Kellitys
Piirimestaruustason postaaja
Mikähän tätä "yrittämissäätä" vaivaa, kun plussatuulet eivät puhalla, epätoivon rintama ei ota väistyäkseen ja erilaisia oire- ja tuntemuskuuroja riittää, mutta niistäkään ei ota selvää. Kyllä nyt voisi kaikkien osalta vähän helpottaa, edes kesän kunniaksi.
ainut: Onhan se kesä kyllä erilaista lapsen kanssa. Meidän tyttö oli viime kesänä vielä niin pieni, ettei sen kanssa paljon touhuttu ulkona, lähinnä lenkkeiltiin, joten meni itseltäkin se kesä vähän "ohi". Ei ehtinyt ottamaan aurinkoa eikä käymään uimassa, kun avokki oli kesän töissä. Nyt saa kyllä nauttia auringosta, kun juoksee pienen ipanan perässä pihalla. En vaan ole jotenkin vielä tajunnut, että on kesä. Miusta kesä kaupungissa ei ilmeisesti vaan tunnu samalla tavalla kesältä kuin kesä maalla. :)
catrionalle voimia! Kun voisikin joskus ymmärtää, miksi elämä on niin epäreilua! Mutta eipä se tunnu selittyvän kyllä millään. Miulle oli aika vaikeaa, kun oma isä kuoli vajaa kuukausi ennen tytön syntymää. Ei saanut nähdä ensimmäistä lapsenlastaan. :( Enkä itse päässyt edes isän hautajaisiin, kun synnytin niitä edeltävänä päivänä. Kyllä sitä vieläkin ihmettelee, miksei isä saanut elää vaikka pari kuukautta pidempään, jotta olisi edes tyttärentyttärensä nähnyt. Miten se muka oli oikein ja reilua? Jaksamisia ja toivottavasti pääset pian odottamaan elämääsi jotain ihanaa. :)
m-kukka: Onneksi saat muutosta ainakin vähän muuta ajateltavaa. Vaikka ei se kyllä mitään herkkua yleensä ole. Vaan jotain positiivista siitäkin rumbasta kuitenkin!
vuononvaltiatar: Häntä pystyyn! Yritähän keksiä jollekin päivälle jotain erityisen mukavaa puuhaa, jotta saisi ajatukset ihan kokonaan toisaalle ja akutkin mukavasti latautuisivat. Ei varmasti tekisi pahaa itse kunkin irtautua edes päiväksi tästä yrittämisestä ja sen ajattelemisesta ja hemmotella itseään parhaaksi katsomallaan tavalla. Kyllähän varsinkin pitkä yritys väistämättä rupeaa painamaan mieltä. Pieni irtiotto olisi takuulla paikallaan, voisi sitten yrityskin tuntua taas mukavammalta.
Viipsukalle voimia! Toivottavasti pääsette pian taas yrittämään. On tuossa ollut teille muutenkin jo tarpeeksi murhetta. :( Tsemppiä!
Mie täällä olen nyt keskittynyt suunnittelemaan kesää, kun tajusin, että on vähän turhan monta asiaa, jotka pitäisi hoitaa ja lomailemaankin olisi kiva ehtiä. Eipähän ehdi ihmetellä kroppansa toimintoja.
ainut: Onhan se kesä kyllä erilaista lapsen kanssa. Meidän tyttö oli viime kesänä vielä niin pieni, ettei sen kanssa paljon touhuttu ulkona, lähinnä lenkkeiltiin, joten meni itseltäkin se kesä vähän "ohi". Ei ehtinyt ottamaan aurinkoa eikä käymään uimassa, kun avokki oli kesän töissä. Nyt saa kyllä nauttia auringosta, kun juoksee pienen ipanan perässä pihalla. En vaan ole jotenkin vielä tajunnut, että on kesä. Miusta kesä kaupungissa ei ilmeisesti vaan tunnu samalla tavalla kesältä kuin kesä maalla. :)
catrionalle voimia! Kun voisikin joskus ymmärtää, miksi elämä on niin epäreilua! Mutta eipä se tunnu selittyvän kyllä millään. Miulle oli aika vaikeaa, kun oma isä kuoli vajaa kuukausi ennen tytön syntymää. Ei saanut nähdä ensimmäistä lapsenlastaan. :( Enkä itse päässyt edes isän hautajaisiin, kun synnytin niitä edeltävänä päivänä. Kyllä sitä vieläkin ihmettelee, miksei isä saanut elää vaikka pari kuukautta pidempään, jotta olisi edes tyttärentyttärensä nähnyt. Miten se muka oli oikein ja reilua? Jaksamisia ja toivottavasti pääset pian odottamaan elämääsi jotain ihanaa. :)
m-kukka: Onneksi saat muutosta ainakin vähän muuta ajateltavaa. Vaikka ei se kyllä mitään herkkua yleensä ole. Vaan jotain positiivista siitäkin rumbasta kuitenkin!
vuononvaltiatar: Häntä pystyyn! Yritähän keksiä jollekin päivälle jotain erityisen mukavaa puuhaa, jotta saisi ajatukset ihan kokonaan toisaalle ja akutkin mukavasti latautuisivat. Ei varmasti tekisi pahaa itse kunkin irtautua edes päiväksi tästä yrittämisestä ja sen ajattelemisesta ja hemmotella itseään parhaaksi katsomallaan tavalla. Kyllähän varsinkin pitkä yritys väistämättä rupeaa painamaan mieltä. Pieni irtiotto olisi takuulla paikallaan, voisi sitten yrityskin tuntua taas mukavammalta.
Viipsukalle voimia! Toivottavasti pääsette pian taas yrittämään. On tuossa ollut teille muutenkin jo tarpeeksi murhetta. :( Tsemppiä!
Mie täällä olen nyt keskittynyt suunnittelemaan kesää, kun tajusin, että on vähän turhan monta asiaa, jotka pitäisi hoitaa ja lomailemaankin olisi kiva ehtiä. Eipähän ehdi ihmetellä kroppansa toimintoja.