Unelma-Anelma
Satasella mukana keskusteluissa
elenna: Voi ei :'( *hali* Mutta oikealla asenteella eteenpäin ;)
vanilj: Hirmu paljon onnea plussasta!
Pepa: Pahoittelut ettei teidän pikkuinen jaksanut loppuun saakka <3 Kenenkään ei ptäisi joutua luopumaan pienokaisestaan varsinkaan enää tuossa vaiheessa!
pikkutonttu: Taas tässä näkyy, miten lääkärit ja hoitajat voi sekoittaa pään omalla toiminnallaan. Mut enää muutama päivä torstaihin ;). Koittakaa pysyä positiivisin mielin!
m-kukka: Hirmu paljon onnea myös sinne plussasta! :)
Omaa napaa: Täällä alkoi perjantaina vihdoin ne kauan odotetut menkat. Ensin olin hirveän pettynyt kun olin just ajanu 650km Turkuun että ehditään laivalle viettämään laatuaikaa perheen kesken eikä mieskään meinannu pysyä pöksyissään kun ei oltu nähty melkein kahteen viikkoon. Aioin käväistä vain äkkiä veskissä pitkän matkan jälkeen, mutta siinä se täti oli ja tuijotti mua silmiin. Mä rupesin kiroamaan perjantai 13.päivää, mutta onneksi mies sanoi että hei, täähän on hyvä, tätä me ollaan ootettukin. Että tosi hyvin se siihen suhtautu vaikka oisin luullu että siinä tilanteessa ois potuttanu sitäkin. Niin ja kyllä me siitä huolimatta sitä pupuilua harrastettiin :D Ja muutenkin hyvin onnistunut viikonloppu oli, syötiin ja nukuttiin hyvin ja nautittiin meidän esikoisen ihanasta seurasta. Mulla olikin noita molempia jo kamala ikävä. Seuraavan kerran päästään pupuilemaan parin viikon päästä eli kp ois sillon 16 tai 17, eli ehkä ehditään ovulaatiolle jopa. Mut ihanaa että päästään vihdoin oikeesti yrittämään <3
vanilj: Hirmu paljon onnea plussasta!
Pepa: Pahoittelut ettei teidän pikkuinen jaksanut loppuun saakka <3 Kenenkään ei ptäisi joutua luopumaan pienokaisestaan varsinkaan enää tuossa vaiheessa!
pikkutonttu: Taas tässä näkyy, miten lääkärit ja hoitajat voi sekoittaa pään omalla toiminnallaan. Mut enää muutama päivä torstaihin ;). Koittakaa pysyä positiivisin mielin!
m-kukka: Hirmu paljon onnea myös sinne plussasta! :)
Omaa napaa: Täällä alkoi perjantaina vihdoin ne kauan odotetut menkat. Ensin olin hirveän pettynyt kun olin just ajanu 650km Turkuun että ehditään laivalle viettämään laatuaikaa perheen kesken eikä mieskään meinannu pysyä pöksyissään kun ei oltu nähty melkein kahteen viikkoon. Aioin käväistä vain äkkiä veskissä pitkän matkan jälkeen, mutta siinä se täti oli ja tuijotti mua silmiin. Mä rupesin kiroamaan perjantai 13.päivää, mutta onneksi mies sanoi että hei, täähän on hyvä, tätä me ollaan ootettukin. Että tosi hyvin se siihen suhtautu vaikka oisin luullu että siinä tilanteessa ois potuttanu sitäkin. Niin ja kyllä me siitä huolimatta sitä pupuilua harrastettiin :D Ja muutenkin hyvin onnistunut viikonloppu oli, syötiin ja nukuttiin hyvin ja nautittiin meidän esikoisen ihanasta seurasta. Mulla olikin noita molempia jo kamala ikävä. Seuraavan kerran päästään pupuilemaan parin viikon päästä eli kp ois sillon 16 tai 17, eli ehkä ehditään ovulaatiolle jopa. Mut ihanaa että päästään vihdoin oikeesti yrittämään <3