Raskaaksi 2014
- Ketjun aloittaja Gatusa
- Aloituspäivämäärä
Gatusa
Seurustelun sensei
huomenta.
yhtenä kappaleena vielä ja tässä joudutaa turvautuu mun sairaalarahoihi että pääsee tarkastukseen. ukko niin haluu pistää sen injektion mut mä pelkään että uskaltaako sitä ennen ku tietää tilanteen. kivut helpottan kyl tosi paljon tuossa yön mittaa mut vähä tuntuu vieläki tuolla alavatsalla.
yhtenä kappaleena vielä ja tässä joudutaa turvautuu mun sairaalarahoihi että pääsee tarkastukseen. ukko niin haluu pistää sen injektion mut mä pelkään että uskaltaako sitä ennen ku tietää tilanteen. kivut helpottan kyl tosi paljon tuossa yön mittaa mut vähä tuntuu vieläki tuolla alavatsalla.
Mimille pahoittelut ja voimia kovasti! Mimmulle yhä myös...
Tikulle isosti onnea!
ON on kp 2, tai no ehkä ykkönen ois virallisesti ku eilen oli nii vähäistä vielä, väliäkö tuolla. Kpt jäi 45:een. Eli kai tässä jonkinmoinen kierto on sentään olemassa. Se jo helpottaa. Ja nyt ei kolmeen viikkoon taas tartte jännittää tai harmitella, voi vaan olla tyytyväinen että taas on uusi mahdollisuus ainakin... :)
Tikulle isosti onnea!
ON on kp 2, tai no ehkä ykkönen ois virallisesti ku eilen oli nii vähäistä vielä, väliäkö tuolla. Kpt jäi 45:een. Eli kai tässä jonkinmoinen kierto on sentään olemassa. Se jo helpottaa. Ja nyt ei kolmeen viikkoon taas tartte jännittää tai harmitella, voi vaan olla tyytyväinen että taas on uusi mahdollisuus ainakin... :)
Tikulle onnittelut <3
Gatusalle tsempit! Ei enää kauaa mene että pikkuinen on siellä!
Juttelitte noista kommenteista mitä on teille sanottu. Itselle sanotaan vaan että "ootte vielä niin nuoria, että kyllä kerkeette myöhemminkin"
Mulle ei tullut mitään sivuvaikutuksia letroista. tai sitten en oo huomannut. Ja akupunktiosta (+letrojen) vaikutus tuntuu nyt. Vasemmalla puolella jotain työstetään vihloo todella paljon! Ja limat tulleet paikalle :D mutta luulen että ovis tulee loppu viikosta. Mulla ei ikinä mitään oviskipuja niin en tiedä miltä ne tuntuu!
Gatusalle tsempit! Ei enää kauaa mene että pikkuinen on siellä!
Juttelitte noista kommenteista mitä on teille sanottu. Itselle sanotaan vaan että "ootte vielä niin nuoria, että kyllä kerkeette myöhemminkin"
Mulle ei tullut mitään sivuvaikutuksia letroista. tai sitten en oo huomannut. Ja akupunktiosta (+letrojen) vaikutus tuntuu nyt. Vasemmalla puolella jotain työstetään vihloo todella paljon! Ja limat tulleet paikalle :D mutta luulen että ovis tulee loppu viikosta. Mulla ei ikinä mitään oviskipuja niin en tiedä miltä ne tuntuu!
Tottakai saa avautua ja pitääkin ahdistavista asioista puhua, eikä padota niitä sisäänsä, siinä käy vielä huonommin.
Itselleni auttoi kun kävin työterveyshoitajan kanssa keskustelemassa asioista, silloin kun minusta tuntui pahalta ja se helpotti, suosittelen. *halaus kaikille*
Itselleni auttoi kun kävin työterveyshoitajan kanssa keskustelemassa asioista, silloin kun minusta tuntui pahalta ja se helpotti, suosittelen. *halaus kaikille*
Muokattu viimeksi:
Niin ja unohtui nyt ihan, onnea Tikulle!!!! Ihania kuvia olet lisännyt! <3
Mimmu.
Kunnioitettu kommentaattori
Huomenta vaan taloon! Mä olen nukkunut ekaa kertaa viikkoihin 6 tuntia putkeen ja se on hieno juttu se! Univelka alkaa hiljalleen vaivaamaan, ehkäpä ne hormoonitasot laskee mutta jospa se kohta jo helpottaisi.
Mä kirjotan vielä tästä aamukahvin ääreltä ihan ajatuksen virtaa, koettakaa kestää :) Mä jotenkin selvisin siitä ensimmäisestä km:stä tosi "helpolla", kun vuoto alkoi itsestään enkä kerennyt olla "kuin" viikon raskaana. Ja vielä kun pääsi heti uudelleen yrittämään niin sen myötä se paha olokin helpotti. Nyt tässä joudutaan lusimaan joulut ja uudetvuodet ennen kuin tapahtuu yhtään mitään ja vielä kun joudun odottamaan niitä koepalatuloksia niin jotenkin se henkinen parantuminen ei lähde ollenkaan käyntiin.
Musta mun mies sanoi niin kauniisti silloin, kun oltiin ajamassa sairaalaan, kun piti vaan mua kädestä kiinni ja totesi, että hänelle on vaan tärkeintä, että mulle ei tapahdu mitään pahaa ja me saadaan olla yhdessä. Ja sen sanomana sekään ei tuntunut pahalta, että meidän pitää olla kiitollisia, että meillä on maailman ihanin pieni poika. Joka on ihan totta mutta kyllä se musta tuntuu pahalle, kun muut sanoo, että ole onnellinen, että olet saanut edes yhden lapsen.
Mä myönnän heti, että olen varmasti paremmassa asemassa, kuin ne jotka eivät ole onnustuneet saamaan sitä omaa lasta vaikka kuinka haluaisivat mutta mä en ymmärrä sitä ajatusta, että kaikkien pitäisi tyytyä johonkin. Ihankun ei saisi haluta vaikka nyt sitte lisää lapsia, koska pitää olla vaan onnellinen siitä mitä on jo saanut. Mikä ihme niitä ihmisiä sitten patistaa elämässä eteenpäin tai tekee elämisestä elämisen arvoisen, jos vaan aina tyytyy johonkin?
Mä myös jotenkin ajattelin naivisti silloin, kun alettiin toista tekemään, että mun kroppa tietää mitä tekee, kun yksi onnistunut raskaus on jo takana. Kuukausi kuukauden jälkeen eikä plussan plussaa. No sitten se ylläriplussa tuli ja viikko siitä oltiin taas lähtökuopissa. Siinä vaiheessa lohduttauduin sillä ajatuksella, että olen edes onnistunut raskautumaan. Kun sitten tämä kolmas raskaus alkoi niin ajattelin taas kerran tyhmänä, että kyllä se kroppa nyt viimeistään on hommassa mukana. No siihen ansaan en enään lankea. Kyllä mä kipuilen tämän toisen lapsen saamisen kanssa paljon enemmän kuin ensimmäisen. Varmaan jo senkin takia, että tää on vielä kivisempi tie kuin ensimmäinen ja toisaalta taas tiedän mitä se äitinä olo on.
Niinkuin teistä moni sanoikin, ne kommentit on jotain ihan käsittämätöntä. Mulle sanoi hoitaja sairaalasta kotiin lähtiessä, että kyllä se siitä (mit. vit.??), on ylemmän kädessä mitä meille tapahtuu. Joku ehkä saa siitä lohdutusta, että joku muu päättää mitä meille tapahtuu mutta musta musta on kauheaa, että joku on päättänyt, että mulle saa käydä näin. Kuinka paha ja julma sellaisen päätöksen tekijän täytyy olla! Mä kun en toivoisi tätä pahimmalle vihamihellenikään. Ja kyllä teidän vuoro vielä tulee, kun sen aika on. Todellakin, mikä vuoro ja mikä aika? Minkä perusteella niitä vuoroja oikein jaetaan, kun kerta alkoholistit ja narkkaritkin tulevat raskaaksi ja saavat niitä lapsia. Vielä valitettavasti usein useamman. Mä vaan kyynisesti uskon, että elämä tule olemaan koskaan reilua.
Kiitos ja anteeksi teille ihanat naiset!
Mimille hurjasti tsemppiä seuraaviin päiviin! Toivottavasti tyhjennys menee hyvin!
Mites meidän Timbe?
Mä teen nyt vähän shoppailuterapiaa netissä :)
Mä kirjotan vielä tästä aamukahvin ääreltä ihan ajatuksen virtaa, koettakaa kestää :) Mä jotenkin selvisin siitä ensimmäisestä km:stä tosi "helpolla", kun vuoto alkoi itsestään enkä kerennyt olla "kuin" viikon raskaana. Ja vielä kun pääsi heti uudelleen yrittämään niin sen myötä se paha olokin helpotti. Nyt tässä joudutaan lusimaan joulut ja uudetvuodet ennen kuin tapahtuu yhtään mitään ja vielä kun joudun odottamaan niitä koepalatuloksia niin jotenkin se henkinen parantuminen ei lähde ollenkaan käyntiin.
Musta mun mies sanoi niin kauniisti silloin, kun oltiin ajamassa sairaalaan, kun piti vaan mua kädestä kiinni ja totesi, että hänelle on vaan tärkeintä, että mulle ei tapahdu mitään pahaa ja me saadaan olla yhdessä. Ja sen sanomana sekään ei tuntunut pahalta, että meidän pitää olla kiitollisia, että meillä on maailman ihanin pieni poika. Joka on ihan totta mutta kyllä se musta tuntuu pahalle, kun muut sanoo, että ole onnellinen, että olet saanut edes yhden lapsen.
Mä myönnän heti, että olen varmasti paremmassa asemassa, kuin ne jotka eivät ole onnustuneet saamaan sitä omaa lasta vaikka kuinka haluaisivat mutta mä en ymmärrä sitä ajatusta, että kaikkien pitäisi tyytyä johonkin. Ihankun ei saisi haluta vaikka nyt sitte lisää lapsia, koska pitää olla vaan onnellinen siitä mitä on jo saanut. Mikä ihme niitä ihmisiä sitten patistaa elämässä eteenpäin tai tekee elämisestä elämisen arvoisen, jos vaan aina tyytyy johonkin?
Mä myös jotenkin ajattelin naivisti silloin, kun alettiin toista tekemään, että mun kroppa tietää mitä tekee, kun yksi onnistunut raskaus on jo takana. Kuukausi kuukauden jälkeen eikä plussan plussaa. No sitten se ylläriplussa tuli ja viikko siitä oltiin taas lähtökuopissa. Siinä vaiheessa lohduttauduin sillä ajatuksella, että olen edes onnistunut raskautumaan. Kun sitten tämä kolmas raskaus alkoi niin ajattelin taas kerran tyhmänä, että kyllä se kroppa nyt viimeistään on hommassa mukana. No siihen ansaan en enään lankea. Kyllä mä kipuilen tämän toisen lapsen saamisen kanssa paljon enemmän kuin ensimmäisen. Varmaan jo senkin takia, että tää on vielä kivisempi tie kuin ensimmäinen ja toisaalta taas tiedän mitä se äitinä olo on.
Niinkuin teistä moni sanoikin, ne kommentit on jotain ihan käsittämätöntä. Mulle sanoi hoitaja sairaalasta kotiin lähtiessä, että kyllä se siitä (mit. vit.??), on ylemmän kädessä mitä meille tapahtuu. Joku ehkä saa siitä lohdutusta, että joku muu päättää mitä meille tapahtuu mutta musta musta on kauheaa, että joku on päättänyt, että mulle saa käydä näin. Kuinka paha ja julma sellaisen päätöksen tekijän täytyy olla! Mä kun en toivoisi tätä pahimmalle vihamihellenikään. Ja kyllä teidän vuoro vielä tulee, kun sen aika on. Todellakin, mikä vuoro ja mikä aika? Minkä perusteella niitä vuoroja oikein jaetaan, kun kerta alkoholistit ja narkkaritkin tulevat raskaaksi ja saavat niitä lapsia. Vielä valitettavasti usein useamman. Mä vaan kyynisesti uskon, että elämä tule olemaan koskaan reilua.
Kiitos ja anteeksi teille ihanat naiset!
Mimille hurjasti tsemppiä seuraaviin päiviin! Toivottavasti tyhjennys menee hyvin!
Mites meidän Timbe?
Mä teen nyt vähän shoppailuterapiaa netissä :)
jossain kierroissa mulla ollut ovis jo kp10.Noista tökeröistä kommenteista sen verran, että ymmärrän että ne alkaa korpeamaan siinä vaiheessa kun joka puolelta saa kuulla niitä ei mitenkään pahalla sanottuja mutta kuitenkin pahalta tuntuvia kommentteja. Mä en ole ottanut puheeksi asiaa vaikeuksia kokeneiden tuttavien kanssa elleivät he itse mulle puhu siitä. Sillon tiedän että heillä sillä hetkellä on sellanen olo että tekee mieli puhua.
Mä näen nykysin joka puolella pallomahoja. Viimeksi kauppareissulla puolet koko marketissa olevista naisista tuntui olevan maha pystyssä. Ehkä ei sen enempää kun tavallisestikaan, kai sitä vaan kiinnittää nyt enemmän huomiota kun haaveilee itsekin olevansa pian.
Mutta siinä että aletaan vertailla ihmisten ongelmia keskenään, tullaan lopulta siihen johtopäätökseen että sitten saa valittaa kun on keskitysleirillä kaasukammioon marssimassa. Aina löytyy niitä kellä menee paremmin ja niitä kellä menee huonommin. Jos sitten alkaa ajatella että koska noilla on niin vaikeaa niin mä en saa tästä omasta jutusta puhua kenellekään, niin ei sekään hyvä ole. Mutta ehdottomasti kannattaa miettiä kenelle valittaa. Jos tietää ystävän kärsivän lapsettomuudesta niin ei hänelle todellakaan valiteta raskausoireita tai sitä että ei nyt heti plussaa tikkuun tullut.
Mä julkistin ensimmäisen kohdalla raskauden melkeen heti. Syyt siihen oli osaksi käytännölliset, osaksi taikauskoiset. Mun äiti oli jo ehtiny juoruumaan varmaan jokaiselle kenet se tuntee. Ja koska mulla oli ollut keskenmeno kerran, niin ajattelin että jos mä nyt kerkeen kertoa kaikille että raskaana ollaan niin se on sitten niin konkreettista ettei se kesken enää mene (ihan hölmöä, mutta mulle tuli turvallisempi olo siitä että kerroin, monet salaa just siksi että se salaaminen tekee turvallisemman olon). Jonkun mielestä varmaan vaikutti että en tiedä riskejä enkä tajua että kesken voi mennä vaikka heti huomenna. Sillä kertaa ei mennyt (mutta ei huolta, en mä usko että se pysyi kyydissä siksi että kerroin raskaudesta kaikille).
Mä näen nykysin joka puolella pallomahoja. Viimeksi kauppareissulla puolet koko marketissa olevista naisista tuntui olevan maha pystyssä. Ehkä ei sen enempää kun tavallisestikaan, kai sitä vaan kiinnittää nyt enemmän huomiota kun haaveilee itsekin olevansa pian.
Mutta siinä että aletaan vertailla ihmisten ongelmia keskenään, tullaan lopulta siihen johtopäätökseen että sitten saa valittaa kun on keskitysleirillä kaasukammioon marssimassa. Aina löytyy niitä kellä menee paremmin ja niitä kellä menee huonommin. Jos sitten alkaa ajatella että koska noilla on niin vaikeaa niin mä en saa tästä omasta jutusta puhua kenellekään, niin ei sekään hyvä ole. Mutta ehdottomasti kannattaa miettiä kenelle valittaa. Jos tietää ystävän kärsivän lapsettomuudesta niin ei hänelle todellakaan valiteta raskausoireita tai sitä että ei nyt heti plussaa tikkuun tullut.
Mä julkistin ensimmäisen kohdalla raskauden melkeen heti. Syyt siihen oli osaksi käytännölliset, osaksi taikauskoiset. Mun äiti oli jo ehtiny juoruumaan varmaan jokaiselle kenet se tuntee. Ja koska mulla oli ollut keskenmeno kerran, niin ajattelin että jos mä nyt kerkeen kertoa kaikille että raskaana ollaan niin se on sitten niin konkreettista ettei se kesken enää mene (ihan hölmöä, mutta mulle tuli turvallisempi olo siitä että kerroin, monet salaa just siksi että se salaaminen tekee turvallisemman olon). Jonkun mielestä varmaan vaikutti että en tiedä riskejä enkä tajua että kesken voi mennä vaikka heti huomenna. Sillä kertaa ei mennyt (mutta ei huolta, en mä usko että se pysyi kyydissä siksi että kerroin raskaudesta kaikille).
Muokattu viimeksi:
Mimmulle, mimille ja PikkuMinskille voimia! Ymmärrän täysin ajatuksenne. Niitä samoja on pyöritetty minunkin pienessä päässä enemmän kuin riittämiin. Toivon, ettei kukaan loukkaannu tästä keskustelusta, koska tätä se elämä on. Ei mene nallekarkit aina tasan ja toivon, että jokainen joka lapsen on saanut helpoimman kautta (jos näin nyt saa sanoa) ymmärtäisi edes pienen osan siitä surusta ja pelosta, joka liittyy lapsettomuuteen, keskenmenoihin, oman pienen tai haaveen menettämiseen.
Eilen täälläkin itku silmässä nukkumaan mennessä. Tiedän, ettei muiden onni ole minulta pois, mutta toisinaan muiden vauvakuvat ja -päivitykset Facebookissa vain saavat itselle niin pohjattoman surullisen ja hirveän pahan mielen. En voi ymmärtää, miksi meille kävi näin. Miksi me emme saaneet pitää omaa pientä luonamme, kun Fb:n uutisvirta täyttyy söpöistä vauvakuvista ja raskaushehkutuksista.
Ja niin... ei sillä keskenmenolla ollut mitään tarkoitusta. Ei kenenkään keskenmenolla. Niin vain kävi ja se on saatanan epäreilua. Itseänikin loukkasi silloin pian keskenmenon jälkeen kommentit "ei vain ollut vielä teidän aika" (aijaa, kuka sen sanoo ja määrittää, milloin on meidän aika saada lapsi? miksi teidän aikanne on nyt?), "te olette vielä nuoria ja kyllä se vielä onnistuu" (just joo, luuseriksi tunsin itseni jo muutenkin ja paskaako kiinnostaa olenko nuori vai en, olisin halunnut juuri tämän lapsen). Tiedän, että ihmiset halusivat vain lohduttaa. Silti siinä lohduttamisen tarpeessa monet kommentit ovat aika törppöjä tai ainakin tuntuvat törpöiltä. Musta itsestäni tuntui parhaimmalta silloin ne kommentit "olen pahoillani ja tahtoisin osata lohduttaa, mutta en tiedä, mitä sanoisin" Siihen pystyi hymyillä hieman ja vastata "kiitos, ei tähän ole sanoja, jotka lohduttaisivat, ei tarvitse osata sanoa mitään".
Eilen täälläkin itku silmässä nukkumaan mennessä. Tiedän, ettei muiden onni ole minulta pois, mutta toisinaan muiden vauvakuvat ja -päivitykset Facebookissa vain saavat itselle niin pohjattoman surullisen ja hirveän pahan mielen. En voi ymmärtää, miksi meille kävi näin. Miksi me emme saaneet pitää omaa pientä luonamme, kun Fb:n uutisvirta täyttyy söpöistä vauvakuvista ja raskaushehkutuksista.
Ja niin... ei sillä keskenmenolla ollut mitään tarkoitusta. Ei kenenkään keskenmenolla. Niin vain kävi ja se on saatanan epäreilua. Itseänikin loukkasi silloin pian keskenmenon jälkeen kommentit "ei vain ollut vielä teidän aika" (aijaa, kuka sen sanoo ja määrittää, milloin on meidän aika saada lapsi? miksi teidän aikanne on nyt?), "te olette vielä nuoria ja kyllä se vielä onnistuu" (just joo, luuseriksi tunsin itseni jo muutenkin ja paskaako kiinnostaa olenko nuori vai en, olisin halunnut juuri tämän lapsen). Tiedän, että ihmiset halusivat vain lohduttaa. Silti siinä lohduttamisen tarpeessa monet kommentit ovat aika törppöjä tai ainakin tuntuvat törpöiltä. Musta itsestäni tuntui parhaimmalta silloin ne kommentit "olen pahoillani ja tahtoisin osata lohduttaa, mutta en tiedä, mitä sanoisin" Siihen pystyi hymyillä hieman ja vastata "kiitos, ei tähän ole sanoja, jotka lohduttaisivat, ei tarvitse osata sanoa mitään".
Noista kommenteista vielä, pahin taisi tulla lääkäriltä joka totesi minulle, että sain sen ensimmäisen keskenmenon. Minä sitten siinä tietenkin hajosin itkemään. Niin lääkäri sanoi, että "elä sure, nää keskenmenot on niin hirmu yleisiä."
Jäin niin suu auki et olla ja voi!
Oli mun mielestä hieman tökeröä lääkäriltä, ehkä se oli hänelle yleistä kun on sillä alalla töissä, mutta minulle se silloin oli ensimmäinen lapsen menetys...
Jäin niin suu auki et olla ja voi!
Oli mun mielestä hieman tökeröä lääkäriltä, ehkä se oli hänelle yleistä kun on sillä alalla töissä, mutta minulle se silloin oli ensimmäinen lapsen menetys...
Mimmuko se puhui unettomuudesta keskenmenon jälkeen? Mullakin oli uniongelmia aika montakin viikkoa keskenmenon jälkeen. Nukahdin kyllä iltaisin ihan ok, mutta uni oli katkonaista ja levotonta ja heräsin melkein joka yö klo 3-4 välillä ja valvoin pari tuntia ahdistuneena sängyssä kieriskellen nukahtaakseni tunniksi, enintään pariksi ennen herätyskellon soittoa.
Mimi, uskoisin, että olet viikonloppuna jo ihan tolpillasi, jos otat torstaina Cytotecit. Mulla se eka päivä oli tuskainen. Kivut ja supistukset olivat kovia ja päivä meni sängyssä maatessa. Vuoto alkoi illalla klo 17-18, kun laitoin Cytotecit klo 10 ja sen jälkeen olo alkoi helpottamaan. Seuraavana päivänä olo oli jo kohtalaisen ok. Joitakin supistuksia edelleen oli, mutta ei enää tasaisena virtana. Toivottavasti sulla menee kaikki ok!
Tikulla ihana digin tulos! Wau, ihan mieletöntä!
Gatusalle voimia! Yritä saada levätyksi ennen synnytystä!
Mimi, uskoisin, että olet viikonloppuna jo ihan tolpillasi, jos otat torstaina Cytotecit. Mulla se eka päivä oli tuskainen. Kivut ja supistukset olivat kovia ja päivä meni sängyssä maatessa. Vuoto alkoi illalla klo 17-18, kun laitoin Cytotecit klo 10 ja sen jälkeen olo alkoi helpottamaan. Seuraavana päivänä olo oli jo kohtalaisen ok. Joitakin supistuksia edelleen oli, mutta ei enää tasaisena virtana. Toivottavasti sulla menee kaikki ok!
Tikulla ihana digin tulos! Wau, ihan mieletöntä!
Gatusalle voimia! Yritä saada levätyksi ennen synnytystä!
Mimmu, tuo sun kirjotus osui ja uppos muhun ihan täysin! Oon tässä ollut jo ajoittain ihan epätoivon vallassa, että olenko maailman huonoin ihminen, kun kaikesta huolimatta haaveilen kolmannesta lapsesta. Että pitäisikö mun vaan lykätä se ajatus sivuun ja olla tyytyväinen näihin kahteen ihanuuteen, koska etenkin mun äiti jaksaa mua lähes päivittäin muistuttaa siitä, miten kaikinpuolin väärin olis yrittääkään kolmatta tällä mun kropalla (josta siis ei kuitenkaan ole mitään vikaa löydetty). Kuitenkin tiedän, että kadun ja mietin loppuelämäni sitä, jos sille kolmannelle ei anneta lupaa tulla. Kohta olis tärppipäivät edessä ja mä oon edelleen ihan ahdistunut asiasta. MINÄ haluan kolmannen ja olisin valmis siihen, mutta ympäristön paine saa epäilemään ja pelkäämään. Mimmun kirjoitus toi mulle rauhaa, mullakin on oikeus vielä haaveilla ja rakentaa elämääni siihen suuntaan kuin itse haluan. Ja siis mies myös haluaa kolmatta hurjasti ja senkin takia tuntuisi hullulta nyt muiden mielipiteiden takia tavallaan "pettää" se mieskin siinä samalla. Jättäisin siis omat ja miehen haaveet toteuttamatta vain siksi, että joku muu on eri mieltä. Kiitos Mimmu <3
Gatusa
Seurustelun sensei
kiitos tsempistä ihanat ja terveisiä sairaalasta ku siellä kävin. neidin pää on kiinnittynyt, kohdunsuu viel kiinni (tehtii sisätutkimus vähä ronskimmin ainaki tuntuu alavatsalla että on ronkittu) neiti ultran mukaan 38+1 ja painoa joitai grammoja alle 3kg, itsepäinen tapaus ku otettii sykettä käyrillä eka potki sitä anturia pois ja sit kävi nukkuu eikä tehny yhteistyötä lääkärien kans, kuulemma eivät tykänneet sykkeestä joka oli 160/min eli hyvä. heti ku alkaa olla muutoksia kohdunsuulla ni mulla käynnistetään joten nyt pitäs sit keksiä miten sais muutoksia siellä aikaseks inshaAllah. joudun ravaa tästä lähin 2krt/vko sairaalassa käyrillä ku haluavat seurata neidin sykettä.
PikkuMinski
Sukkela juttelija
Tädille, Ferrarille ja koko saatanan punaiselle suvulle kiitorata siistitty! Tervetuloa vaan 
Alkoi sellaset menkkajomot jo nyt, et ilmeisesti ollaan ajoissa tällä kertaa... ja huomenna olis se lääkäri :O no eipä tarvii ronkkia
taaaaaaaaas venyyyyyyyyyyy tutkimukset
Huooooooh! Itkeny koko viikon ja nyt tekee mieli luovuttaa...
:'( yk14:kaan ei tuonut tulosta :'(
Kaverit joiden kanssa yrityksestä puhuttiin ja jotka molemmat aloitti n.6kk mun jälkeen saa vauvat! Toinen helmikuun alussa ja toinen maaliskuun alussa. Kolmas kaveri joka tiesi, että yritetää; laskettu heinäkuun alussa... Mä en kerennyt kenenkään mukaan :'(
Mulla olis seuraava testipäivä 24.12, vaikka tuskin se mitään uutta tuo tullessaan :'(
Niin joo ja tää yks kaveri sanoi mulle "mulla on suurempi todennäköisyys voittaa lotossa kun tulla raskaaksi"... No vittu yk3 toi plussan ja siis ikäero 1 ja 2 välillä 1v11kk... Ja pääsi tutkimuksiin kunnallisen kautta, vaikka imetti ekaa 1v... Mun laskuopilla ei oikeen toi 1v imetyksestä täsmää . Onko ne hoidot/tutkimuksetkin naamasta kiinni? 
Alkoi sellaset menkkajomot jo nyt, et ilmeisesti ollaan ajoissa tällä kertaa... ja huomenna olis se lääkäri :O no eipä tarvii ronkkia
taaaaaaaaas venyyyyyyyyyyy tutkimukset Huooooooh! Itkeny koko viikon ja nyt tekee mieli luovuttaa...
:'( yk14:kaan ei tuonut tulosta :'(Kaverit joiden kanssa yrityksestä puhuttiin ja jotka molemmat aloitti n.6kk mun jälkeen saa vauvat! Toinen helmikuun alussa ja toinen maaliskuun alussa. Kolmas kaveri joka tiesi, että yritetää; laskettu heinäkuun alussa... Mä en kerennyt kenenkään mukaan :'(
Mulla olis seuraava testipäivä 24.12, vaikka tuskin se mitään uutta tuo tullessaan
:'(Niin joo ja tää yks kaveri sanoi mulle "mulla on suurempi todennäköisyys voittaa lotossa kun tulla raskaaksi"... No vittu yk3 toi plussan ja siis ikäero 1 ja 2 välillä 1v11kk... Ja pääsi tutkimuksiin kunnallisen kautta, vaikka imetti ekaa 1v... Mun laskuopilla ei oikeen toi 1v imetyksestä täsmää
. Onko ne hoidot/tutkimuksetkin naamasta kiinni?
Muokattu viimeksi:
