Sehän se on, kun ei tuo kateus ole mitenkään looginen tai rationaalinen tunne. En usko myöskään, että kukaan ajattelisi pitkän yrittämisen jälkeen olevansa parempi vanhempi kuin lyhyen aikaa yrittäneet, mutta omassa epätoivossaan sitä yrittää keksiä edes jotain kultareunusta lapsettomuuden sadepilveen ja se reunus voi olla esim. se että toivoo näin itse olevansa parempi vanhempi, kuin mitä itse olisi lyhyellä yrityksellä ollut.
Mutta musta tuo kateuden tunne on hirvittävän luonnollista, eri asia toki sitten on miten sitä käsittelee. Itse on tarponut tällä suolla vasta verraten lyhyen matkan, enkä varmasti ole vielä kuin raapaissut sitä epätoivon syvyyttä, mikä syntyy kun yritystä on takana vuosi tai vuosia ilman edes plussan plussaa. Ihmekös se siinä vaiheessa on, että joku on kateellinen vaikka keskenmenosta merkkinä raskautumiskyvystä, vaikka kuten täällä on moneen kertaan todettu, ei se vielä tarkoita, että lapsen elävänä syliin asti saisi . Se että jossain asiassa ei oikeasti ole kadehdittavaa, ei tee tunteista itsellään vääriä, ehkä vähän hölmöjä, mutta ei vääriä.
Mä istuin eilen ystävien kanssa viinilasillisen ääressä ja olisin tavallaan niin halunnut kertoa tästä jo neljän kuukauden aiheuttamasta epätoivon tunteesta, mutta en uskaltanut. En halua, että he alkavat odottaa sitä milloin minulla olisi uutisia, jos niitä ei sitten koskaan tulekaan. Pelkään myös sitä, että lohdutukseksi tarkoitetut "kyllä se sieltä tulee, kun on aika" jne. kuitenkin vain loukkaisivat, enkä pystyisi heille tätä tunnetta ymmärrettävästi avaamaan. Olin sitten hiljaa.
Mrsc kp 35/29 ja menkkoja ei näy. Kaksi nega testiä tehty kp 31 ja kp 34.
Onko muuten mahdollista laskea menkoiksi yhden päivän kestänyt ruskea vuoto, joka kuitenkin oli sellaista mistä näki, että limakalvoa oli mukana? Siis niukka menkkavuoto, mutta ruskeaa. Oliko noi mun menkat?!?
Nyt on 4-vuotias ilman äitiä ja isää, kun isäkin meni aiemmin kuolemaan... Että ihan itku tuli lapsen puolesta 
