Täällähän on mahtava plussa-aalto menossa!

Onnea Velmu, Radio, waterlily85, Fox, miljelmiina ja pikkukonna! Vauvaliimaa ja tarrasukkia pienille matkaan mukaan!:)
Viima: Ei kyllä tollaselle naiselle soisi vauvaa kun on puhuu tommoista.

Voi vauva parkaa kun syntyy. Toivottavasti siihen mennessä asenne muuttuu!! Pahoittelut diagnoosista.

Hyvä kun oli harmiton patti.:)
Norappi, SunLight_90, Ninni22, Haiidi93 ja Nennaa: Ihania ultrakuulumisia.:)

uudet kuumeilijat: Maiskukka ja HaBa!
Jennyhannele ja Tyttötiikeri: Voimia!

Pahoittelut menkoista: Piia84, Äippä2015 ja Lipstikka.
Omaa napaa: Kun testin tein sillo viime lauantaina, ni menkat alko sunnuntaina. Eihän miulla raskausoireita ollu, mut ku yhden päivän jo heitti kierto, ni toivo heräsi, että plussa sieltä tulisi, mutta ei vieläkään...:banghead: Mieli on ollu maassa menkkojen alkamisen jälkeen.

Tuntuu, et pitääkö luovuttaa, et meidän viimenen mahdollisuus oli keskenmennyt raskaus. Siis en tahdo luovuttaa, mutta tuntuu vaan niin turhauttavalta ku oviksen tunnistaa ite ja testillä varmistaa ja pupuiltu on niinä päivinä, ni silti sitä plussaa ei vaan tule. :banghead:
Harmittaa myös niin monta asiaa esim. ettei ehdi enää samaa äippärahaa saada edelliseltä ja ois voinu siinä suhteessa olla osittaisella hoitovapaalla laskettuun aikaan ja lasten ei ois tarvinnu olla hoidossa niin paljon. Nyt ois pakko taas keväällä tehdä monta kuukautta kokopäivätyötä, et sais mahdollisen tulevan äippärahan korotettua korkeammaksi. Ens kesänä pitäisi pitää/tuhlata kesäloma, vaik sen ois halunnu säästää tulevaan...yms. Ja ikää tulee lisää koko ajan ja sekin vaikuttaa raskautumiseen.

Sori, ottaa vaan päähän.

Ja mitä lähemmäksi joulukuun puoli väli lähestyy, ni tulee mieleen, että sitähän jäis äippälomalle, jos kaikki ois menny hyvin.

Eilen sytytin meidän pienen enkelin muistolle kynttilän meidän terassille.

Tuli taas kova ikävä!
Perjantaina meillä kävi miun miehen kaverin perhe kylässä. Heillä on 1.5 kk ikäinen poikavauva ja meidät pyydettiin hänelle kummeiksi. Oltiin tosi otettuja ja suostuttiin kummeiksi. Aivan ihanan suloinen vauva.

Kyllähän siinä haikeutta oli ilmassa ku tuli tietty mieleen, että meillä ois voinu olla muutaman kuukauden päästä myös vauva. Mie sain pitää vauvaa sylissä. Voi ku se ol niin pieni. Hää hymyili miulle monta kertaa.:) Entistä enemmän vaan vauvan kaipuu kasvoi.
Ei heidänkään elämä oo ollu helppoa. Heillä on 5 v poika ja sen jälkeen on ollu kaksi keskenmenoa ja nyttenkin tässä raskaudessa peloteltiin kaikella mahdollisella, mutta onneksi kaikki meni hyvin.

Sori vuodatuksesta. Palailen taas.