Heippa!
mimsu: Se on kyl yosi tärkeetä, et on joku jolle voi puhua. Musta tuntuu, et vaikka mun mies on kyl kans tosi surullinen ja tukee mua enemmän kuin hyvin niin koen, et on hyvä puhuu jonkun kanssa joka ei oo ihan niin lähellä. Mul on onneks yks ystävä joka ymmärtää tosi hyvin ja jaksaa kuunnella. Ja tietysti aijon käydä myös siellä psyk.sairaanhoitajan juttusilla jos vaikka sais asian käsiteltyä paremmin.Ja se on kyl niin totta, et kaikki muut on just sillon raskaana, kun ite on ihan rikki. Ei oo oikein. :/ Hienoa, et siellä ovis bongattu ja hyödynnetty. :)
Pepa: Kauhean rankkaa aikaa ollut siellä, toivottavasti jotain selviää ja olisi jotain sellaista mihin voitaisiin vaikuttaa tai ei voisi enään teidän kohdalle sattua. Toivotaan, että kroppa siellä tasoittuu ja aika parentaa haavat. Paljon voimia sinne! <3
Perhoskalle, Jamalle ja Sahrah81lle paljon plussatuulta!
Tantziki: Tervetuloa mukaan, toivotaan että teillä tärppää nopeammin kuin täällä. Kiitos sympatioista, toivotaan et nyt vastoinkäymiset on tahittu ja joskus pikkuinen tännekkin saadaan. :)
Unelma-Anelma: wau, onnea kovasti ja ei siitä voi kyllä huonoa omaatuntoa kantaa jos itsellä tärppää ja pidempään kuumeilijoilla ei! Paljon tarrasukkia matkaan. Toivotaan ettei yksikään plussanneista tule tänne puolelle enään takaisin. <3
Zahraah: Onnea oviksen bongaamiseen! :)
Butterfly85: Oi voi mikä tilanne siellä! Huh, miten itsesi nyt tuohon tilanteeseen ajoit? Itse ajattelen, etten ottasi jälkiehkäisyä, koska jos ovis on ollut viikko sitten niin tuskin hedelmöitys enään voisi sattua, toisaalta silti olisi varmaan hyvä ettei nyt tulisi tärppiä ettei sitten joudu miettimään raskauden aikana, että mitä jos? Ja toisaalta jos otat jälkiehkäisin niin sitten jos siellä jotain on ollut alulla niin kyllä sekin sieltä varmaan pois tulee! Hankala tilanne kaikenkaikkiaan!
mame: jaksamista piinapäiviin, toivotaan että odotus palkitaan! ;) Plussatuulta sinne hurjasti!
Lilja-maria: Kyllä se ajan kanssa se plussa sieltä tulee, vaikka koville se ottaa. Välillä ikävät tilanteet nostavat tunteet pintaan ja itse koen sen olevan kateuttakin, kun haluaisi olla samassa tilanteessa. :/ Meilläkin mies on reissuhommissa ja usein viikot poissa, välillä ovikset jääneet hyödyntämättä tai hyödynnetty hieman väärään aikaan. Kaksi kertaa silti oltu raskaana ja silti vauvaa vielä vailla. Helppoa tämä siis todella ei ole, vaikka juurikin tuntuu, että kaikki muut saavat helposti. Itsellä kanssa töissä määräaikanen suhde, kun irtisanouduin vanhasta vakipaikasta ja uudessa ei vielä tietoa vakituisesta. Meillä pomo tietää molemmista keskenmenoista kun olen jäänyt aina hetkeksi saikulle, hyvin ymmärtäväinen on ollut, kai se on tätä päivää, ettei työsuhteen laatuun vaikuta tälläiset asiat tai en ainekaan koe, että hän haluasi, että lopetan vaikka perhe haaveita onkin. Tsemppiä yritykseen ja jäitä hattuun! ;)
Omaa: Täällä vuodot on alkaneet vähentyä ja kivut tasottua. Eilen olin jo salillakin, kun mietein ettei tämä perkele makaamalla parane. Torstaina lähdetääkin sitten viikoksi Kreikan lämpöön. Saa muutakin ajateltavaa, kuin tämän kaiken kurjan. Nyt näyttäisi siltä, ettei mitään tulehdukseen viittaavaa ole ja kontrolli ultrassa kaikki oli ok. Kai se vaan niin on, ettei meidän vuoro ollut nytkään ja taas toivutaan, vaikka en nyt sano vielä olevani toipunut, mutta parempaan suuntaan ollaan taas menossa. Toisaalta toivon ettei koko raskautta olisi ollutkaan, kun tämä tuska repii ihmisen sisimmän niin riekaleiksi ja taas joutuu odottamaan että saa alkaa yrittämään ja kroppa toipuu. Aikaa kuluu hukkaan ja vielä on ikuisuus siihen, että mahdollisesti on taas raskaana. :/ Tuleeko musta koskaan kenenkään äitiä? :´(