Herttarouva: Minä myös toivon, ettei vuoto ala ollenkaan, vaan tuo nyt ois vaan tuollaista koettelua ja täti ei oikeesti kurvais sun luokse. En osaa edes kuvitella miten rankka kokemus tuo tuulimuna raskaus on henkisesti, sillä kyllä siinä varmasti jokainen varmasti odottaa kovasti, että kaikki menis hyvin, kun on saanut sen plussan jo testiin ja sitten sitä tippuukin kovaa ja korkealta, kun kaikki ei mennytkään hyvin. Ja mä oon itse kans kaikki heti mulle nyt- tyyppiä ja vaikka mun piti ottaa tää yritys sillä peruistein, että tulee jos on tullakseen, niin enpähän mä siihen pysty.. Ja se pettymyksen ja turhautumisen määrä on suuri, kun se täti kurvaa paikalle. Ja tuntuu, ettei kukaan oikein tunnu ymmärtävän sitä, että miten voi pettyä niin kovasti, kun ne menkat alkaa paitsi, että onneksi on tämä foorumi, josta itse ainakin saan hurjan paljon apua. Tsemppiä sulle kovasti!
Mulle iski jostain syystä ikäkriisi reilu viikko sitten, kun täytin 25. Ehkä itsellä se suurin syy on se, että mä en olekaan enää se parikymppinen vaan alan olla lähempänä tosiaan tuota kolmeakymmentä.

Ja siis mähän oon haaveillut ihan teinistä asti, että teen lapset parikymppisenä tai vähän päälle, sitten on se omakotitalo, mies ja hyvä vakituinen työpaikka.

No naimisiinhan menin tosi nuorena eli 20-vuotiaana, mutta se vakkariduuni puuttui ja se olikin osasyy miksi en halunnut vielä lapsia, vaikka siis koko ajan oli vauvakuumetta jonkin verran. No sitten tuntui, että kaikki tutut sai vauvoja ja mullekkin iski kunnolla vauvakuume ja sittenhän alkoi yritys. No sitten kävi onnekkaasti, että olin raskaana ja sain samalla vakkarityön, mutta nyt en ole kyllä varma edelleenkään, onko tuo työ se mun unelmatyö.. Niin ja omakotitalo puuttuu edelleen ja ne pari lasta..

Mutta siis pointtina on se tässä kaikessa sepustuksessa, että vaikka oon osittain toteuttanut unelmat, niin eihän se sitä onnea automaattisesti tuo ja nyt vaan ne unelmat muuttuu. Ja samalla tiedostan sen, miten hyvin mulla asiat on ja miten onnekas olen.
