Raskaaksi 2018

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vaiana
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
No siis keltarauhaskysta on joka kerralla kun munasolu irtoo. Siihen irronneen munasolun tilalle tulee se keltarauhaskysta se ylläpitää sitä munasolun toimintaa plus monta muuta kehon juttua. Sit kun se keltarauhaskysta sieltä surkastuu (eli juuri ennen menkkoja) niin kuolee seki munasolu.. mutta jos on raskautunut, niin tämä keltarauhaskysta jää sinne munasarjoihin ja ylläpitää raskautta rv 12 asti. Mistäkö tiiän, no siitä että lääkäri näin mulle kerto ja siitä, että itselläni on lääkitys tuohon. Minulla ei siis tuo keltarauhanen toimi raskauden alkaessa niin kuin pitää. Surkastuu liian aikaseen pois, jolloin raskaus ei jatku. Tästä syystä mulle määrätään aina raskauden alkaessa lääkettä joka pitää yllä raskautta rv 12 asti. (Jos ei siis alkio kuole johonki muuhun "vammaan")
Olen saanut lapseni vain näin.
 
Kiitos selvennyksestä! Lähteestäni ei saanut käsitystä, että näin kävisi kaikissa ovuloivissa kierroissa. kerrottiin, että ilman raskautta keltarauhanen vain hajoaa/surkastuu. Jos alkaa raskaus keltsrauhanen täyttyy kystaksi.
 
Kiitos selvennyksestä Blackwood! Mietin vain että millä tavalla se oireilee jos oireilee, kun tuo selkään pistävä kipu ei mun mielestä ollut suonenveto ainakaan... Noh kai se kohta selkeytyy. Viikonloppuna herkät testit käyttöön vain :)
 
Hei täältäkin pitkästä aikaa! Muiden juttuja kyllä seuraillut, mutta mieliala ollut niin maassa edellisestä tätin vierailusta lähtien, ettei ole oikeen mitään sanottavaa ollut.

Iloisia uutisia tullut täällä ilmeisesti useammalle, onnittelut heille. <3

Tähän kiertoon otin greippimehun käyttöön ja tällä viikolla pitäis olla ovis. Tikuttelut aloitin jo perjantaina ja ensimmäiset haamut tuli sunnuntaina. Viivat ei ole siitä vielä vahvistuneet, flowkin ennustaa ovista vasta perjantaille. Mutta tämä kirves on jo kaivossa ja hanskat tiskissä. On vaan sellanen fiilis, ettei se tärppää vieläkään ja koko yrittäminen tuntuu turhalta. :(

Anteeksi avautuminen, harmitus (vi*utus) on vaan niin suuri, että pakko vähän purkaa.
 
Noppa88 sanoi:
Hei täältäkin pitkästä aikaa! Muiden juttuja kyllä seuraillut, mutta mieliala ollut niin maassa edellisestä tätin vierailusta lähtien, ettei ole oikeen mitään sanottavaa ollut.

Iloisia uutisia tullut täällä ilmeisesti useammalle, onnittelut heille. <3

Tähän kiertoon otin greippimehun käyttöön ja tällä viikolla pitäis olla ovis. Tikuttelut aloitin jo perjantaina ja ensimmäiset haamut tuli sunnuntaina. Viivat ei ole siitä vielä vahvistuneet, flowkin ennustaa ovista vasta perjantaille. Mutta tämä kirves on jo kaivossa ja hanskat tiskissä. On vaan sellanen fiilis, ettei se tärppää vieläkään ja koko yrittäminen tuntuu turhalta. :(

Anteeksi avautuminen, harmitus (vi*utus) on vaan niin suuri, että pakko vähän purkaa.
Click to expand...

Täällä ihan samat fiilikset. Siksi en täälläkään ole kirjoitellut. Ovis on luultavasi huomenna. Ja vyöhyketerapia myös. Siis ihan sama jos joku sanoo että joku asia auttaa lapsen saannissa niin mä toteutan. Ihan turhalta tuntuu. On sellainen "viallinen" olo. Argh. Tsemppiä! Ei oikein muuten voi lohduttaa kun tiedän ettei oikein mikään tähän masikseen ja vitutukseen auta.
 
Laura niinpä, sitä on valmis tekemään ihan mitä vaan, mutta silti on jo valmiiksi epäonnistunut olo. Tunteet vaan vahvistuu siitä, kun lähipiirissä tulee vauvauutisia. Ärsyttää ihan huolella. :(
 
Noppa88 sanoi:
Laura niinpä, sitä on valmis tekemään ihan mitä vaan, mutta silti on jo valmiiksi epäonnistunut olo. Tunteet vaan vahvistuu siitä, kun lähipiirissä tulee vauvauutisia. Ärsyttää ihan huolella. :sad001
Click to expand...
Tuo on niin totta, kun menin keskenmenon jälkeen perhetapahtumaan niin kaikki nauroivat ja vitsailivat lapsista jne, ja ainoa asia mitä mä ajattelin oli että olkaa nyt hiljaa, ei se noin helppoa ole kaikille! En tiedä vielä olenko niitä "vuosia" yrittäviä, vai mitä koska olen vasta aloittanut, mutta en silti arvosta ihan noita "senkus teet!" mentaliteettejä. Kun minulta kysytään "haluatko lapsia" olen aina vastannut että haluaisin jos se on mahdollista. Koska enhän mä tiedä onko se, ennen kuin se tapahtuu...
 
StellaMom, mullahan on ihan todella vakava infertiliteetti (en saanut biologista lasta), ja silti unohdan, että joukossa voi olla henkilöitä, joita hölöttämiseni lapsesta voi "loukata". Kummallisesti sitä ei muista lapsetonkaan, että jollain voi oikeasti sattua sydämeen, vaikka itse ei tarkoittaisi mitään pahaa.
Mutta koitan olla kysymättä keneltäkään mitään. Kiusallinen voi olla myös kysymys, onko teillä lapsia - vaikka ihan normaali asiahan tuo on vaikka sukujuhlissa ystävällisesti kysellä, että onko serkulla mikä perhetilanne (vastaus oli, että vielä ehtii... iiks, siinä tajusin, että olisi ollut parempi olla kysymättä). Teki niin tai näin, aina väärinpäin :)
 
Stellamom: Juuri tämä "itsestäänselvyys", että niitä lapsia vaan tehdään kun niin päätetään. Tuntuu niin epäreilulta tällä hetkellä, että miehen siskokin raskautui pian uudelleen keskenmenon jälkeen. Kamalaa edes olla katkera siitä, mutta minkäs sitä tunteilleen voi. Onneksi mies on ollut tahdikas, eikä ole meidän vauvahaaveista puhunut siskolleen.

Jospa se meidänkin vuoro tulisi pian, vaikka pessimisti sisälläni ei halua liikaa toiveita herätellä.

Normaalisti nämä fiilikset menee menkkojen myötä ohi, mutta nyt on jäänyt pahasti päälle. :rolleyes:
 
Useimmille lienee ihan paras on omana tietonaan pitää yritykset, hoidot jne. koska ihmisiä vaan kiinnostaa, että mikä on status - lisää kiusallisia kysymyksiä. Jos olisikin raskaana yllättäen, niin kertoisiko siitäkään heti välittömästi ulkopuolisille, ennenkuin ainakin muutama viikko on kulunut, ja hommat etenee niinkuin toivotaan.
 
Mää oon ollu vähä hiljanen joka keskustelussa nyt. Seurannu kyllä oon joka päivä ja monesti:DKp22 menossa. Dpoista ei tietoo tun en tikuttanu enkä mitannu lämpöjä enkä kyl pahemmin ees kuulostellu kroppaakaan. Flo ennusti ovista viime viikon tiistaille, mut sillon se ei ollu siitä oon varma. Ke-pe välillä todennäkösesti. Tänään ja eilen on pistelly oikeeta munasarjaa jonkin verran. Oon ny niin keskittyny vaan treenaamiseen, liikkumiseen ylipäätään ja ruokavalioon että koko vauva juttu on jääny vähä taka-alalle mielessä ja ehkä hyvä niin. Ens viikon tiistaina testaan ekan kerran jos ei oo vuoto alkanut :)
 
Mä oon täysin katkeroitunut kaikkiin raskausuutisiin. Viime viikolla kun miehen sisko soitti niin meni kuppi nurin. On siis viimeisillään raskaana ja tietää meidän yrityksestä ja että ollaan alottamassa hoitoja niin silti hänen piti puolet puhelusta valittaa sitä kuinka vaikeeta ja rankkaa on olla raskaana. Jouduin oikeesti keskittymään etten ruvennu huutaa sinne puhelimeen et antasin mitä vaan että olisin raskaana et olis tyytyväinen siihen tilaansa eikä valittais ainakaan mulle. :mad: Mitä pidemmälle tää menee ni sitä pahemmin mulla menee tunteisiin toisten raskautumiset ja tekis oikeesti mieli vaan luovuttaa ja linnottautua kotiin peiton alle.. :sad001
 
Katjusha sanoi:
StellaMom, mullahan on ihan todella vakava infertiliteetti (en saanut biologista lasta), ja silti unohdan, että joukossa voi olla henkilöitä, joita hölöttämiseni lapsesta voi "loukata". Kummallisesti sitä ei muista lapsetonkaan, että jollain voi oikeasti sattua sydämeen, vaikka itse ei tarkoittaisi mitään pahaa.
Mutta koitan olla kysymättä keneltäkään mitään. Kiusallinen voi olla myös kysymys, onko teillä lapsia - vaikka ihan normaali asiahan tuo on vaikka sukujuhlissa ystävällisesti kysellä, että onko serkulla mikä perhetilanne (vastaus oli, että vielä ehtii... iiks, siinä tajusin, että olisi ollut parempi olla kysymättä). Teki niin tai näin, aina väärinpäin :)
Click to expand...
Joo tuo on vaikeeta varmasti muistaa, ettei lähde itse kliseisiin kysymyksiin. Itse sorrun siihen "miksi et juo alkoholia" vaikka se on jokaisen päätös olla juomatta juhlissa tms. Suomalainen kulttuuri on sinänsä perseestä kun aina juhlissa on alkoa tarjoilla!:woot:
Noppa88 sanoi:
Stellamom: Juuri tämä "itsestäänselvyys", että niitä lapsia vaan tehdään kun niin päätetään. Tuntuu niin epäreilulta tällä hetkellä, että miehen siskokin raskautui pian uudelleen keskenmenon jälkeen. Kamalaa edes olla katkera siitä, mutta minkäs sitä tunteilleen voi. Onneksi mies on ollut tahdikas, eikä ole meidän vauvahaaveista puhunut siskolleen.

Jospa se meidänkin vuoro tulisi pian, vaikka pessimisti sisälläni ei halua liikaa toiveita herätellä.

Normaalisti nämä fiilikset menee menkkojen myötä ohi, mutta nyt on jäänyt pahasti päälle. :rolleyes:
Click to expand...
Miten kauan olette yrittäneet? Mä en sano siskoilleni mitään, koska ne vain juoruisivat äidilleni ja se vasta juoruilija on! Koko suku tietäisi heti. Sitten kun se kriittinen heti on mennyt ohi niin voin laittaa heille whatsappviestin! Pessimistinen minäkin olen ja vaain mieheni osaa piristää minua oikeastaan näissä asioissa. Näi yhden pinen pojan Pyjaamasankareiden naamiaisasussa tänään ja se oli niin suloista. Että vauvakumpuja, vaunuja jne. näkyy kaikkialla.:hungover:
 
Luruh sanoi:
Mä oon täysin katkeroitunut kaikkiin raskausuutisiin. Viime viikolla kun miehen sisko soitti niin meni kuppi nurin. On siis viimeisillään raskaana ja tietää meidän yrityksestä ja että ollaan alottamassa hoitoja niin silti hänen piti puolet puhelusta valittaa sitä kuinka vaikeeta ja rankkaa on olla raskaana. Jouduin oikeesti keskittymään etten ruvennu huutaa sinne puhelimeen et antasin mitä vaan että olisin raskaana et olis tyytyväinen siihen tilaansa eikä valittais ainakaan mulle. :mad: Mitä pidemmälle tää menee ni sitä pahemmin mulla menee tunteisiin toisten raskautumiset ja tekis oikeesti mieli vaan luovuttaa ja linnottautua kotiin peiton alle.. :sad001
Click to expand...
Voi ei, tuo on niin kiusallista ku ei tekisi mieli kuunnella miten pahaa toisella on! Me istuttiin mieheni kanssa hänen kavereiden kanssa iltaa kun yksi miehistä alkoi valittaa että oli ollut 2 päivää melkein kahdestaan tyttärensä kanssa, ja kuinka rankkaa se oli. Mieheni hymähti ja tiesin tasan tarkkaan mitä hän ajatteli, hän oli 3 vuotta yh-isä. Ei ne vain ajattele, ne haluavat valittaa ja olla huomion keskipisteenä!
 
Pakko yhtyä keskusteluun. Vaikka kuinka hartaasti toivon joka päivä etten olisi niin katkera lähipiirin raskautumis uutisesta, silti voin kertoa että päivä päivältä se tuntuu vaan pahemmalta. Lähipiirissäni on tämän yrityksen (maaliskuussa 2019 2v) aikana raskautunut niin moni henkilö että en vaan kestä! Se ei ole minulta pois, mutta silti sattuu joka kerta, kun näen kuinka helposti raskautuvaa sorttia lähipiirissäni on.

Ja tuo utelu! jotkut ei vaan osaa lopettaa. Onneksi minun perheeni ei ole utelevaa sorttia. Mutta miehen äiti ja siskot?!??? Tiedän, että he tarkoittavat hyvää, mutta aina ei vaan jaksa eikä kestä niitä uteluita ja pahin kaikista oli se kun miehen sisko heitti puol läpällä" nyt nopeasti vauvoja veljelleen tai joku muu hoitaa sen homman...." olin sanaton en saanut edes itkettyä olin shokissa kuukauden päivät!!! Kukaan heistä ei tiedä meidän hoidoista mutta silti.....
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top