Raskaaksi 2017

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja heidukka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Komppaan Triinaa myöskin, että alkuperäinen vastaus Unicornille oli mielestäni myös asiallinen, en osaisi itse ottaa loukkaavana sitä ja ihan hätkähdin minkälaisen vastaanoton se sai. Mangon ulosanti on mielestäni asiatonta, mutta pointti siinä kyllä on olemassa. Ihmisten pitäisi malttaa olla testaamatta liian aikaisin, mutta itse myös himotestaajana ymmärrän varhain testailevia. Ja eihän tämä ryhmä olisi näin ihana ilman jossitteluita ja haamutestejä! Jokainen jatkakoot tyylillään ja muistetaan, että väärinkäsityksiä sattuu helposti, kun ei kasvotusten keskustella ja pystytä tulkitsemaan toisen ilmeitä/äänenpainoja jne.
 
Ehkä reagoin vähän äkkipikaisesti, mutta meinaa oikeesti huumori loppua kun ennen täällä oli kiva tihrustaa muiden testejä ja laittaa omia.. mutta sitten tämä yksi sankari tuli hämmentämään.. ja ensimmäinen kommentti, jonka ensimmäiset omat julkaisemani kuvat kuukauteen sai, oli Tuo Mrs. Smithin ihmettely mun tuhlaamista dollareista jne..

En kysynyt, että onko järkeä tehdä näin monta testiä.. vaan onko muut saaneet apteekin ultraan ja pc noin selviä viivanpaikkoja. Muut testikuvat oli tuossa havainnollistamassa tilannetta.. kun joku kuitenkin olisi kysynyt, että "laita kuva siitä.. en ymmärtänyt selitystä".. Mutta ilmeisesti kuvatulva oli joillekin liikaa. :) Pahoittelen, ja menen takaisin piiloon piirtelemään tussilla viivoja testeihini. ;)

Olen erityisherkkä ja otan asiat itseeni helposti, eri lailla kun valtaosa muista.. mutta ehkä mun on pysyttävä sillä entisellä linjalla taka-alalla , niin ei tule kellekään paha mieli, eikä ärsytä mun absurdit testikuvat.

:)
 
Asiasta toiseen. Millaisia tapoja teillä on lievittää sitä salaman lailla iskevää tunnetta, että "entä jos tämä ei onnistu? Entä jos en tule raskaaksi?". Sitä sellaista versiota siitä tunteesta, joka ei ole toiveikas vaan ahdistunut, nurkkaan ajettu ja valmiiksi pettynyt? Mulla niitä tunteita tulee edelleen silloi tällöin ja tosi usein ennen esikoista. Raskaustoive oli ollut vahvana suunnilleen lapsuudesta asti ja sitten vuositolkulla yritystä. Olin valmis uskomaan vaikka maahisiin, jotta se vauvasiemen olisi alkanut itämään. Ja vaikka välillä osasin ja osaan edelleen, olla toiveikas, se ahdistus oli (ja on ajoittain edelleenkin) jotain suorastaan kaoottista.

Mä löysin avuksi juoksemisen. Juoksulenkit puhdistavat mun päätä tehokkaasti. Joskus tuntuu, että juoksen sitä ahdistusta karkuun ja kohti unelmien toteutumista. Nyt kahden pienen pojan äitinä, en älyttömästi ehdi juoksentelemaan ympäri metsiä, mutta enpä ole ollut kovin ahdistunutkaan. Keskenmenon jälkeen huomasin kuinka kivasti juokseminen on jo muutamaan otteeseen karkottanut toivottomuuden.

Lisään tähän, että en koe olevani masentunut tms. Ihan päinvastoin. Ajattelen olevani vahvempi, onnellisempi ja tyytyväisempi kuin koko aikuisiälläni. Mutta välillä ottaa kovasti lujille kun ei ole sellainen jo seksi-sanan kuulemisesta raskautuva tapaus.
 
Mua ei haittaa vaikka testeistä olis 50 kuvaa yhdessä viestissä.Tihrustaminen on kivaa ja muidenkin puolesta on kiva jännätä :) Unicornin testeissä näyttäs olevan osassa haamu ja varsinki tossa pc liuskassa :) Itse oon saanu heikkoja viivanpaikkoja pc:hen ainoastaan, mutta vasta kuivuneisiin. Apteekin omiin en oo saanu mitään ellen oo ollu raskaana...

Olen itse ilahtunut siitä miten täällä tuetaan, lohdutetaan, iloitaan ja surraan yhdessä ja muutenkin yleisestä positiivisesta meiningistä. Kiva olisi jos myös pysyisi sellasena.

).( dpo 7 menossa...testailen ennen seukkii v.loppua :rolleyes: oireita ei oikeen oo muitaki ku ikenet on arat! Luin jostain raskautuneiden foorumilta että se voi olla raskausoire :joyful: flunssa alkaa oleen paranemaan päin.
 
Triinan viesti on omallakin kohdalla ajankohtainen, kun viime täti toi mukanaan (taas) aika kovan pettymyksen ja epätoivo-fiiliksen. Vuosi tuli yritystä täyteen ja kesäkuussa vuosi sitten oli se varhainen keskenmeno.. samaan aikaan lähipiirissä paljon raskaus ja vauvaonnea. Asiaan vaikuttaa myös paljolti se, että vauvakuume on ollut kovaa jo vuosia ja jotenkin hullunkurisesti olen kokenut itseni jo pitkään lapsettomaksi, vaikka yritystä nyt onkin vasta vuoden ajalta.

Mulle auttaa ns etäisyyden ottaminen, siksi myös otin forkka taukoa ja koitin olla miettimättä tärppipäiviä ja muita, vaikka vaikeaahan se on, kun miettimättäkin osaan sanoa että mikä kiertopv menossa ja kuin paljon piinapäiviin on aikaa jne. Mut kyl se pitää olla ne vauvaprojektittomat ajatukset ja päivät - ne tekee hyvää :)
 
Unicorn17 sanoi:
Ehkä reagoin vähän äkkipikaisesti, mutta meinaa oikeesti huumori loppua kun ennen täällä oli kiva tihrustaa muiden testejä ja laittaa omia.. mutta sitten tämä yksi sankari tuli hämmentämään.. ja ensimmäinen kommentti, jonka ensimmäiset omat julkaisemani kuvat kuukauteen sai, oli Tuo Mrs. Smithin ihmettely mun tuhlaamista dollareista jne..

En kysynyt, että onko järkeä tehdä näin monta testiä.. vaan onko muut saaneet apteekin ultraan ja pc noin selviä viivanpaikkoja. Muut testikuvat oli tuossa havainnollistamassa tilannetta.. kun joku kuitenkin olisi kysynyt, että "laita kuva siitä.. en ymmärtänyt selitystä".. Mutta ilmeisesti kuvatulva oli joillekin liikaa. :) Pahoittelen, ja menen takaisin piiloon piirtelemään tussilla viivoja testeihini. ;)

Olen erityisherkkä ja otan asiat itseeni helposti, eri lailla kun valtaosa muista.. mutta ehkä mun on pysyttävä sillä entisellä linjalla taka-alalla , niin ei tule kellekään paha mieli, eikä ärsytä mun absurdit testikuvat.

:)
Click to expand...


Et missään nimessä mene taka-alalle, vaan olet täällä ja kirjoittelet, kun siltä tuntuu. Muutenhan tää ryhmä hiljenee ihan!
 
Mä en ymmärrä miksi joku provosoituu useista testikuvista tai aikaisin testaamisesta. Mä olen testaillut aina aikaisin ihan vaan sen vuoksi, että mun luteaalivaihe on 9-11 päivää. Ei siinä kannata odotella dpo14 kun sitä ei koskaan tule. Mä olen jo kohta viimeisellä kolmanneksella menossa ja edelleen käyn päivittäin täällä "kuumeilemassa" kun musta on kiva seurata miten plussia pärähtelee vähän väliä. Viime aikoina kuitenkin ollut ihme provoa täällä ilmassa. Harmin paikka. Voihan asiattomista viesteistä laittaa ylläpidolle tietoa. Mun mielestä suoranainen vittuilu on ihan hyvä syy poistaa foorumilta. Vaikenen ja jään taustailemaan plussa-aaltoa :cool:
 
Kaikenlaisia mangoja sitä täällä käykin pahaa oloaan purkamassa ja koittamassa saada eripuraa aikaan :D mä ihan kuvittelin lukeneeni et hän ei aio kirjoitella tänne enää noita absurdeja juttujansa.

Jos mä oisin testailun äärellä, en todellakaan odottaisi maanantaihin :D
Kyllä unicorn siinä jotain haamua on, mutta musta tossa pc:ssä on moni saanut kyllä noita viivoja ja silti menkat tullut :/ pidetään peukkuja et olis alkava viiva, koska se näyttää just tolta ;)
 
Jääkukka, kiitos <3 joo, varovaisesti mennään :) jätän kuitenkin migreenilääkkeet hyllylle toistaiseksi taas, että tilanne selviää. :) ei taas parane ottaa km ja sydänvian ym riskiä , jos vaikka plussaksi muutuisi :)
 
Triina sanoi:
Asiasta toiseen. Millaisia tapoja teillä on lievittää sitä salaman lailla iskevää tunnetta, että "entä jos tämä ei onnistu? Entä jos en tule raskaaksi?". Sitä sellaista versiota siitä tunteesta, joka ei ole toiveikas vaan ahdistunut, nurkkaan ajettu ja valmiiksi pettynyt? Mulla niitä tunteita tulee edelleen silloi tällöin ja tosi usein ennen esikoista. Raskaustoive oli ollut vahvana suunnilleen lapsuudesta asti ja sitten vuositolkulla yritystä. Olin valmis uskomaan vaikka maahisiin, jotta se vauvasiemen olisi alkanut itämään. Ja vaikka välillä osasin ja osaan edelleen, olla toiveikas, se ahdistus oli (ja on ajoittain edelleenkin) jotain suorastaan kaoottista.

Mä löysin avuksi juoksemisen. Juoksulenkit puhdistavat mun päätä tehokkaasti. Joskus tuntuu, että juoksen sitä ahdistusta karkuun ja kohti unelmien toteutumista. Nyt kahden pienen pojan äitinä, en älyttömästi ehdi juoksentelemaan ympäri metsiä, mutta enpä ole ollut kovin ahdistunutkaan. Keskenmenon jälkeen huomasin kuinka kivasti juokseminen on jo muutamaan otteeseen karkottanut toivottomuuden.

Lisään tähän, että en koe olevani masentunut tms. Ihan päinvastoin. Ajattelen olevani vahvempi, onnellisempi ja tyytyväisempi kuin koko aikuisiälläni. Mutta välillä ottaa kovasti lujille kun ei ole sellainen jo seksi-sanan kuulemisesta raskautuva tapaus.
Click to expand...

Mä juoksen myös. Ja sit on myös hyvä kun hylkää kännykän ja tietokoneen ja menee ulos tapaamaan kavereita :)
Mielellään vielä sellaisia joiden kanssa ei voi puhua raskausjuttuja. Lapsettomat sinkkukaverit on ihan parhaita :)

Ja sit tietysti se et tekee juttuja mitä ei ei ei saa tehdä raskaana eli juo viiniä, lakkaa kynnet oikein jollan myrkkylakalla, syö kylmäsavulohta ja kaikkee muuta kiellettyä :D
 
Triina sanoi:
Asiasta toiseen. Millaisia tapoja teillä on lievittää sitä salaman lailla iskevää tunnetta, että "entä jos tämä ei onnistu? Entä jos en tule raskaaksi?". Sitä sellaista versiota siitä tunteesta, joka ei ole toiveikas vaan ahdistunut, nurkkaan ajettu ja valmiiksi pettynyt? Mulla niitä tunteita tulee edelleen silloi tällöin ja tosi usein ennen esikoista. Raskaustoive oli ollut vahvana suunnilleen lapsuudesta asti ja sitten vuositolkulla yritystä. Olin valmis uskomaan vaikka maahisiin, jotta se vauvasiemen olisi alkanut itämään. Ja vaikka välillä osasin ja osaan edelleen, olla toiveikas, se ahdistus oli (ja on ajoittain edelleenkin) jotain suorastaan kaoottista.

Mä löysin avuksi juoksemisen. Juoksulenkit puhdistavat mun päätä tehokkaasti. Joskus tuntuu, että juoksen sitä ahdistusta karkuun ja kohti unelmien toteutumista. Nyt kahden pienen pojan äitinä, en älyttömästi ehdi juoksentelemaan ympäri metsiä, mutta enpä ole ollut kovin ahdistunutkaan. Keskenmenon jälkeen huomasin kuinka kivasti juokseminen on jo muutamaan otteeseen karkottanut toivottomuuden.

Lisään tähän, että en koe olevani masentunut tms. Ihan päinvastoin. Ajattelen olevani vahvempi, onnellisempi ja tyytyväisempi kuin koko aikuisiälläni. Mutta välillä ottaa kovasti lujille kun ei ole sellainen jo seksi-sanan kuulemisesta raskautuva tapaus.
Click to expand...

Mulla kans toimii treenaaminen ! Tänään oikeen mietin, miten hyvältä kropassa tuntuu ja tuntuu, että oon saanu takaisin oman huolettoman luonteen ja energisyyden :) Ja nyt tuntuu, että kaikki epämääräiset kivutkin on pois ! Mites sulla oviksen bongailut on sujunut ? Itse en saanu tikutettua ovista, mutta lupaavia tuntemuksia kyllä oli, mutta nyt on ihan hyvä fiilis vaikka ei plussaa tuliskaan :)
 
pipsu sanoi:
Mulla kans toimii treenaaminen ! Tänään oikeen mietin, miten hyvältä kropassa tuntuu ja tuntuu, että oon saanu takaisin oman huolettoman luonteen ja energisyyden :) Ja nyt tuntuu, että kaikki epämääräiset kivutkin on pois ! Mites sulla oviksen bongailut on sujunut ? Itse en saanu tikutettua ovista, mutta lupaavia tuntemuksia kyllä oli, mutta nyt on ihan hyvä fiilis vaikka ei plussaa tuliskaan :)
Click to expand...

Ei tullut yhtään mitään tikuttelusta. Näytti joka toinen päivä ovista ja joka toinen päivä viiva oli ihan haalea. Uskoisin että kroppa oli vaan liian sekaisin kaiken jäljiltä. Kierto kuitenkin käynnistyi 30 päivän jälkeen. En ole ihan varma ryhdynkö koko ovista tässä kierrossa tikuttamaan, vähän ehkä stressaa mua semmonen. Mutta mieli voi vielä muuttuakin.
 
Tää on hyvä keskustelu, miten saa ahistusta lievennettyä.

Ite teen kans kaikkee mitä ei voi raskaana tehä eli lasi viiniä, sushia, salmiakkia, nautitaan miehen kans siitä että on vapaata aikaa tehä yhdessä asioota jne.

Viime aikoina on varsinkin ollu kova stressi niin oon yrittänyt muutenki tehä kaikkee millä "saa yhteyden" itseensä. Joskus jopa siivoominen toimii ku on konkreettista tekemistä ja rauhottavaa kun on paikat järjestyksessä :D
 
Me neulon villasukkia kun ahistaa xD ennen lenkkeilin, mutta laiskuus on vienyt voiton tässä asiassa.
 
Mäkin neulon :) ja teen käsitöitä. Opiskelen taide ja tekstiili alan artesaaniksi, rupes työt ahdistamaan ni tein täyskäännöksen elämässä ja itse asiassa sen takia lapsettomuushoidot nyt mahdollisia :)
 
Heippa naiset! Rauhaa ja rakkautta tähänkin ryhmään!! Koetetaan ymmärtää toisiamme ja ollaan mieluummin hiljaa, jos ei oo mitään hyvää sanottavaa...? Eihän kaikesta tarvitse olla samaa mieltä, eikä pidä turhastakaan hermostua. Antaa kaikkien kukkien kukkia jne... :)

No mutta, kävin eilen siellä vyöhyketerapiassa ja hän korosti ruokavalion tärkeyttä hormonitoiminnan tasapainottamiseen ja mahdolliseen raskautumiseen. Listaan muutamia, mitä tärkeimpänä jäi mieleen:

- Enemmän omega3, vähemmän omega6 (aiheuttaa ns.hiljaista tulehdusta kehossa)
- Magnesium ja D-vitamiinit kuntoon (D-vit. pv-annos 50 mikrogrammaa)
- Syökää rasvaa ja öljyistä valitaan aina kylmäpuristettu versio (rasvat ja hormoonitoiminta kulkee ns. käsi kädessä)
- Päivittäin avokadoa, pähkinöitä, siemeniä, manteleita
- Viljatuotteista täysjyvää
- Ole itsellesi armollinen
- Liikuntaa, poistaa elimistöstä stressiä

Hän paineli koukuilla ja puikoilla korvista ja jalkapohjista kohdun ja munasarjojen heijastepisteitä, ja ne teki kipeää. Myös kurin ja järjestyksen sekä tunnepuolen heijastepisteet oli kipeitä paikkoja :hungover: vissiin sitä on niin tunnekylmä...? Ankara itseäni kohtaan kyllä olen, perfektionistin vikaa löytyy. En salli itselleni virheitä, mutta muiden kohdalla se on täysin inhimillistä.

Ovis myöhässä, viime kierrossa jo näillä päivillä oli o+.... liekö tulossa ovuloimaton kierto. Välillä on kyllä semmonen hanskat tiskiin-fiilis tän raskautumisen suhteen, mut aina sitä löytää itsensä tikuttelemasta ovista ja laskemasta kiertopäiviä :wideyed: Ainakin nyt jätän Gelee Royalet pois, omenaviinietikan jätinkin jo pari vk sitten pois.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top