puolison ja läheisten suhtautuminen

Mä en ole kertonut tästä kenellekään muulle vielä, kun miehelle. Mies on innoissaan, mutta kun minua pelottaa tuulimuna ja km niin paljon, niin huomaa, ettei mieskään enää uskalla täysillä iloita, niinkuin alussa. Jos varhaisultrassa on kaikki hyvin, ajattelin kertoa parille parhaista ystävistä ja esimiehelle, että pääsee neuvolaan työajalla. NT-ultran jälkeen vasta kerrotaan perheille. Esikoisesta kertominen jännittää kyllä todella paljon! Ei osaa yhtään aavistaa suhtautumista, vaikka olettamus onkin se, että ovat onnellisia.
 
Muokattu viimeksi:
Vasta NT-ultran jälkeen kerrotaan, koska siihen asti voi tapahtua mitä tahansa. Ihan turha kertoa, jos raskaus meneekin vikaan, muut alkavat kuitenkin hössöttää heti kun heille kertoo.
 
Vasta NT-ultran jälkeen kerrotaan, koska siihen asti voi tapahtua mitä tahansa. Ihan turha kertoa, jos raskaus meneekin vikaan, muut alkavat kuitenkin hössöttää heti kun heille kertoo.

Näin mekin päätettiin toimia. Halutaan varmistua siitä, että kaikki on kunnossa, ennen kuin perheelle kerrotaan.

Töissä minun on kuitenkin pakko kertoa esimiehelle heti loman jälkeen, koska raskaus rajoittaa työtehtäviä.

Parhaalle ystävälle myös paljastuu uutenavuotena. Pistää varmasti merkille, kun ei viini maistu :D

Miehen reaktio oli korvaamaton, kun plussattiin :Heartred Hän hihitti ja minä itkin :D Oli varmasti näky..
 
Meillä suhtautuminen on ollut kaikin puolin positiivista. Miehen kanssa puhuttu asiasta paljonkin ennen plussaa ja hän on kyllä täysillä mukana:happy:. Tukee ja rauhoittelee minua pelkojeni kanssa ja luo luottamusta että kaikki voi myös mennä hyvin.
 
Mies ei uskonu ku kerroin. Ja ilmaisi ilkeesti ettei halua toista lasta. Ja ei kiinnosta koko asia.

Lisäksi väitti ettei ees tiennykään et mulla ei ollu ehkäisyy. Vaikka oon jo puoli vuotta siitä kertonu. Kieltää siis koko asian.

Tsemppiä Purpleribbon raskauteen. Toivottavasti mieski pystyy vielä hyväksymään raskauden ja voit sinäki paremmilla mielillä ka avoimesti iloita siitä ♡
 
Meillä mies oli ensin yllättyny, seuraavaksi mietti rahaa ja lopulta sano arvanneensa asian :D Nyt ihan hyväntuuliselta vaikuttaa asian suhteen. Ne kaverit kenelle on kerrottu, on kyllä onnitellu ja kaiketi on ihan ilosia asiasta. Perheille kerrotaan vasta joskus nt-ultran jälkeen, ellei aiemmin jää kiinni.
 
Tuo hössötys on suurena syynä mullakin siihen, että haluan olla vähän varmemmilla viikoilla ennen kertomista. Toivottavasti kukaan ei arvaakaan kovin aikaisin :shy: Ja lisäksi jos meneekin kesken, niin en kaipaa siihen omaan suruun muita mietittäviä.
 
Tuo hössötys on suurena syynä mullakin siihen, että haluan olla vähän varmemmilla viikoilla ennen kertomista. Toivottavasti kukaan ei arvaakaan kovin aikaisin :shy: Ja lisäksi jos meneekin kesken, niin en kaipaa siihen omaan suruun muita mietittäviä.
Niinpä. Minullakin alkaa olla vähän niin, että jos tämä menee kesken, on parempi, etteivät muut ole edes kuulleet asiasta, jotta eivät turhaan sure ja huolehdi. Keskenmenon olen jo kokenut, joten uusi keskenmeno ei olisi enää mikään shokki tai maailmanloppu, vaan menisi ihan normaalin arjen ohessa. Muutenkin tämä on jo ihan viimeisiä yrityksiä, eli jos ei tästä lasta tule, niin sitten ei ollut tarkoitettu niin.
 
Me kerrotaan kans vasta sitten ensimmäisen ultran jälkeen. Ei kyllä edes nähdä ketään sukulaisia koskaan niin ei oo kovin vaikeeta salailla. Töissä kerron sitten kun tulee tarvetta. Luultavasti kuitenkin kaikki on kuitenkin jo huomannut raskauden siinä vaiheessa kun maha alkaa olla sen verran tiellä ettei pysty esim. painavampia rehusäkkejä nostelemaan
 
Mulla muuten tää on myös nyt sit vihoviimeinen tsäänssi. Ku tätäkään ei pitäny tapahtua. Ja jos nyt menee kesken ni on harkinnassa lopullisempia keinoja ehkäisyyn.
 
Me ei olla kerrottu vielä muille. Mies oli tietoinen, että testasin, joten hän sai tietää heti. Eipä tuo hirveästi reagoinut, kun suunniteltu homma on eikä ensimmäisen saamisessa ollut ongelmia.

Äidille teki mieli möläyttää, mutta odotetaan NT-ultraan asti ennen kuin suvulle paljastetaan.
 
Mies sitten kuitenkin möläytti tänään siskolleen. Mua jopa vähän suututtaa että meni kertomaan koska itellä ei oo yhtään varma olo tästä raskaudesta noitten epämääräisten vuotojen takia.
 
Mies sitten kuitenkin möläytti tänään siskolleen. Mua jopa vähän suututtaa että meni kertomaan koska itellä ei oo yhtään varma olo tästä raskaudesta noitten epämääräisten vuotojen takia.

Toivottavasti vuodot osoittautuvat harmittomiksi. :sad001
 
Saatiin eilen vähän puhuttua miehen kanssa. Kyllä hän nyt on kuulemma ehtinyt miettiä asioita ja on vähän, tai aika kovinkin innoissaan, mutta jännittää kauheasti ja miettii jos meneekin taas kesken.
Kyllä se helpotti omaa oloa, mut tuntuu ettei silti kaikki oo normaalisti.
Ja asiaa ei yhtään auta se, et mun pinna on tosi lyhyt ja mieli maassa.
 
Tällä hetkellä vaan minä ja mies tiedetään.. Äidille ja siskolle kyllä kerron pian koska ollaan niin läheisiä että haluan niiden tietävän jos vaikka meneekin kesken. Mutta kenellekään muulle en varmaan kerro kuin vasta rakenne ultran jälkeen... Viimeksi kun meni kesken 20 viikolla niin se oli kyllä hirveän rankkaa kertoa kaikille. Sit kun pääsen noiden viikkojen ohi kiin ehkä uskallan kertoa
 
Hui kauhee kun on noin myöhään mennyt sulla kesken! :sad001
Ite jotenkii uskoisin kestävän jos näillä viikoilla menis(vaikka tietääkin että sydän jo sykkii siellä) mut jos menis noin myöhään ni mä en varmaan uskaltas enää edes yrittää lasta.. Tai sit olisin tosi stressaantunu niin kauan kunnes se lapsi syntyis normaalisti! :sorry:
 
Hui kauhee kun on noin myöhään mennyt sulla kesken! :sad001
Ite jotenkii uskoisin kestävän jos näillä viikoilla menis(vaikka tietääkin että sydän jo sykkii siellä) mut jos menis noin myöhään ni mä en varmaan uskaltas enää edes yrittää lasta.. Tai sit olisin tosi stressaantunu niin kauan kunnes se lapsi syntyis normaalisti! :sorry:

Niin ei tässä oikein osaa iloita ennen kuin on terve vauva sylissä... Päivä kerrallaan. Ja saan kyllä tällä kertaa parasta hoitoa, monta ultraa ja näin niin se tietty helpottaa. Siksi en monelle uskalla kertoakaan. Ja ite ajattelin kanssa että en enää edes halua yrittää uudestaan mutta niin sitä kumminkin tässä ollaan!
 
Niin ei tässä oikein osaa iloita ennen kuin on terve vauva sylissä... Päivä kerrallaan. Ja saan kyllä tällä kertaa parasta hoitoa, monta ultraa ja näin niin se tietty helpottaa. Siksi en monelle uskalla kertoakaan. Ja ite ajattelin kanssa että en enää edes halua yrittää uudestaan mutta niin sitä kumminkin tässä ollaan!

Toivottavasti raskautesi etenee nyt normaalisti loppuun asti. Ei pysty edes kuvittelemaan, miltä km noilla viikoilla on tuntunut. :sad001

Etkös sinä asunut ulkomailla? Minkälainen seuranta siellä on tuossa sinun tilanteessasi verraten normaaliin seurantaan? Anteeksi uteliaisuus. :D
 
Jotenkin ihana saada vähän vertaistukea täällä kun tuntuu et meidän taloudessa puoliso ei myöskään oikein osaa huomioida mun tilannetta. Ollaan yhdessä haluttu ja toivottu lasta ja ollaan siitä iloisia mut arjessa huomioiminen on jotenkin ihan nollassa. Olis kiva kun on raskaana et toinen kyselis vointia ja auttais eri tavalla kotitöissä. Se ei yhtään helpota tilannetta et toinen suunnittelee kaikkia reissuja just siihen ajankohtaan kun vauva on syntymässä ja sen jälkeen.. muut kyllä jaksaa töissä ja muualla kysellä kuulumisia ja huomioida mut oma mies ei lainkaan. Vähän vetää kyllä mielen matalaksi..
 
Huh, eilen oli jouluruokailu miehen sukulaisen luona ja siellä kyllä päivästä asti tarjoiltiin alkoholia. Kyl hiukan tuli kuittailua mut ei onneks yllytystä. Oon ollu aina aika nihkeä juomaan ni hirveesti ei muutu mikään. Mut sit ne ruuat... Graavilohta, juustoja...yhyyyyy :arghh: Oisin niin halunnu ottaa.
Lopulta kerroin salaa emännälle. Mies eikä muut tiedä että kerroin, mut helpotti itseä ku hän oli sit hengessä mukana.

Tänään sit omille sukulaisille ja äiti tietää, mut ei tuu olemaan ongelmia ku ruokaa on niin monipuolisesti ja kukaan muukaan ei juo.
 
Takaisin
Top