Harmittaa kovin teidän puolesta, joillla mies ei ole toivotulla tavalla mukana 
Kannattaa ehkä keskustella asiasta miehen kanssa, jospa hän ei vaan tajua mitä häneltä haluat? Vaikeahan se on toisen tarpeita täytttää, jos ei tiedä mitkä ne ovat.
Meillä tuleva isimies on kyllä niin täysillä mukana kuin voi, ja tekee kaiken mahdollisen meidän ja mun hyvinvoinnin eteen. Mulla on ollut tosi vaikea ja rankka raskaus, enkä olisi kyllä selvinnyt ilman miehen tukea ja apua. Mies käy pitkää päivää töissä ja aikalailla hoitaa hommat kotonakin tällä hetkellä.. tuntee välillä itsensä niin hyödyttömäksi ja saamattomaksi. Mutta minkä sille voi, kun ei pysty niin ei pysty Mies vaan lohduttaa, että kyllä sulla on kuule ihan tarpeeks hommia kun vauva syntyy, että kerkeät touhuamaan sittenkin. Ja muistaa se joka päivä kertoa kuinka ihana ja kaunis olen ja hypistelee kasvavaa masua jatkuvasti... 
Kannattaa ehkä keskustella asiasta miehen kanssa, jospa hän ei vaan tajua mitä häneltä haluat? Vaikeahan se on toisen tarpeita täytttää, jos ei tiedä mitkä ne ovat. Meillä tuleva isimies on kyllä niin täysillä mukana kuin voi, ja tekee kaiken mahdollisen meidän ja mun hyvinvoinnin eteen. Mulla on ollut tosi vaikea ja rankka raskaus, enkä olisi kyllä selvinnyt ilman miehen tukea ja apua. Mies käy pitkää päivää töissä ja aikalailla hoitaa hommat kotonakin tällä hetkellä.. tuntee välillä itsensä niin hyödyttömäksi ja saamattomaksi. Mutta minkä sille voi, kun ei pysty niin ei pysty
Mies vaan lohduttaa, että kyllä sulla on kuule ihan tarpeeks hommia kun vauva syntyy, että kerkeät touhuamaan sittenkin. Ja muistaa se joka päivä kertoa kuinka ihana ja kaunis olen ja hypistelee kasvavaa masua jatkuvasti... 
Mun mies on ollut ihan innoissaan mukana koko raskauden aikana, työvuorotkin hän on sopinut niin että on päässyt neuvolakäynneille ja ultriin mukaan, ja joka päivä hän höpöttelee masulle. No, kotitöitä hän ei ehkä ihan niin paljon tee kuin toivoisin, mutta siinäkin asiassa hän on kunnostautunut, oli tässä muutama päivä sitten ihan oma-aloitteisesti siivonnut ja pyykännyt ilman että mää olin sanonut mitään. 
Aluksi tunsinkin olevani täysin ilman tukea ja mietin että miten selvitään kun meitä on kolme, jos minä joudun tekemään kaiken. Kova koulutus on täälläkin ollut ja välillä siitä riidelty
..mutta nyt ihan hyvillä fiiliksillä, koska mies tiedostaa että hänen on sitten pakko kun minä en pysty/jaksa.
, mulle ei myöskään uppoo se, että vaikka olen lapsen ja jatkossa lapsien kanssa kotona ja mies ns. elättää meitä, et hänen ei tarvitsis osallistua kotihommiin työpäivän jälkeen, nou-nou, kyllä pitää. Mut hyvin meillä on isimies nyt jo tän esikoisen aikana omaksunut ton osallistumisen. Meillä on muodostunut nyt ne omat hommat, jotka molemmat hoitaa pyytämättä. Pyykinpesuun mäkään en halua miehen osallistuvan, mut kaikkeen muuhun kyllä. Ja mä oon niin tarkka kans kaiken kanssa, et olen ihan joutunut opettelemaan, et sitä pitää olla sit kans tyytyväinen työnjälkeen, jos toinen kerta tekee, eikä saa sit valittaa, et on huonosti tehty, vaikkei ihan omia standardeja vastaiskaan. Kyllä on monesti pitäny purra hammasta, kiittää, ja korjata sit myöhemmin, jos on vielä häirinny.
Mut mä oon myös niitä ihmisiä, jotka haluaa tehdä kaiken itse ja ajattelen, et ei raskaana olo tai lapsi ole este millekään, kunhan on järki matkassa. Jos joku tulis mulle sanomaan, että " Ethän sä voi / ethän sä saa, kun sä oot raskaana / ku sulla on lapsi" niin mun vastaus olis varmaan, että "Katotaanko!?" 
).
. Ja eilen illalla tiskikone tyhjeni mallikkaasti ilman erillistä huomatusta :D Ja kyllä - ne muutama valkoinen lempparipaita on saanu punaisen sukan myötävaikutuksella pesukoneessa hennon roosan värityksen.... äääk.... mutta yritystä on :D
Hieman riepoo myös, että mies ei ole kovin kiinnostunut vauvan tarvikkeista. Ei minua haittaa että minä ne hommaan ja kattelen, mutta mies voisi edes antaa minun tehdä sen rauhassa, eikä valittaa. Jos on mielipiteitä asioista, niin sitten voisi olla mukana tekemassä valintoja. Hän oli vallannut vauvan tavaroille tarkoitetun kaapin omillaan ja suuttui kovin kun olin vaan kylmästi laittanut hänen tavaransa laatikoihin pois kaapista. Nyt ei kuulemma löydä enää mitään ja jäkä jäkä. Olisi sitten sen 2kk aikana kun asiasta huomautin, siirtänyt ne hemmetin kamansa pois! Noh. Vauvan nimen miettiminen ei myöskään tunnu kiinnostavan, mutta sittenhän saan juuri semmoisen nimen vauvelle kun haluan
Vakuutuksen hankkiminen on myös jäänyt kun mies ei tunnu olevan asiasta mitään mieltä eikä mitenkän kiinnostunut. Makselkoot sitten omasta pusistaan vauvan hoitokulut
