Apiaani
Vauhtiin päässyt keskustelija
Miten teillä on vauva-uutiset otettu vastaan?
Itse en ole uskaltanut kertoa vielä kuin työparille ja nyt eilen äidilleni. Mies toki sai tietää heti kun plussasin.
Miehen suhtautumisesta hiukan jo kerroinkin toisessa ketjussa... Hän ehti sanoa päivä ennen plussaamistani, että on nyt saanut vihdoin päätettyä, että HÄN EI HALUA LASTA. Ei vain kertakaikkiaan halua.
Paria viikkoa aiemmin hän tuli kuitenkin pitkältä työmatkalta ja olisi minun mielestäni voinut ihan heti sanoa, niin olisi ehkäisy ollut heti kunnossa...
Meillä on takana tuulimuna ja keskenmeno.
Hän oli jo aiemmissa tosi skeptinen, ei tainnut kertoa kellekkään, vaikka tuo tm-raskaus kesti rv12 asti. Odotti kai ultraa joka sitten päättyikin huonosti.
Tänään kysyin onko hän kertonut tai jutellut vielä kenenkään kanssa, vai märehtiikö yksinään.
"No en helvetissä kerro, pitää olla mustaa valkoisella" tuli vastaus.
Selvähän se on... Mutta vois se puhuminen omaa oloa helpottaa.
Mua hän kuuntelee ja vastailee lyhyehkösti... Mutta pitää myös tosi hyvänä ja kantaa ruokaa koko ajan ku hiukankin vihjaan että taas on nälkä
Peitto ei oo heilunut ja ymmärsin että syy on tässä kaikessa mikä stressaa...ja se taas painaa mua.
Työkamu otti hyvin, hänellä ei oo omia lapsia.
Äiti taas tuntui ensin vähän hämmentyvän... Lopulta laitoin viestiä perään, että ei tarvitse noin kovin järkyttyä, ja sit tajus vasta onnitella
Itse en ole uskaltanut kertoa vielä kuin työparille ja nyt eilen äidilleni. Mies toki sai tietää heti kun plussasin.
Miehen suhtautumisesta hiukan jo kerroinkin toisessa ketjussa... Hän ehti sanoa päivä ennen plussaamistani, että on nyt saanut vihdoin päätettyä, että HÄN EI HALUA LASTA. Ei vain kertakaikkiaan halua.
Paria viikkoa aiemmin hän tuli kuitenkin pitkältä työmatkalta ja olisi minun mielestäni voinut ihan heti sanoa, niin olisi ehkäisy ollut heti kunnossa...
Meillä on takana tuulimuna ja keskenmeno.
Hän oli jo aiemmissa tosi skeptinen, ei tainnut kertoa kellekkään, vaikka tuo tm-raskaus kesti rv12 asti. Odotti kai ultraa joka sitten päättyikin huonosti.
Tänään kysyin onko hän kertonut tai jutellut vielä kenenkään kanssa, vai märehtiikö yksinään.
"No en helvetissä kerro, pitää olla mustaa valkoisella" tuli vastaus.
Selvähän se on... Mutta vois se puhuminen omaa oloa helpottaa.
Mua hän kuuntelee ja vastailee lyhyehkösti... Mutta pitää myös tosi hyvänä ja kantaa ruokaa koko ajan ku hiukankin vihjaan että taas on nälkä
Peitto ei oo heilunut ja ymmärsin että syy on tässä kaikessa mikä stressaa...ja se taas painaa mua.
Työkamu otti hyvin, hänellä ei oo omia lapsia.
Äiti taas tuntui ensin vähän hämmentyvän... Lopulta laitoin viestiä perään, että ei tarvitse noin kovin järkyttyä, ja sit tajus vasta onnitella