Mun on pakko vielä kommentoida tuota imetysasiaa

Imetys ei ole ollenkaan helppo juttu. Täälläkin kun on paljon esikoistaan kuumeilevia ja musta on tärkeää että tästä puhutaan.
Musta tuntuu että tänä pvänä netissä törmää eniten just niihin kokemuksiin joissa se imetys EI ole onnistunut. Maito ei ole noussut tai se ei ole riittänyt tai se on loppunut kesken. Ja paljon puhutaan miten hyvin tai jopa paremmin vauvat kasvaa korvikkeella. Ja että jokainen on yhtä hyvä äiti, imetti tai ei. Musta siis on olemassa hyvinkin korvikemyönteinen ilmapiiri.
Se mikä mua harmittaa, on että enempää ei puhuta miten paljon onnistunut imetys voi vaatia. Etenkin ensimmäistä lastaan imettäville se voi tulla yllätyksenä. Ja sitten kun niitä ongelmia tulee (ihan jokaiselle imettäjälle varmaan jossain vaiheessa), niin sen sijaa että netistä löytyisi apuja ja rohkaisevia kommentteja imetyksen jatkamiseen, niin löytyy paljon enemmän niitä tarinoita missä imetys lopetettiin ja elämä muuttui onnelliseksi korvikkeen ja tuttipullon myötä. Musta ilmapiiri ei ole ollenkaan syyllistävä korvikeruokintaa kohtaan, päin vastoin. Musta tuntuu että imetyksen kanssa taistelevia pidetään vähän "hölmöinä" kun turhaan vauvaa ja itseään kiusaavat ja kärsivät...
Itse olen esikoista lähestulkoon täysimetyksellä imettänyt sen 4 kk. Imetys jatkui kunnes tulin uudelleen raskaaksi esikoisen ollessa reilu 6kk. Imetys päättyi siihen, osakseen siitä syystä kun olin lukenut että usein imetys päättyy uuteen raskauteen..... Ja yhä useampi imetyskerta oli korvattu korvikkeella, mikä vähensi maidon määrää. Jälkikäteen ajatellen olisin varmasti voinut vielä imettää. Aika voimakkaasti siis nettikirjoitukset ja ns "yleinen ilmapiiri" vaikutti tuohon imetys taipaleeseen. Toista odottaessa päätin että tahdon imettää pidempään. Nyt takana 3kk täysimetyksellä. Tähänkin mahtuu kaikenlaista. Ekat pari viikkoa syötiin niin tiheään öisin että nukahdin aina istuviltani imettäessäni. Havahduin aina hereille kun pää notkahti sivulle, ihan vaan nukahtaakseni taas minuutin päästä... Maidon noustessa rinnat paakkantui niin ettei vauva saanut kunnon otteella imettyä ja sitten menikin rinnanpää rikki verelle. Koko ajan imetin, kipu oli kova. Vauva pulautteli verensekaista maitoa. Parin pvän jälkeen oli pakko ottaa rintakumi, alkoi jo itseäni kuvottamaan kun joka imetyksen jälkeen näytti siltä että oli teuraalla käynyt. Parin viikon sitkeän haavan hoidon jälkeen rinta parani (hoitona mm kosteusvoiteessa uitetut liivinsuojat). Sen jälkeen on pariin otteeseen meinanut rintatulehdus tulla, mutta nekin saatu heti haltuun oikealla hoidolla (välittömästi buranaa ja tiheää imetystä kipeästä rinnasta).
Ensikertalaisille tahdon siis sanoa että imetys ei todellakaan mene niin kuin elokuvissa. Se on raskasta, väsyttävää, likaista, kivuliasta, täynnä ahdistusta sekä epäonnistumisen tunnetta ja ennen kaikkea se vie alussa ihan uskomattoman paljon aikaa!. Samaan aikaan se voi kuitenkin antaa niin suuria onnistumisen tunteita että on kaiken sen vaivan arvoista.
Suosittelen erityisen lämpimästi Imetystuen eri kanavia (nettisivut,facebook,tukiryhmät).