Osui tämä keskustelu silmiin sattumalta, itseasiassa kirjoittelen nyt aktiivisemmin tuolla huhtikuu 2017 ryhmässä, koska nyt on menossa raskausviikko 5+6 tai sinne päin :) Onnesta soikeena ihmettelen edelleen, onko tämä edes mahdollista ja kauhea pelko siitä, että onko siellä oikeesti mitään. Olen menossa ultraan viikon päästä, siellä selvinnee sitten asioita.
Meillä on ollut tämä vuosi yritystä, joten useamman kerran sitä joutui pettymään, ennen kuin tärppäsi. En ollut uskoa silmiäni, kun tuossa viikko sitten testailin, kun oli kp 36/32. Annoin mennä yli ennen testausta, kun kierto on tosi epätasanen, toi 32 on keskiarvo. Alkuvuonna oli hankalaa, kun ei tullut uuden vuoden jälkeen menkkoja kun vasta maaliskuussa kun hain gyneltä teroluteja avuks. Siellä havaittiin myös iso kysta toisella puolella ja olen tässä huomannut, että se puoli ei tuota ainakaan mitään tällä hetkellä. Tuleepa katottua samalla mitä siellä on tällä hetkellä. Kuulemma pienenevät ajan kanssa itsestään tai puhkeavat.
Keväällä luulin jo tärpänneen tuntemusten perusteella, mutta menkat alkoi silloin kp 34/32. Alussa stressattiin tosi paljon joka kiertoa ja ovulaatioajankohtaa ja joka kierto oli pettymys. Ton keväisen jälkeen sovittiin, että pistetään jäitä hattuun, nautitaan olosta kahdestaan kun vielä voidaan,ei stressata, niin kyllä se sieltä tulee. Heitin loput ovistestit pois ja rajoitettiin vauvapuheita kotona. Ja näinhän siinä kävi :) Nyt on ihanaa huokaista helpotuksesta, nimittäin ainakin tiedän, että voin tulla ihan normaalisti raskaaksi, vaikka tässä kävisikin huonosti. Oireet puhuu puolestaan nyt siitä, että hormonin määrä lisääntyy koko ajan, ensin oli rinnat arat ja painavat, nukuin huonosti, kun mahassa tuntui oudolle,vatsa on sekaisin ja nyt on 4 päivää tehnyt pahaa, joudun yökkäilemään aamupäivisin. Ja naama on kauheilla näpyillä toista viikkoa.
Tsemppiä kaikille vielä odottaville! Se tapahtuu kun aika on oikea :)
