Hei pitkästä aikaa! En oo teitä unohtanu, mutta en oo vaan ehtinyt kirjoittamaan tänne, vaikka olisin halunnut, koska oon ollu tosi väsynyt aina iltaisin ja päivät on menny touhutessa kaikenlaista. Ku ainahan mie oon tänne kirjotellu vasta iltamyöhällä. En oo siirtynyt tammikuisien ryhmäänkään.
Tätä ei ole helppo kirjoittaa, mutta haluan kertoa teille.

Raskaus on mennyt omasta mielestäni hyvin ja luulin, että kaikki on hyvin. Raskausoireita on ollut koko ajan. Eilen aamulla heräsin kuudelta ja pikkuhousun suojaan oli tullut muutama pisara beigenruskeaa vuotoa. En siitä kumminkaan vielä hätääntynyt. Lähdimme miehen kanssa hyvillä mielin ajelemaan kohti keskussairaalaa ja katsomaan uutta perheenjäsentä. Meillä oli np-ultra 9.30. Automatkalla miulle tuli semmoinen isompi jännitys päälle, jota ei ole aikaisemmin ollu muitten raskauksien kohdalla.( Ehkä aavistin jotain...
Kävin ennen ultraa vielä wc:ssä, että varmasti virtsarakko on tyhjä. Silloin siteeseen oli tullut isompi läikkä samanlaista vuotoa kun edellä mainitsin. Silloin miulla alko jo pelottaa, että mitä tää on ja onkohan kaikki ok. Kätilö kutsui meidät sisään ja kyseli kuulumisia ja kerroin, että raskaus on mennyt hyvin, mutta ihmetyttää, mitä se vuoto on. Kätilö ohjasi miut sängylle pitkälleen ja sanoi, että katsotaan ekana vatsan päältä. Hän laittoi geeliä vatsan päälle ja alkoi ultrata. Heti huomasin että kaikki ei ole hyvin kun näkyy vaan kohtu ja siellä pienen pieni ympyrä.

Kätilö sanoi miulle, että oikein sie aavistelit, ettei kaikki ole hyvin. Keskenmenolta näyttää. Viikot piti olla 11+1, mutta sikiö vastasi viikkoa 6. Ei antanut kaikua ja pieni sydän ei lyönnyt enää.

Meidän pieni enkeli oli mennyt taivaaseen.

Kyyneleet virtasivat pitkin poskiani ja peitin kasvoni. Tuntui, että kaikki romahti. Kätilö pyysi vielä lääkärin varmistamaan ja lääkäri ultrasi alakautta ja sanoi samoin. Molemmat lohduttelivat ja sanoivat, että kun on jo monta raskautta takana, ni joskus käy näin ja itseään ei pidä syyttää, koska ite ei ole voinnut aiheuttaa tätä. Sanoivat, että vielä on mahdollisuus tulla raskaaksi, ettei ole liian myöhäistä. Sanat kaikuivat jonnekkin......
Sieltä meidät ohjattiin naistentautien poliklinikalle ja sairaanhoitaja otti meidät vastaan ja kertoi jatkosta. Sain tyhjennyslääkkeet mukaan ja lehtisen keskenmenosta. Oli aivan hirveää lähteä sairaalasta pois huonojen uutisien kera. Kaikenhan piti olla hyvin. Miksi näin kävi? Kyyneleet vaan virtasivat......
Osa teistä muistaa ku miulla oli se vaiva jalassa, joka on onneksi tällä hetkellä ok. Sen vuoksihan olin menossa vatsan uä tutkimukseen. Kävin siellä rv 7. Ultraaja oli sisätautilääkäri, joka ei osannut tulkita kohdun kohdalta ultrakuvaa kun ei ole sen alan lääkäri. Sanoi vaan miulle, että kohdussa näkyy raskausmuutoksia ja olin silloinkin näkevinäni pienen ympyrän kohdussa, mutta sykettä en nähnyt. En kuitenkaan siinä vaiheessa osannut arvata/ymmärtää, että jotain olisi vialla kun lääkärikään ei ollut gynen lääkäri, enkä ole aikaisemmissa raskauksissa käynnyt ultrassa ku vasta np-ultrassa.
Ruskehtava vuoto alkoi jo iltapäivällä ja alavatsakivut alkoivat myös. Yön sain nukuttua joten kuten. Aamulla herättyäni alkoi verenvuoto ja aamupalan jälkeen otin ensimmäiset 4 kpl Cytotec tbl:ja suun kautta. VAROITUS! Tunnin päästä alkoi tulla pieniä hyytymiä ja sitten tuli jo isompi. Muutaman tunnin päästä tuli jotain muuta ja vaikken oo koskaan nähny sellaista, ni näytti siltä, että siinä oli istukka ja meidän pieni.

( Anteeksi ku kirjoitin näin, oli muutakin, mutta en sen tarkemmin kerro. Nyt tulee pelkkää veristä vuotoa.
Pakko koettaa jaksaa eteenpäin, vaikkakin se tuntuu tosi vaikeelta. Ehti jo niin tottuu ja suunnitella, että meille on uusi vauva tulossa ja nyt vedettiinkin matto alta.

Kaikkein pahinta on, jos on ihan yksikseen vähän aikaa, ni silloin tulee kaikkein vaikein hetki. Onneksi on ihana mies rinnalla ja kolme ihanaa lasta. Pakko on jaksaa eteenpäin, vaikka se vaikeelta tuntuukin tällä hetkellä. Toivotan teille hauskaa kesää ja kaikkea hyvää!