Heippa kanssasiskot!
Kirjoittelin jo pitkän pätkän itsestäni, mutta kun lähetin tekstin, se katosi bittiavaruuteen. Eli nyt siis lyhyemmin.
Päätin hypätä matkaan tähän "yhteiseen" projektiin; raskaaksi 2012. Ikää hitusen yli 30, uusperheellinen 4v muksun äiti. Ja vauvakuumeinen :) Miehellä on ennestään jo kaksi lasta ja kuvittelin että meidän perheen lapsikiintiö on täynnä (miehen näkemys), kunnes pari kk:tta sitten mies tuumasi, että jos toisen oman lapsen saaminen on minulle niin tärkeä asia, tehdään se nyytti. Tai ainakin yritetään. Voitte arvata, millainen kivi tippui sydämeltä <3 Hauskinta tässä on ehkä se, että äitini on vuosia höpöttänyt, ettei saa enää toista tytönlasta ja jatkaa sitä edelleen tasaisin väliajoin - voitte kuvitella kuinka vaikeaa on olla ihan hiljaa tästä yrityksestä ja vauvahaaveesta. Tekis mieli kertoa, mutta ei. Pelkään, että joku päivä se lipsahtaa :)
Varsinaisesti meillä ei tekemällä tehdä pientä ihmistä, vaan mennään tulee jos tulee- ajatuksella. Niin oli myös tämä meidän pikkumieskin, sitä odoteltiin lähes vuosi. Silloin oli jo apuna Terolutit muistaakseni kierron tasaamiseen tai jotain - aika rientää ja asiat unohtuu. Ovistikut oli tuolloin käytössä, nyt päätin että pidän ne kaupassa. Ainakin toistaiseksi. Tiedänhän, että jos ei plussaa ala kuulua, malttamattomana hommaan niitä tikkuja, se on päivänselvää, itseni tuntien. Yrityskierto nro 3 (tai noh, periaatteessa kaks) lähtee liikkeelle, täti on juurikin kylässä.
Plussapuhureita kaikille, tsemppiä niille jotka pitkään ovat jo yrittäneet. Ja kiva kun sain hypätä mukaan :)
Jokaisella vessareissulla pyyhkiminen jännittää, vaihtuuko paperin väri 
. Jokainen pulpahdus näihin aikoihin on nykyään "jaha, nyt ne sit alko, mikä pettymys". Ja kun ne sit ovat alkaneet, muutun taas omaksi itsekseni ja kuukauden päästä sama juttu 
...
