Raskaaksi 2019
- Ketjun aloittaja Äiti1977
- Aloituspäivämäärä
Tepsu19
Puuhakas puhuja
Koska aamuajat oli vähissä (ylläri) samalle viikolle oli silloin vielä 9.50 no se on ennen 10. turha mun enää puida näytteen paikkansapitävyyttä, nlin suuri pudotus vaan ihmetyttääJoo, mulle sanottiin just edellispäivänä et mieluiten 8-9 aikaan. Mä menin tietämättömänä klo 15 enkä saanu kilpparei
Ihan hyvä aika toi on
Sofia2016m
Asioista perillä oleva
Onko kekemusta one stepin raskaustesti puikoista? Tilasin niitä raskauskeijulta ja niitä olis nyt 2 kaapissa. Onko luotettavia vai sekundaa? 
Onko kekemusta one stepin raskaustesti puikoista? Tilasin niitä raskauskeijulta ja niitä olis nyt 2 kaapissa. Onko luotettavia vai sekundaa?
Just sitä eilen vähän taidettiin puida täällä
10mIu antaa viivanpaikkaa joten haaleista viivoista ei kannata liikaa innostua mutta varmasti näyttää oikeinkin kunha vaa hcg nousee.
Onko kekemusta one stepin raskaustesti puikoista? Tilasin niitä raskauskeijulta ja niitä olis nyt 2 kaapissa. Onko luotettavia vai sekundaa?
Se on se mil mä tein eile haamun testiajan jälkeen
Sofia2016m
Asioista perillä oleva
Okei, noh en aijo testata ennen perjantaina. Hehhe yritän ainakin olla testaamatta 
Okei, noh en aijo testata ennen perjantaina. Hehhe yritän ainakin olla testaamatta
Juu eiköhän se toimi jos alkaa väriä tulee alle 5min kohdalla
Paljon noita rennieitä viittii popsia..kiva ku ovulaatio tekee pahoinvoivaks ja närästää ja ja
Teitkös sä tänään vielä toista rtestiä?
Tiinulla vähän samat tilanteet ollu, kun mulla näiden vakavien allergiaoireiden kanssa. Paskaahan tuo on, ettei uskota. Että kaikki pistetään paniikin syyksi. Toki mä ainakin myönnän, että paniikkihäiriöni pahentaa montaa tilannetta, mutta se nyt ei ole ainoa syy kaikkeen.
Mulla huomenna ihopolin aika. Nyt händyt ristiin, että allergeeni löydettäis
ite veikkaan kyllä ihan ruoka-ainetta, tai hoitaja tänään soitti ja kertoi, et lääkäri oli ekaksi suunnitellut altistuskokeet ruoka-aineille. 
Allergialääkettä otin tänään ja oloon se auttoi, mm. Hikoiluun. Eli tuskin lääkkeistä tulee allergiaa, sivareita saan vaan jonkin verran ja säikyn tietty niitä. Kortisoni muutenkin pahin pakokauhu-paniikin laukaisija. Sitä nyt ei onneksi tarvi syödä. Niin ja yhden ruoka-aineen metsästin, josta tulee voimakkaat oireet: mansikka. Oon sitäkin syönyt vähän väliä, et ei ihme, että henkeä ahdistanut
Mut huomenna miehen kanssa sairaalaan katsomaan, mitä tehtävissä :) itkettää tää, kun ollut niin vaikeeta, mutta tänään oli eka päivä, kun päätin, että jätän itteni kyttäämiseen pois ja opettelen rauhoittumaan. Että elämässä on paljon hyvääkin.
Mulla muutenkin ollut km lähtien tosi huono yhteys omaan kehooni - psyykkinen pahoinvointi on purkautunut fyysisesti, etenkin pelkoina ja ahdistuksena. Oon keskenmenosta lähtien uskotellut itselleni, että se johtui mun omasta toiminnasta, vaikkei niin ole. Valheellisesti kannoin tuon illuusion kaikkeen mitä tein ja peilasin mun tekemiseni mun kehoa vaurioittavaan toimintaan. Ajattelin tätä pakonomaisesti, että olen itse tehnyt peruuttamattomia vaurioita keholleni ja kehoni on sen takia kurja paska. Tosiasiassa se, että puolustusjärjestelmä ikäänkuin löi yli raskauden jälkeen, ei ole kenenkään vika. En olisi voinut tietää, että olen yhtäkkiä tullut allergiseksi jollekin, mitä olen aina syönyt. En olisi pystynyt välttämään tilannetta mitenkään. Eihän me mitään meedioita olla.
Sitten kaikki purkautui allergian kautta todella voimakkaasti päälleni: turvauduin pelkoon, koska ei ollut keinoa käsitellä sitä turruttavaa tyhjyyttä tai niitä kaikkia vaikeita tunteita, joissa olin yksin ja ilman turvaa. Hain sisäistä lohdutusta ripustautumalla ahdistaviin ja kauhistuttaviin pelkoihin, kun en osannut muuta. Hain todistusta pelolleni kerta toisensa jälkeen ja arvata saattaa, että mä olin sen jälkeen vielä enemmän romuna. Ei se ahdistusta poistanut vaan lisäsi sitä.
Mun on pakko sanoa, että ihmettelen suuresti mun miehen psyykkistä kapasiteettiä: ei jättänyt mua missään vaiheessa, vaikka oli todella stressaantunut selvästi itsekin mun tilanteesta. On jaksanut tähän päivään saakka kannustaa ja ajatella positiivisesti. Jäi töistä kotiin, kun sanoin, että on paha olla yksin. Kannatteli mua, muttei mennyt mukaan mun paniikkiin. Antoi mun itkeä ja surea, tajusi, ettei tää pahaolo johdu itsestään. Ja ovella oli vastassa sanoen, että haluaa aina olla mun kanssa, vaikka sekoaisin miten pahasti
Sitten mä tajusin, että tässä on mun elämäni rakkain ihminen, vaikka mitä kävis. Vaikka vauvat menis taivaan tuuliin ja ei saatais ikinä lapsia. Kun mä tästä joskus selviän, me mennään naimisiin, sen päätin just nyt
Muuta ei täällä, tunteita riittää. Voimiksia jokaiselle omaan tilanteeseensa
Mulla huomenna ihopolin aika. Nyt händyt ristiin, että allergeeni löydettäis
ite veikkaan kyllä ihan ruoka-ainetta, tai hoitaja tänään soitti ja kertoi, et lääkäri oli ekaksi suunnitellut altistuskokeet ruoka-aineille. Allergialääkettä otin tänään ja oloon se auttoi, mm. Hikoiluun. Eli tuskin lääkkeistä tulee allergiaa, sivareita saan vaan jonkin verran ja säikyn tietty niitä. Kortisoni muutenkin pahin pakokauhu-paniikin laukaisija. Sitä nyt ei onneksi tarvi syödä. Niin ja yhden ruoka-aineen metsästin, josta tulee voimakkaat oireet: mansikka. Oon sitäkin syönyt vähän väliä, et ei ihme, että henkeä ahdistanut
Mut huomenna miehen kanssa sairaalaan katsomaan, mitä tehtävissä :) itkettää tää, kun ollut niin vaikeeta, mutta tänään oli eka päivä, kun päätin, että jätän itteni kyttäämiseen pois ja opettelen rauhoittumaan. Että elämässä on paljon hyvääkin.
Mulla muutenkin ollut km lähtien tosi huono yhteys omaan kehooni - psyykkinen pahoinvointi on purkautunut fyysisesti, etenkin pelkoina ja ahdistuksena. Oon keskenmenosta lähtien uskotellut itselleni, että se johtui mun omasta toiminnasta, vaikkei niin ole. Valheellisesti kannoin tuon illuusion kaikkeen mitä tein ja peilasin mun tekemiseni mun kehoa vaurioittavaan toimintaan. Ajattelin tätä pakonomaisesti, että olen itse tehnyt peruuttamattomia vaurioita keholleni ja kehoni on sen takia kurja paska. Tosiasiassa se, että puolustusjärjestelmä ikäänkuin löi yli raskauden jälkeen, ei ole kenenkään vika. En olisi voinut tietää, että olen yhtäkkiä tullut allergiseksi jollekin, mitä olen aina syönyt. En olisi pystynyt välttämään tilannetta mitenkään. Eihän me mitään meedioita olla.
Sitten kaikki purkautui allergian kautta todella voimakkaasti päälleni: turvauduin pelkoon, koska ei ollut keinoa käsitellä sitä turruttavaa tyhjyyttä tai niitä kaikkia vaikeita tunteita, joissa olin yksin ja ilman turvaa. Hain sisäistä lohdutusta ripustautumalla ahdistaviin ja kauhistuttaviin pelkoihin, kun en osannut muuta. Hain todistusta pelolleni kerta toisensa jälkeen ja arvata saattaa, että mä olin sen jälkeen vielä enemmän romuna. Ei se ahdistusta poistanut vaan lisäsi sitä.
Mun on pakko sanoa, että ihmettelen suuresti mun miehen psyykkistä kapasiteettiä: ei jättänyt mua missään vaiheessa, vaikka oli todella stressaantunut selvästi itsekin mun tilanteesta. On jaksanut tähän päivään saakka kannustaa ja ajatella positiivisesti. Jäi töistä kotiin, kun sanoin, että on paha olla yksin. Kannatteli mua, muttei mennyt mukaan mun paniikkiin. Antoi mun itkeä ja surea, tajusi, ettei tää pahaolo johdu itsestään. Ja ovella oli vastassa sanoen, että haluaa aina olla mun kanssa, vaikka sekoaisin miten pahasti
Sitten mä tajusin, että tässä on mun elämäni rakkain ihminen, vaikka mitä kävis. Vaikka vauvat menis taivaan tuuliin ja ei saatais ikinä lapsia. Kun mä tästä joskus selviän, me mennään naimisiin, sen päätin just nyt
Muuta ei täällä, tunteita riittää. Voimiksia jokaiselle omaan tilanteeseensa
Teitkös sä tänään vielä toista rtestiä?
Tein kahden tunnin pidätyksellä negan
oli viime oviksessaki vähän etova olo muistaakseni ainaki viikon..Mut tää närästys ..turvotus onkin vanha tuttu.Huomenna ovistesti, jos vielä yhtä tumma niin rtesti myös
Tiinulla vähän samat tilanteet ollu, kun mulla näiden vakavien allergiaoireiden kanssa. Paskaahan tuo on, ettei uskota. Että kaikki pistetään paniikin syyksi. Toki mä ainakin myönnän, että paniikkihäiriöni pahentaa montaa tilannetta, mutta se nyt ei ole ainoa syy kaikkeen.
Mulla huomenna ihopolin aika. Nyt händyt ristiin, että allergeeni löydettäis
Allergialääkettä otin tänään ja oloon se auttoi, mm. Hikoiluun. Eli tuskin lääkkeistä tulee allergiaa, sivareita saan vaan jonkin verran ja säikyn tietty niitä. Kortisoni muutenkin pahin pakokauhu-paniikin laukaisija. Sitä nyt ei onneksi tarvi syödä. Niin ja yhden ruoka-aineen metsästin, josta tulee voimakkaat oireet: mansikka. Oon sitäkin syönyt vähän väliä, et ei ihme, että henkeä ahdistanut
Mut huomenna miehen kanssa sairaalaan katsomaan, mitä tehtävissä :) itkettää tää, kun ollut niin vaikeeta, mutta tänään oli eka päivä, kun päätin, että jätän itteni kyttäämiseen pois ja opettelen rauhoittumaan. Että elämässä on paljon hyvääkin.
Mulla muutenkin ollut km lähtien tosi huono yhteys omaan kehooni - psyykkinen pahoinvointi on purkautunut fyysisesti, etenkin pelkoina ja ahdistuksena. Oon keskenmenosta lähtien uskotellut itselleni, että se johtui mun omasta toiminnasta, vaikkei niin ole. Valheellisesti kannoin tuon illuusion kaikkeen mitä tein ja peilasin mun tekemiseni mun kehoa vaurioittavaan toimintaan. Ajattelin tätä pakonomaisesti, että olen itse tehnyt peruuttamattomia vaurioita keholleni ja kehoni on sen takia kurja paska. Tosiasiassa se, että puolustusjärjestelmä ikäänkuin löi yli raskauden jälkeen, ei ole kenenkään vika. En olisi voinut tietää, että olen yhtäkkiä tullut allergiseksi jollekin, mitä olen aina syönyt. En olisi pystynyt välttämään tilannetta mitenkään. Eihän me mitään meedioita olla.
Sitten kaikki purkautui allergian kautta todella voimakkaasti päälleni: turvauduin pelkoon, koska ei ollut keinoa käsitellä sitä turruttavaa tyhjyyttä tai niitä kaikkia vaikeita tunteita, joissa olin yksin ja ilman turvaa. Hain sisäistä lohdutusta ripustautumalla ahdistaviin ja kauhistuttaviin pelkoihin, kun en osannut muuta. Hain todistusta pelolleni kerta toisensa jälkeen ja arvata saattaa, että mä olin sen jälkeen vielä enemmän romuna. Ei se ahdistusta poistanut vaan lisäsi sitä.
Mun on pakko sanoa, että ihmettelen suuresti mun miehen psyykkistä kapasiteettiä: ei jättänyt mua missään vaiheessa, vaikka oli todella stressaantunut selvästi itsekin mun tilanteesta. On jaksanut tähän päivään saakka kannustaa ja ajatella positiivisesti. Jäi töistä kotiin, kun sanoin, että on paha olla yksin. Kannatteli mua, muttei mennyt mukaan mun paniikkiin. Antoi mun itkeä ja surea, tajusi, ettei tää pahaolo johdu itsestään. Ja ovella oli vastassa sanoen, että haluaa aina olla mun kanssa, vaikka sekoaisin miten pahasti
Sitten mä tajusin, että tässä on mun elämäni rakkain ihminen, vaikka mitä kävis. Vaikka vauvat menis taivaan tuuliin ja ei saatais ikinä lapsia. Kun mä tästä joskus selviän, me mennään naimisiin, sen päätin just nyt
Muuta ei täällä, tunteita riittää. Voimiksia jokaiselle omaan tilanteeseensa
Ihanaa että näkyy myös valoa tunnelin päässä, selviät kyllä! Ihana mies myös sulla :)
Sofia2016m
Asioista perillä oleva
Huhhu tulipas nukuttua huonosti. Heräsin neljältä ja kävin pissalla ja pyörin vaan sängyssä. Nyt on vähän sellanen olo et hormoonit tekee vaan temppuja. Kaikenmaailman mahakipuja ja pistämistä löytynyt. Mut koska ei oo mitään nippailuja niin ehkä se täti kuitenkin saapuu perjantaina 
ehkä vois huomenna testata niin palais maanpinnalle oikein kunnolla
ehkä vois huomenna testata niin palais maanpinnalle oikein kunnolla
Sofia2016m
Asioista perillä oleva
Sofia2016m
Asioista perillä oleva
Onko sun luteaali normisti kuinka pitkä? Ehkä tää on vaan pitkä kierto ja plussaat :angelic: