puolison ja läheisten suhtautuminen

Apiaani

Vauhtiin päässyt keskustelija
Miten teillä on vauva-uutiset otettu vastaan?

Itse en ole uskaltanut kertoa vielä kuin työparille ja nyt eilen äidilleni. Mies toki sai tietää heti kun plussasin.

Miehen suhtautumisesta hiukan jo kerroinkin toisessa ketjussa... Hän ehti sanoa päivä ennen plussaamistani, että on nyt saanut vihdoin päätettyä, että HÄN EI HALUA LASTA. Ei vain kertakaikkiaan halua.
Paria viikkoa aiemmin hän tuli kuitenkin pitkältä työmatkalta ja olisi minun mielestäni voinut ihan heti sanoa, niin olisi ehkäisy ollut heti kunnossa...
Meillä on takana tuulimuna ja keskenmeno.
Hän oli jo aiemmissa tosi skeptinen, ei tainnut kertoa kellekkään, vaikka tuo tm-raskaus kesti rv12 asti. Odotti kai ultraa joka sitten päättyikin huonosti.
Tänään kysyin onko hän kertonut tai jutellut vielä kenenkään kanssa, vai märehtiikö yksinään.
"No en helvetissä kerro, pitää olla mustaa valkoisella" tuli vastaus.
Selvähän se on... Mutta vois se puhuminen omaa oloa helpottaa.
Mua hän kuuntelee ja vastailee lyhyehkösti... Mutta pitää myös tosi hyvänä ja kantaa ruokaa koko ajan ku hiukankin vihjaan että taas on nälkä :shy:
Peitto ei oo heilunut ja ymmärsin että syy on tässä kaikessa mikä stressaa...ja se taas painaa mua.

Työkamu otti hyvin, hänellä ei oo omia lapsia.
Äiti taas tuntui ensin vähän hämmentyvän... Lopulta laitoin viestiä perään, että ei tarvitse noin kovin järkyttyä, ja sit tajus vasta onnitella :sorry:
 
Apiaani, toivotaan tosiaan että mies siellä ajan kanssa tottuisi ajatukseen ja uskaltautuisi innostumaan tulevasta. Toisaalta ei olisi ihme, jos kahden epäonnisen raskauden jälkeen itseään suojellakseenkaan ei halua vielä innostua tai edes juuri jutella tuosta. Onneksi hän kuitenkin sua (ja vauvaa) hoivaa nyt hyvin. :)

Meillä tämä raskaus oli tovottu, vaikka miehen asenne nyt ehkä vähän onkin sellanen että hoidetaan se nyt pois alta. Hän on siis halunnut 2 lasta, ja jotenkin ajattelee että kun ne on pyöräytetty ja selvitty vauva-ajasta, sitten elämä taas palaa normaaliksi. En oo tohtinut kertoa, että ei se enää koskaan saa olla rauhassa tai "normaalisti." Nyt viel jännitetään viikko ultraan asti, että tuleehan sieltä varmasti vaan yksi. En ees osaa kuvitella millainen maailmanloppu kaksosten saaminen miehelle olis! :joyful:

Läheisille kerrottiin saman tien, ja kaikki ovat sillain asiallisen ilahtuneita. Mua vaan tavallaan jännitti kertominen, kun perheessä on kaksikin pariskuntaa, jotka olisivat toisia lapsia vielä toivoneet mutta eivät niitä ole saaneet. Tulee sellanen tyhmän syyllinen fiilis siitä, että ite tärppää 2.kierrosta kun toisille se vaan on mahdotonta. Turhaahan siitä syyllisyyttä on kokea, mutta minkäs teet.:oops:
 
Toivottavasti Apiaanin miehen asenne vielä muuttuu. Varmasti noi vastoinkäymiset vaikuttaa.

Mä en oo kertonut ku vaan parille kaverille, kovasti ilahtui. Jouluna kerron mun perheelle, tiedän jo että ne sekoaa samanlailla ku esikoisestakin. En usko, että kukaan lähipiiristä yllättyy kun ollaan aina puhuttu että suht pienellä ikäerolla lapset halutaan :)
 
Apiaani, toivottavasti miehesi lämpenee vielä ajatukselle ja nauttii kanssasi raskaudesta. ❤️

Meillä mies ei eka oikein uskonut, mutta on tosi iloinen. Ei oikein ehkä vielä uskalla luottaa keskenmenon jäljiltä. Mutta onnellinen on asiasta. Muille ei vielä olla kerrottu. Tulee olemaan yllätys, kun lapset on jo niin isoja. Kuvittelevat, että meidän lapset on jo tehty.

Odottelen muuten erityisesti lapsille kertomista. Tänäänkin tyttö jouluostoksilla hypistelin vauvan leluja ja mietti, että niitä ois ihana jollekin pikkuiselle ostaa. Harmitteli, kun serkutkaan ei enää niillä leiki. :Heartpink En siis usko, että ainakaan hänelle vauva on ongelma. :wink
 
Mä olin kertonut hoidoista jo monelle läheiselle ja kaverille. Jo hoitoihin meno on mulle ollut iso ja tärkeä juttu, joten olen siitä halunnut puhua ja siksi tietysti kerroin raskauden alkamisestakin. Olivat tosi iloisia ja onnellisia mun puolesta! :) Varsinkin, kun oon vauvakaipuutani valittanut heille jo vuosia! :D

Nyt tämä tuplauutinen olikin sitten järkytys monelle! Itseni mukaanlukien! :D Mutta hyvällä tavalla järkytys. Meillä ei suvussa ole kaksosia niin tälläisiä uutisia ei oo usein kuultu.
Alkujärkytyksen jälkeen oli ihana huomata, miten kaikki tarjosivat auttavan kätensä mulle! :Heartred

Tiedän, ettei mun tarvitse pärjätä yksin! :Heartred
 
Me ollaan kerrottu kummankin vanhemmille ja sit oon kertonu yhdelle kaverille. Varmaan sitten ekan ultran jälkeen jos kaikki on hyvin niin kerrotaan omille sisaruksille. Sikälimikäli ei paljastu vahingossa muuten. :D Ei ollut ihan yhtä voimakkaat reaktiot kuin esikoisesta (mikö olikin ihan odotettavaa) mutta ihan iloiset onnittelut tuli. :)

Miehen asenne on ollut aika mitätön. Ei oo oikeen mitään sanonut... Muuta kuin riitatilanteissa tyyliin "ja toinen on tulossa" ja sillon kun näytin haalean plussan niin oli vähän epäileväinen ja sit kun näky selkeemmin yks aamu niin kommentti olk vaan "että semmosta sitten" Että ei kauheen mieltä ylentävää. Tulihan tää vähän toki yllätyksenä mut silti.
Olihan se kyllä esikoista odottaessakin aina asenteella "niin kauan kun se lapsi ei ole vielä syntynyt, ei asiaa hypetetä liikaa" eli vissiin pelkää pettymystä sit jos käviskin huonosti. Ja tietty tää ekat 12viikkoa kun on se pahin riskiaika keskenmenolle niin haluaa ottaa rauhassa.
Esikoisesta kerrottiin vasta kenellekkään kun oli siellä ekassa ultrassa käyty tarkistaan et kaikki on ok. Töissä joutu työparille ja esimiehelle kyllä kertomaan hieman aikaisemmin, mutta muuten.
 
Mä en oo lasteni "isälle" kertonut mitään tärpeistä. Esikoinen saa itse kertoa olemassa olostaan, kun täyttää 18, jos haluaa! :grin Samalla se saa sit tietää kaksosistakin :joyful:.
 
Esikoista odottaville sen verran muuten varotuksen sana et ei kannata huolestua jos mies ei vaikuta kovin kiinnostuneelta raskaudesta. Se on ihan normaalia. Mies kun ei koe sitä niin konkreettisesti ja fyysisesti. Näkee vaan sen sun kasvavan mahan. Asia kyllä muuttuu sitten varmasti kun lapsi on ulkona :wink
 
Edellisestä mies ehti kertomaan parhaalle kaverilleen ja sit menikin kesken, niin nyt ei ainakaan vielä kerrota kellekään. Miehen kanssa ollaan aika samoissa varovaisen innostuneissa ajatuksissa.

Joulu voi vaan olla hankala, kun tykkään kaloista, että millä välttelen niiden syömisen. Meidän molempien äidit on semmoisia, että kun ne saa tietää, niin juttu leviää varmasti. :rolleyes:
 
Joulu voi vaan olla hankala, kun tykkään kaloista, että millä välttelen niiden syömisen. Meidän molempien äidit on semmoisia, että kun ne saa tietää, niin juttu leviää varmasti. :rolleyes:

No toivottavasti on kypsääkin kalaa tarjolla, ni voi huoletta syödä :thumright
 
Mies sano alkuun et ”no katotaan nyt” ku kerroin raskaudesta. Sitä kans pelottaa et tääkin menee kesken ni ei uskalla iloita ennenku ollaan turvallisilla viikoilla. Kyl siitä kuitenki huomaa että päivä päivältä innostuu enemmän ja kyselee koko ajan et miten mä voin ja tekee kaikkee mun puolesta.

Joku sanokin tosta et jos odottaa esikoista ni ei tarvii huolestua jos mies ei oo kauheen innoissaan. Meillä mies ei esikoisen raskaudessa ollu millään tapaa kiinnostunu koko raskaudesta eikä ees oikeen uskaltanut koskea muhun ku pelkäs et vauvalle käy jotain. Kuitenki ku vauva synty ni heti otti isän roolin ja nyt tosiaan tässä raskaudessa miehen käytös on ihan päinvastaista mitä sillon viimeks :)
 
Meillä tais mies yhden ainoan kerran kokeilla mun mahaa kun puolväkisin otin sen käden kun pieni potki. Oli vaan sen verran potkujen alkupuolella ettei niitä kai ihan kauheen helposti päältä tuntenut ja ukkeli lopettikin heti kun tuli "vieras" käsi siihen. Tais pettyä kun ei tuntenut mitään kun ei enää pyynnöstä edes kokeillut, kommentoi vaan "no eikse nyt oo ihan normaalia ja luonnollista et potkii?"
 
Mulla oli noiden kahden ekan kohdalla niin kovasti toiveena, et isä olis sillon silitelly mahaa tai kokeillu potkuja, mut se vältti mahaan koskemista kuin siin ois ollu joku spitaali :grumpy: Ja se loukkas mua kovasti.
Ex oli kyl muutenkin aika tunnevammanen...

Mut nyt tämän nykyisen suhteen mul on jotain toiveita siitä, et se vielä saattais myöhemmin innostua...ehkä... kai se tarvii vaan niitä todisteita. Niinku vauvan esmes :hilarious:
Siitä oon varma, et lapseen se rakastuu kun/jos se syntyy, mut tää raskausaika tulee olee kysymysmerkki.
 
Mies ei uskonu ku kerroin. Ja ilmaisi ilkeesti ettei halua toista lasta. Ja ei kiinnosta koko asia.

Lisäksi väitti ettei ees tiennykään et mulla ei ollu ehkäisyy. Vaikka oon jo puoli vuotta siitä kertonu. Kieltää siis koko asian.
 
Mies otti tosi hyvin, niinkun kaikkien kanssa. Se meistä on aina tainnut enempi kuumeilla :grin

Mun vanhemmille oikeastaan jännittää kertoa, tiedän että.ihan yhtä rakas lapsenlapsi on tulossa, mutta taitavat olla sitä mieltä että riittäisi jo :wacky:
 
Meillä raskaus on saanut alkunsa hoidoilla. Ollaan molemmat miehen kanssa siis todella onnellisia ja jännitetään, että meneehän kaikki hyvin.

Lisäksi oon muutamille kavereille ja äidilleni kertonut. He tiesivät myös hoidoista. Ja kaikki on ollut todella iloisia meidän puolesta :Heartred
 
Meillä mies on omien sanojensa mukaan tosi innoissaan, mutta ei osaa sitä vaan silleen osoittaa. On muutaman päivän tuntunut tosi pahalta, mutta ehkä tämäkin huono olo johtuu vaan hormoneista...
 
Kerrottiin mun vanhemmille. Eka piti pitää salassa sinne 12vkolle asti, mutta stressasin niille kertomista niin paljon, että mies päätti että kerrotaan heti. Noh. Ei ne nyt suvusta uhannut erottaa, mutta eivät kyllä onnitelleetkaan..
 
Mmiira, me ollaan saatu kolmannesta anopilta huutia. Piti jopa mykkäkoulua asian vuoksi. Mutta nyt en vois moista kuvitella, uskon että ilahtuu. Toivottavasti sun vanhemmat hoksaavat vielä onnitella.
 
Iines-19, Oisko vaan alkujärkytyksessä unohtunut?! Äiti kuulemma huolissaan,mun jaksamisesta kun ei ole kokonaisia yöunia luvassa.. ja onkin varmaan. Mietityttäähän se itseänikin. Mutta en mä tiedä. Oishan se onnittelu ollut kiva kuulla näin neljännelläkin kerralla.
 
Takaisin
Top