Heips! Taustailija täällä taas. Juttelin tuossa aiemmin yhden tutun kanssa vauvajuttuja. Hän kertoi sitten omasta tuttavastaan jota tapasi aina silloin tällöin yhteisen harrastuksen merkeissä. Tää tuttava oli yrittäny miehensä kanssa saada lasta mut mikään ei ollu auttanut, kymmenisen vuotta oli kulunu ja lähes kaikki mahdollinen oli kokeiltu, hormonit aiheutti mielialaoireita ja paino oli noussu ja hän valitteli et kaikki on vaan päin pyllykkää eikä enää jaksais yms. Meni jonki aikaa ettei tää mun tuttu ollu nähny tätä omaa tuttuaan, kunnes piiiitkästä aikaa taas tapasivat. Tää tuttu oli ollu ihan ku eri ihminen, säteilevän onnellisen näkönen, hoikistunu hirveesti ja muutenkin näytti hyvältä. Mun tuttu sit aatteli et nyt heillä on vihdoin tärpänny ja rohkaistu kysymään asiasta. Tää nainen sit vastas et ei todellakaan ole raskaana, mut he miehen kanssa hyväksyivät faktan et ei taida vauvaa heille tulla ja lopettivat kaikki hormonihoidot ja muut vauvaan liittyvät asiat, ja sillä elämä parani. Ja uskokaa tai älkää, heillä on nyt noin yks vuotias lapsukainen!
Ihan vaan tsemppinä teille kaikille! <3