Ilpuri, toivottavasti löytyy korkeintaan jotain, mikä on helppo korjata. Ja vähän outoa että sulle määrättiin ne clomit ilman että lääkäri sitten kunnolla selitti, miten ne toimii.
Ruusa, ei voi muuta sanoa kuin tsemppiä piinailuun. Ei tuosta ajattelusta oikein millään pääse irti. Paitsi ehkä jos keksii jotain oikein ajatukset vievää tekemistä, mutta ei sekään riitä kaiken aikaa.
Be, toivotaan että pieni pitää kiinni! :)
Myy ihanaa, onnea vielä kerran!
Silkkikorva, pahasti kuulostaa siltä, että sulla on voinut olla ovuloimaton kierto ja siksi pitkittyy. Toivottavasti pääsisit pian epätietoisuudesta.
Mäkin liityn karkkikeskusteluun: luulen, että meidän lapset tulee saamaan hyvin vähän herkkuja pienenä (mitä pienempiä, sen vähemmän), mutta toisaalta hyvin harvassa asiassa uskon 100% ehdottomuuteen. Aikuisetkin joustaa joskus, miksei lasten kohdalla. Kunhan päivittäinen terveellinen ruokavalio on perustana, pienet herkut harvakseltaan tuskin kaatavat venettä.
Meillä oli lapsena karkkipäivä, ja saunan jälkeen sai yhden limun. Asiasta saatettiin kyllä joustaa, jos oltiin vierailla tai oli merkkipäivä. En muista, että olisin koskaan vetänyt sitä karkkia hullun lailla, vaan se yksi pussi riitti kyllä. Eli karkkipäivä ei todellakaan tarkoittanut, että sitä saa syödä niin paljon kuin sielu sietää. Joskus kun koulusta tuli kotiin, äiti oli saattanut tehdä pannaria, rahkaa tai marjasoppaa, mutta se oli aina yllätys. Ja aamulla piti syödä puuroa, vaikka ei se mitään suurta herkkua ollut. (Paitsi manna- ja riisihiutale!) Edelleen syön jonkin verran karkkia, mutta esim. joulunameja on vielä vähän jäljellä, vaikka ovat mun lemppareita. Ja nykyään jos meidän perheeseen tuo joku limua, ei sitä kukaan tahdo juoda. Ja nykyään teen kaurapuuron itse useimpina aamuina. En osaa sanoa, että lapsuuden kodissa olisi syöty erityisen terveellisesti tai epäterveellisesti; sellaista perus-arkiruokaa enimmäkseen. Normaalipainoisia ollaan kaikki.
Ja todellakin oon sitä mieltä, että jokainen vanhempi tekee omat päätöksensä. Jos yksi on jossakin asiassa "parempi", niin joku varmasti jossakin toisessa. Ja ihan tasapainoisia aikuisia niistä useimmiten kasvaa. :)
muok. Se piti vielä sanoa, että yhteisistä ruoka-ajoista pidettiin kiinni, ja sitä haluaisin jatkaa myös omien lasteni kanssa. Sellainen tietynlainen ruuan arvostus.
Ruusa, ei voi muuta sanoa kuin tsemppiä piinailuun. Ei tuosta ajattelusta oikein millään pääse irti. Paitsi ehkä jos keksii jotain oikein ajatukset vievää tekemistä, mutta ei sekään riitä kaiken aikaa.
Be, toivotaan että pieni pitää kiinni! :)
Myy ihanaa, onnea vielä kerran!
Silkkikorva, pahasti kuulostaa siltä, että sulla on voinut olla ovuloimaton kierto ja siksi pitkittyy. Toivottavasti pääsisit pian epätietoisuudesta.
Mäkin liityn karkkikeskusteluun: luulen, että meidän lapset tulee saamaan hyvin vähän herkkuja pienenä (mitä pienempiä, sen vähemmän), mutta toisaalta hyvin harvassa asiassa uskon 100% ehdottomuuteen. Aikuisetkin joustaa joskus, miksei lasten kohdalla. Kunhan päivittäinen terveellinen ruokavalio on perustana, pienet herkut harvakseltaan tuskin kaatavat venettä.
Meillä oli lapsena karkkipäivä, ja saunan jälkeen sai yhden limun. Asiasta saatettiin kyllä joustaa, jos oltiin vierailla tai oli merkkipäivä. En muista, että olisin koskaan vetänyt sitä karkkia hullun lailla, vaan se yksi pussi riitti kyllä. Eli karkkipäivä ei todellakaan tarkoittanut, että sitä saa syödä niin paljon kuin sielu sietää. Joskus kun koulusta tuli kotiin, äiti oli saattanut tehdä pannaria, rahkaa tai marjasoppaa, mutta se oli aina yllätys. Ja aamulla piti syödä puuroa, vaikka ei se mitään suurta herkkua ollut. (Paitsi manna- ja riisihiutale!) Edelleen syön jonkin verran karkkia, mutta esim. joulunameja on vielä vähän jäljellä, vaikka ovat mun lemppareita. Ja nykyään jos meidän perheeseen tuo joku limua, ei sitä kukaan tahdo juoda. Ja nykyään teen kaurapuuron itse useimpina aamuina. En osaa sanoa, että lapsuuden kodissa olisi syöty erityisen terveellisesti tai epäterveellisesti; sellaista perus-arkiruokaa enimmäkseen. Normaalipainoisia ollaan kaikki.
Ja todellakin oon sitä mieltä, että jokainen vanhempi tekee omat päätöksensä. Jos yksi on jossakin asiassa "parempi", niin joku varmasti jossakin toisessa. Ja ihan tasapainoisia aikuisia niistä useimmiten kasvaa. :)
muok. Se piti vielä sanoa, että yhteisistä ruoka-ajoista pidettiin kiinni, ja sitä haluaisin jatkaa myös omien lasteni kanssa. Sellainen tietynlainen ruuan arvostus.
Muokattu viimeksi:
Ei ole helppoa tämä :arghh:
Toivotaan, että se vaaleanpunainen viiru olisi vaan kiinnittymiseen liittyvää tms.!
mä vaan mietin et josko tää tän kierron hormooniryöppy johtuis siitä, kun tää on nyt eka kierto imetyksen lopetuksen jälkeen, niin josko kroppa niin kuin palautuis 
