Raskaaksi 2017

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja heidukka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Onnea Emsuulle myös :) Tuleekohan tänne nyt ihan kunnollinen plussa-aalto!!!

Täällä Dpo 9 ja negaa näyttää, mutta niinhän se usein tässä vaiheessa näyttääkin, vaikka olisi tärpännyt. Viimeksi sain haamun vasta Dpo 12. Hölmöläisen hommaa, mutta malttamaton kun on :)
 
sarggu84 sanoi:
Voi kiitos kaikille <3
Ei tätä tuskaa ymmärrä ennenkuin omalle kohdalle osuu. En siis ainakaan minä ymmärtänyt. Meni samalla elämän tärkeysjärjestykset uusiksi. Koulu ja urahaaveet olivat niin kovin tärkeitä alkuvuonna ja kaiken päämäärä oli saada hyväpalkkainen työpaikka. Nyt kaikki tuollainen tuntuu niin turhalta. Eiköhän sen saavuta, kun opiskelee ahkerasti. Mutta tähän asiaan et voi itse kovinkaan paljon vaikuttaa. Jos menee kesken niin sitten menee. Hyvin nöyränä katson tulevaisuuteen.

Sara 80: en muista olenko ryhmässä. Saattaa olla että huhtikuussa liityin mutta en just muista. Minkä niminen ryhmä on?

Triina: Pahoittelut myös sinne? Miksi sulla on sellainen olo että et tulisi raskaaksi uudelleen?

Lume: Mä olen viimeiset viisi päivää selannut tätä ryhmää ja lukenut tätä keskustelua vaikka kuinka kaukaa. Ja jännityksellä seurannut teidän tarinaa. Siksi toi sun haamu sai hymyn munkin huulille ja toivon kovasti että se siitä vahvistuu! :)
Click to expand...

Multa poistettiin tuon ku:n yhteydessä toinen munanjohdin ja ennen kuin sain esikoiseni, yritystä oli takana jopa seitsemän vuotta. Tuntuu, että jo ennestään alentunut hedelmällisyys on nyt vielä puolittunut. Vaikkakin sain kaksi lasta kyllä hyvin pienellä ikäerolla.

Tuttuja fiiliksiä nuo uramietteet. Itsekin vielä ennen joulua ajattelin vain uraani ja opiskeluja. Janosin myös älyttömästi vapautta, ettei tarvitsisi jokaista menoa varten säätää niin paljon. Nyt mietin, että mitä ihmettä oikein mietin?! Nyt vain niin kovasti haluaisin sen viidennen tyypin meidän perheeseen <3 JA samalla mietin myös miksen voi olla tyytyväinen tähän mitä minulla on? Tai olenhan minä. Enemmän kuin tyytyväinen. Mutta välillä ajattelen, että olen jotenkin ahne kun "mikään ei riitä" tai että uhmaan kohtaloa kun yritämme kolmatta.

Juttelin noista tuntemuksista sairaalassa ollessani kätilöharjoittelijalle, joka ihanasti palautteli mua maanpinnalle sanomalla, että toiveet perheenlisäyksestä ovat iloisia ja positiivisia toiveita ja ajatuksia, miksi ihmeessä niistä "kohtalo kostaisi" tms.
 
Miten te muut olette kokeneet keskenmenojen yms yhteydessä sairaalan/neuvolan toiminnan? Minä olen saanut kotipaikkakunnallani aivan ensiluokkaista hoitoa ja _huolenpitoa_. Sairaalasta kätilöt soittivat minulle kerran viikossa jopa kolmen viikon ajan seuratakseen fyysistä, mutta ennen kaikkea henkistä toipumistani. Lisäksi käydessäni lasten kanssa neuvolassa, sielläkin vointiani kyseltiin ja asiasta juteltiin. Ja koko operaatio silloin tapahtumahetkellä oli ihan äärettömän hienotunteisesti hoidettu ja jopa anestesialääkäri pahoitteli tapahtunutta ja kävi läpi sitä kanssani.
 
Voi kurja Triina. Mutta never say never. Mekin tjottailtiin viisi vuotta ennen tätä ja sitä ennen yritettiin tosissamme yli vuosi. Tyttö syntyi sektiolla, joten ajattelin että raskaus ei enää ole mahdollinen. No olihan se. Huolestuttaa kuitenkin että oli ihme, joka ei uudelleen tapahdu.

Opiskelu ja urakehitys oli tapa päästä eroon kolmosen haaveesta. Oli niin kova pala silloin kun ei kuulunut. Mutta ihan samanlaisia ajatuksia Triina kuin sulla. Mitä enemmän keskittyy opiskeluun ja uraan, sitä enemmän haluaa vapautta. Ja nimenomaan; kun mikään ei riitä.
 
Ja tyksissä ei ainakaan henkistä tukea juurikaan saanut. Kaikki hoitui ammattitaitoisesti ja hyvin mutta ei sieltä jutteluapua saanut. Psykiatrinen sairaanhoitaja soittaa 3.7 jälkeen mutta tuntuu aika turhalta. Apua olisi tarvinnut ensimmäisiin päiviin
 
sarggu84 sanoi:
Koska meinaat testailla uudelleen? Jännittää sun puolesta!
Click to expand...

Oon vähän kahden vaiheilla, kun alunperin mietin että tiistaina mutta nyt mietin pitäisikö jo huomenna aamulla. Mulla on yesno testi joka on 12miu. Toi cb oli 10miu. Mut jos se on kiinnittynyt ni kai huomis aamuun pitäis jotain näkyvämpää olla :) ? Ääks en tiedä. Mä oon ollu tässä tilanteessa joka hoitokierto et saan plussan ja sit menee kesken joten en usko ennen ku saan ja nään et viiva vahvistuu ja kk jää pois. Pitkä matka vielä siihen.
 
Triina sanoi:
Miten te muut olette kokeneet keskenmenojen yms yhteydessä sairaalan/neuvolan toiminnan? Minä olen saanut kotipaikkakunnallani aivan ensiluokkaista hoitoa ja _huolenpitoa_. Sairaalasta kätilöt soittivat minulle kerran viikossa jopa kolmen viikon ajan seuratakseen fyysistä, mutta ennen kaikkea henkistä toipumistani. Lisäksi käydessäni lasten kanssa neuvolassa, sielläkin vointiani kyseltiin ja asiasta juteltiin. Ja koko operaatio silloin tapahtumahetkellä oli ihan äärettömän hienotunteisesti hoidettu ja jopa anestesialääkäri pahoitteli tapahtunutta ja kävi läpi sitä kanssani.
Click to expand...

Mulla on aikalailla positiivisia kokemuksia keskenmenon käsittelystä hoitolaitoksissa. Ainoastaan se paikka jossa kävin alkuraskauden ultrassa oli lääkäri jotenkin karun/kylmän oloinen kun paljastui, että on mennyt kesken. Käski vaan odotella kunnes tulee ulos, eikä siinä sitten sen enempää.

Pari viikkoa odottelin kunnes sain oman kunnan neuvolalääkärin kanssa keskusteltua lähetteestä TYKSiin. Hän oli todella huomaavainen, valoi jaksamista ja jutteli pitkän tovin. Omalla kohdalla sain myös TYKSissä ihan mahtavaa palvelua. Sairaanhoitaja vei tutkimusten jälkeen ihan erilliseen huoneeseen, jossa käytiin läpi asioita liittyen keskenmenoon ja höpistiin paljon muutakin oleellista, joka tuntui todella huojentavalta. Taisi kestää juttutuokio reippaasti yli puoli tuntia. Tuli myös helpottunut olo siitä, että sain "luvan" koska vaan tulla sinne jos vielä jokin mietityttää tai jos vähänkin epäilen ettei kohtu ole kokonaan tyhjä. Olen nimittäin kuullut niitäkin tapauksia joissa on ollut vahva epäilys ettei ole kokonaan tyhjentynyt, eikä silti ole otettu tutkittavaksi poliklinikalle, vaan ohjattu yksityiselle...
 
Takaisin
Top