valehtelemaan ruveta siitä, että miksi en osallistu yhteisen biisin tekemiseen, kun tuo kappale oli vielä sellainen, että se muistuttaa mua joka sanallaan tapahtuneesta. Tiesin, että edes yksin en pystyisi sitä itkemättä laulamaan. Hyvin ymmärtäväisestihän he sen ottivat, mutta kyllä mua jotenkin sen jälkeen ahdisti suunnattomasti, että olin sanonut mitään. Mä luulen, että kyseessä on varmaan häpeää ja ehkä muitakin tunteita, mutta myös sitä, että kun asia on niin kovin henkilökohtainen ja sitä ei täysin pysty käsittämään, kuin vain toinen saman kokenut. :oops:
 
zarar_ sanoi:
Tiedän!
Mulla hyvin samat fiilikset keskenmenosta - kerroin tänään muutamille ystäville harrastusporukassamme, kun en kehdannut valehtelemaan ruveta siitä, että miksi en osallistu yhteisen biisin tekemiseen, kun tuo kappale oli vielä sellainen, että se muistuttaa mua joka sanallaan tapahtuneesta. Tiesin, että edes yksin en pystyisi sitä itkemättä laulamaan. Hyvin ymmärtäväisestihän he sen ottivat, mutta kyllä mua jotenkin sen jälkeen ahdisti suunnattomasti, että olin sanonut mitään. Mä luulen, että kyseessä on varmaan häpeää ja ehkä muitakin tunteita, mutta myös sitä, että kun asia on niin kovin henkilökohtainen ja sitä ei täysin pysty käsittämään, kuin vain toinen saman kokenut. :oops:
Click to expand...
Totta. Mä tiedän kun monesti oon plussannut et ei oo mielenkiintoa tehdä testejä enää yhtään
 
zarar_ sanoi:
Tiedän!
Mulla hyvin samat fiilikset keskenmenosta - kerroin tänään muutamille ystäville harrastusporukassamme, kun en kehdannut valehtelemaan ruveta siitä, että miksi en osallistu yhteisen biisin tekemiseen, kun tuo kappale oli vielä sellainen, että se muistuttaa mua joka sanallaan tapahtuneesta. Tiesin, että edes yksin en pystyisi sitä itkemättä laulamaan. Hyvin ymmärtäväisestihän he sen ottivat, mutta kyllä mua jotenkin sen jälkeen ahdisti suunnattomasti, että olin sanonut mitään. Mä luulen, että kyseessä on varmaan häpeää ja ehkä muitakin tunteita, mutta myös sitä, että kun asia on niin kovin henkilökohtainen ja sitä ei täysin pysty käsittämään, kuin vain toinen saman kokenut. :oops:
Click to expand...

Toi on totta, että kaikkein helpoin on ollut puhua asiasta sellaisten henkilöiden kanssa ketkä ovat olleet samassa tilanteessa.

Ei mua ikinä oo vaivannut, että olen kertonut näistä jutuista, päin vastoin, musta enemmän tuntuu että lähtee taakkaa omilta hartioilta. Mutta huomaa ettei siitä ole niin paljon syvällistä puhuttavaa ihmisten kanssa, ketkä lapsettomuutta ei ole kokeneet.

Välillä tuntuu, että jotkut saattavat olla ehkä kiusaantuneita. Ehkä eivät tiedä mitä sanoa tai pelkäävät että näin voi käydä myös omalle kohdalle. Sit koitan vaan keventää asiaa huumorilla. On ystäviä kenen kanssa tästä voi puhua kyyneleet poskilla ja sit niitä kenen kanssa lähestyy asiaa eri kulmasta, mutta se on mulle ihan ok:happy:
 
kp1 se sieltä odotetusti tulla tupsahti kun aamu kuudelta vessassa kävin :meh:

Kyllä toi mökkeily on rankkaa, olo on iiihan raato, heräilin yölläkin monta kertaa kun joka paikkaa särki ja oli epämukava olo.
Ja pitäis aamupalan jälkeen sinne pihahommiin taas päiväksi suunnata :hilarious:
Äkkiä siihen sit taas tottuu kun pääsee kokonaan sinne siirtymään ja pääsee joka ilta saunan kautta vaan nukkumaan.
Onneks asutaan vaan 35km päässä, niin pääsee keväällä jo ajoissa pihahommat alottamaan :)
 
smoothie. sanoi:
Mä avauduin taas yhdelle ystävälle meidän lapsettomuusasioista. En tiiä miks mut hyvin usein kun kerroin näitä aika henkilökohtaisiakin juttuja ystäville jotka eivät ole tahattomasti lapsettomia niin alkaa itseä hirveästi ahdistamaan jälkeenpäin. Nytkin tuntuu ettei pysty keskittymään ja joku vaivaa takaraivossa ja mietityttää että kerroin vaikka ei siinä mitään pahaa sinänsä ole. Onko tää häpeä vai mikä tunne tässä taustalla, miksi tää syntyy.. En osaa oikein selittää mut tiiättekö mitä tarkoitan?
Click to expand...

Mua ei ole koskaan haitannut puhua lapsettomuudesta, mutta tunnistan tuon tunteen esikoisen erityisyyden suhteen. En ole edelleenkään kertonut siitä kuin todella harvalle ihmiselle. En edes tuntemattomille. Osaltaan se on häpeää, osaltaan sitä etten itsekään ole vielä täysin sinut asian kanssa,niin en tiedä miten asiasta pitäisi puhua, ja osaltaan sitä että tuntuu että kukaan muu joka ei asiaa ole kokenut ei voi sitä ymmärtää. Aika paljon olen myös saanut tietynlaista vähättelyä kun olen asiasta kertonut, eikä sekään tietenkään tunnu kivalta.

Muita asioita: tänään kp 44, testasin aamulla negan, ihan vain jotta voin huomenna polille soittaessa sanoa etten ole raskaana. Aion tosiaan pyytää lääkkeelliseen kiertoon PASsia, katsotaan mitä sieltä sanovat.
 
smoothie. sanoi:
:dance011 eli korkkasitteko tänään? Ja onko varma et tänään dpo1? :rolleyes:
Click to expand...

Kuule kyllä vain! :dance011

Tää dpo onkin sit se hankalampi juttu :excited001 21 ja 22. päivä ovis negat. 23. ovis plussa iltapäivällä ja aamulämmöt 36,12. Mitään jäätäviä juilintoja en tässä kuussa bongannut. Eli testin mukaan ovis sit vissiin viimeistään perjantaina oli. Ei tainneet nämä eilisen kaverit ehtiä vielä muuten kun omaksi iloksi. Tänä aamuna lämmöt jo 36,82.
 
Kiitos kokemuksistanne. Olen ajatellut että mua ei haittaa puhua lapsettomuudesta ja joskus se näin onkin mut sit joskus tulee se olotila vaivaamaan jälkeenpäin. Ja tämäkin ystävä jolle eilen puhuin niin ei ollut ensimmäinen kerta kun hänen kanssaan puhuin niin siksikin ihmetyttää kun se tunne tulee vaikkei ollut ns kaapista ulos tulo. Ehkä sitä taas meni puhumaan liian henkilökohtaisia asioita ja hän oli ensimmäinen jolle nyt kerroin meidän tän hetkistä hoitosuunnitelmaakin niin nyt jälkeenpäin ei olisi pitänyt kertoa. En halua että kukaan ulkopuolelta odottaa mitään "uutisia" jne vaan voi pitää matalaa profiilia kun kaikki ajattelee että meidän kohdalla hoidot on jäissä.
 
smoothie. sanoi:
Kiitos kokemuksistanne. Olen ajatellut että mua ei haittaa puhua lapsettomuudesta ja joskus se näin onkin mut sit joskus tulee se olotila vaivaamaan jälkeenpäin. Ja tämäkin ystävä jolle eilen puhuin niin ei ollut ensimmäinen kerta kun hänen kanssaan puhuin niin siksikin ihmetyttää kun se tunne tulee vaikkei ollut ns kaapista ulos tulo. Ehkä sitä taas meni puhumaan liian henkilökohtaisia asioita ja hän oli ensimmäinen jolle nyt kerroin meidän tän hetkistä hoitosuunnitelmaakin niin nyt jälkeenpäin ei olisi pitänyt kertoa. En halua että kukaan ulkopuolelta odottaa mitään "uutisia" jne vaan voi pitää matalaa profiilia kun kaikki ajattelee että meidän kohdalla hoidot on jäissä.
Click to expand...

Ihan samoja fiiliksiä täällä jos tulee hoitojen aikana puhuttua jotain! Tavallaan jonain toivon hetkenä saattaa avautua jollekin, sit tulee se epätoivo ja kaduttaa että tuli jotain kerrottua..
 
Siihen varmaan liittyy se onnistumisen epävarmuus. Se on varmaan vähän sellainen suomalaisuuden perikuvakin, että kuka sitä haluaa julkisesti epäonnistua missään. Varsinkin kun tää epäonnistuminen on henkisesti tosi kipeetä.

Tosi monet tiesi mun ekasta raskaudesta (joka sit nt-ultrassa olikin tuulimuna) ja yhtä monelle joutui sitten myös jakamaan pettymyksen. Itsensä muiden silmissä "heikoksi ja haavoittuvaksi" tekeminen ei ole helppoa. Aluksi olis tehnyt mieli kuolla, kun piti ensimmäisiä kertoja sanoa et mitä oli käynyt. Loppuviimein oli kumminkin hyvä että siitä joutui sitten väkisinkin puhua ja itkeä julkisestikin. Se oli sitten perinpohjin käsitelty ennen uutta raskautta.

Mä ajattelen myös, että ystäville vois myös sanoa ettei haluaisi kuulla mitään uteluita, jos ne tuntuu ikävältä. Että sanoo et kertoo sitten, kun on jotakin kerrottavaa:happy:
 
Mä en enää kerro kun oon plussannut jos se onkin kemiallinen tai tm tai meneekin kesken. Ei vain kykene kun rupeaa olemaan itselläni semmonen olo että hitto en mä voi kertoa koska sit noi luulee et mä keksin päästäni näin kauheita asioita. Ja tuskin nuo ystävät niin luulee mut nii monta pettymystä ettei kehtaa.

Juu tällä kertaa oliki joku kemiallinen, no nyt meni kesken ja nyt oli tm tai km ku ei oikein tiedä ku viikkoja vasta 5+ .. kyl se siitä sitten kun se pysyvä plus tulee ja kyllä se tulee. Oon päättänyt näin ja jos ei muuten niin hoitojen kautta
 
Mulle tätä yritystä edeltänyt sosiaalisista syistä johtuva lapsettomuus (ei ollut järkevää parisuhdetta ja sitten kun oli, mies ei ollut valmis lapsentekoon) on niin valtava häpeä, etten oo koskaan pystyny puhua siitä kenellekään. Kun joskus pääsen tästä yli puhun asiasta kaikille vastaantulijoille. Kenenkään ei tarvis syyttää itseään siitä, että elämä menee eri tavalla, kuin olis toivonut.
 
Totta puhut, silti tuntui jo viimeksi kun lähetin plustestin kuvan kaverille niin vastaus oli että ota iisisti äläkä odota liikoja.. että näin
 
Ja kyseinen nainen itse kävi läpi hoidot mutta raskaus alkoi ja jatku normaalisti ilman mitään probleemia
 
Kp23. Kivan pitkä lenkki tuli tehtyä ja nyt otan rennosti neulomisen parissa. Lunta on vähän sadellut eilen ja tänään, ei kiva :meh:
 
Helena80 sanoi:
Kp23. Kivan pitkä lenkki tuli tehtyä ja nyt otan rennosti neulomisen parissa. Lunta on vähän sadellut eilen ja tänään, ei kiva :meh:
Click to expand...
Meil on sama KP. Täällä sataa paljon vettä ja se tuo kosteuden joten ääni huono ja kipeä kurkku sitten
 
Oon ihan varma et tää kierto on jotenkin erilainen. Ihan pöllöt oireet. Oon vihainen ihan joka asiasta. Mä skitsoan joka asiasta ja koira pesty viikko sit ja mun mielestä se haisee ja kaikki muutkin ärsyttää ja muka haisee jne.. ja sit vielä tää jano, hengästyneisyys ja viilto kivut. Joopa. Eikä rinnat oo kipeet ei yhtään. Mä haluan oman tyyneyden takas ku sillä pärjännyt karanteenis oloni
 
Jesbe sanoi:
Oon ihan varma et tää kierto on jotenkin erilainen. Ihan pöllöt oireet. Oon vihainen ihan joka asiasta. Mä skitsoan joka asiasta ja koira pesty viikko sit ja mun mielestä se haisee ja kaikki muutkin ärsyttää ja muka haisee jne.. ja sit vielä tää jano, hengästyneisyys ja viilto kivut. Joopa. Eikä rinnat oo kipeet ei yhtään. Mä haluan oman tyyneyden takas ku sillä pärjännyt karanteenis oloni
Click to expand...
Mulla on kans erilainen kierto tämä. Ihmetyttää, kun rintoja ei särje. Se on vakio-oire ennen menkkoja. Mun olis vaikea kuvitella mitään raskautta edes, kun se ei ole mahdollista.
 
Helena80 sanoi:
Mulla on kans erilainen kierto tämä. Ihmetyttää, kun rintoja ei särje. Se on vakio-oire ennen menkkoja. Mun olis vaikea kuvitella mitään raskautta edes, kun se ei ole mahdollista.
Click to expand...
Mulla sama. En oo varmastikaan raskaana mutta oireillut lähinnä hormonien takia. Jos piinailua olisi niin olisin tosta hajujen voimistumisesta innostunut
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top