Puhetta isistä

Keskustelun 'Laskettu aika huhtikuussa 2015' aloitti rondine, 28 marras 2014.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Maatunen Tuttu foorumilla

    Harmittaa kovin teidän puolesta, joillla mies ei ole toivotulla tavalla mukana :sad001 Kannattaa ehkä keskustella asiasta miehen kanssa, jospa hän ei vaan tajua mitä häneltä haluat? Vaikeahan se on toisen tarpeita täytttää, jos ei tiedä mitkä ne ovat.
    Meillä tuleva isimies on kyllä niin täysillä mukana kuin voi, ja tekee kaiken mahdollisen meidän ja mun hyvinvoinnin eteen. Mulla on ollut tosi vaikea ja rankka raskaus, enkä olisi kyllä selvinnyt ilman miehen tukea ja apua. Mies käy pitkää päivää töissä ja aikalailla hoitaa hommat kotonakin tällä hetkellä.. tuntee välillä itsensä niin hyödyttömäksi ja saamattomaksi. Mutta minkä sille voi, kun ei pysty niin ei pysty :sad001 Mies vaan lohduttaa, että kyllä sulla on kuule ihan tarpeeks hommia kun vauva syntyy, että kerkeät touhuamaan sittenkin. Ja muistaa se joka päivä kertoa kuinka ihana ja kaunis olen ja hypistelee kasvavaa masua jatkuvasti... :Heartred
    • Tykkää Tykkää x 2
  2. Suski.81 Tuttu foorumilla Syyskuiset 2021

    Mä oon tiettyjä juttuja yrittäny sanoa mut luulen että meidän tapauksessa miehen taustalla on merkityksensä. Kulttuuri niin erilainen.
    Mutta monissa asioissa niin paljon ihanampi kuin perussuomalainen mies :)
    Rakastaa lapsia yli kaiken - mun ja omien sisarusten, + tuttujen - että varmasti tulee rakastamaan ja vaalimaan omaansa vielä enemmän.
  3. gartsu Ihastunut foorumiin Huhtikuunmammat 2015

    Hah. Mä oon varmaan mies. En lue oppaita, en mieti synnytystä. :shy:
    Oma mies kyllä hieroo jalkoja kun pyydän yms. Oon vähän sellainen minä itte tyyppi, että miehen on turha tyrkyttää kauppakassin kantoapuja ymS. :grin

    Voisin kuvitella että useille miehille vauva-asia tulee konkreettiseksi vasta sitten kun vauva on maailmassa. Vähän niin ku mullekki. :grin
    • Tykkää Tykkää x 2
  4. Onppu Aloittelija

    Suski.81 saanko kysyä mistä päin miehesi sitten on, kun olet puhunut näistä kulttuuri eroista? :)
  5. Suski.81 Tuttu foorumilla Syyskuiset 2021

    Afrikasta. En viitsi maata sanoa, mut tumma on väriltään eli ei arabikulttuuritaustainen.
    Ollut suomessa kyllä pitkään eli kovin on suomalaistunut monessa asiassa, mutta samoin kuin meillä kaikilla muillakin niin on hänelläkin ne tietyt jutut tuolla syvällä opittuna..
  6. Ulla88 Tuttu foorumilla Huhtikuunmammat 2015

    Meillä mies on suunnitellut pitävänsä sitten kesällä ensin 4vko vuosilomaa ja sen perään 3 vko isyysvapaata eli olisi sitten kesällä 7vko kotona. LA on siis jo 5.4. mutta mua ei huoleta että jään aluksi yksin lapsen kanssa kotiin, vaikka esikoinen onkin tulossa. Luulen että miestä harmittaa enemmän että joutuu menemään töihin kun kotona tuhisee oma pienokainen. :happy: Mun mies on ollut ihan innoissaan mukana koko raskauden aikana, työvuorotkin hän on sopinut niin että on päässyt neuvolakäynneille ja ultriin mukaan, ja joka päivä hän höpöttelee masulle. No, kotitöitä hän ei ehkä ihan niin paljon tee kuin toivoisin, mutta siinäkin asiassa hän on kunnostautunut, oli tässä muutama päivä sitten ihan oma-aloitteisesti siivonnut ja pyykännyt ilman että mää olin sanonut mitään. :grin Tuntuu pahalta teidän puolesta, kenen miehet eivät niin innoissaan ole raskaudessa mukana, mää ainakin tuntisin itseni hyvin yksinäiseksi, jos oma mieheni ei näin innoissaan raskaudesta olisi. En tiedä voiko syynä olla se, että kaikki miehet eivät osaa vielä raskauden aikana suhtautua siihen pienokaiseen "oikealla tavalla" kun se on vielä siellä masussa. Toivottavasti tilanteenne paranee viimeistään sitten kun pienokaisenne syntyy. :Heartred Ja kannattaa yrittää keskustella miehen kanssa tästä asiasta (vaikka myönnän että olen itsekin todella huono avaamaan mitään rakentavaa keskustelua jos joku asia miehen toiminnassa mua ärsyttää).
  7. BabyBlues Tuttu foorumilla

    Mulla on gartsu vähän sama juttu, oon tottunu tekee kaiken itse. Nyt tämän miehen kanssa oon ihan ihmeissäni ja jopa ärsyynnyn kun se tarjoaa niin helposti apua, tiskaa ja pyykkääkin joskus. Silloinkin lähinnä kitisen jos on pessyt pyykit 'väärin' :D ja suutun jos se yrittää huolehtia mun hyvinvoinnista, esim unensaannista tai syömisistä. Kamalaa, kun toinen haluais niin innoissaan osallistua ja mä vaan jäkitän vastaan. Oon ehkä tottunu sellasiin jotka ei puhu eikä pussaa. Masulle lässyttäminen, jota se on ehkä pari kertaa erehtyny tekemään, on kans ärsyttävää. Mun on niin vaikea tajuta, että se mielellään lähtee mukaan neuvolaan ja haluaa oikeesti olla kaikin puolin osa tätä hommaa. Suurin järkytys oli, kun se sanoi tulevansa synnytykseen. Ei mua sen tilanteen alkukantaisuus mitenkään haittaa, enkä häpeä vsikka kaikki naspureita myöten näkis koko homman, mutta lähinnä tykkään vaan hoitaa asiat itse. Siks haluaisin olla siinä hommassa rauhassa. Pelkään että heittäydyn väkivaltaiseks jos joku alkaa puolella sanallakaan kannustaa tai lässyttää tai haluaa pitää kädestä kiinni tai muuta ällöttävää :D se lupas kyllä onneks istua hiljaa nurkassa jos haluan.
  8. Nodde Ihastunut foorumiin Helmimammat 2018

    Kyllä luotan siihen että mies hoivaa meitä sitte ku pienokainen syntynyt, puhuttu ollaan...mutta hänellä on sellanen käsitys moneen asiaan että "kohta"... minulla taas että "heti". Siksi yleensä teenkin kaiken heti, vaikka mies olisi saattanut tehdä sen kohta.:happy090 Aluksi tunsinkin olevani täysin ilman tukea ja mietin että miten selvitään kun meitä on kolme, jos minä joudun tekemään kaiken. Kova koulutus on täälläkin ollut ja välillä siitä riidelty:smiley-angry007..mutta nyt ihan hyvillä fiiliksillä, koska mies tiedostaa että hänen on sitten pakko kun minä en pysty/jaksa.

    synnytykseen liittyvät materiaalit mies saa luvan käydä läpi lähi viikkoina, koska pakko on tutustua edes niihin asentoihin missä voi minua auttaa ja muutenkin miten synnytys etenee ja milloin pitää lähteä kotoa. Turvakaukalon kiinnitys on kans hyvä opetella ilman vaavia.:cool14
    • Tykkää Tykkää x 1
  9. gartsu Ihastunut foorumiin Huhtikuunmammat 2015

    Babyblues, ugh, ei lisättävää! :grin
  10. Suski.81 Tuttu foorumilla Syyskuiset 2021

    Huomaa kyllä et on meitä naisiakin niin erilaisia, niin miksikös miehet ois kaikki samanlaisia :)

    Mäki oon kyl enemmän minäitse tyyppiä tietyissä asioissa, esim korvillensa mies saisi jos menisi pyykkiä pesemään. Olen siinä hommassa enemmän ku tarkka. Mutta ei kyl pelkoa että niin tekisi. Ennen mua se pesi nyrkkipyykkiä tai käytti taloyhtiön konetta, johon mä en koske edes pitkällä tikulla..
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1
  11. P_K Peruskäyttäjä

    Eipä se ole meilläkään mies hulluna osottanut kiinnostusta tätä raskautta ja kasvavaa mahaa kohtaan. Mut huolehtii kuitenkin, etten rasita itseeni liikaa, kantele liian painavia juttuja ja on kyllä ottanut paljon vastuuta esikoisen hoidosta jne. Et niistä on kuitenkin tulkittavissa se kiinnostus ja huolenpito, mut ei meillä mahalle jutella tai sitä sen kummemmin silitellä. Ja neuvolaan en ois kyllä miestä viitsiny edes raahata mukaan joka käynnille, ei siellä sille mitään olis ollu, mut kyllä meillä mies kysyy neuvolakuulumiset aina sit kotona.

    Meillä isimies aikoo jäädä isyysvapaalle heti syntymän jälkeen, on siis sen 18 päivää heti sillon ja loput pitää varmaan sitten seuraavan vuoden puolella, kun vanhempainvapaa loppuu ja minä palaan takas töihin. Kesä kuitenkin tulossa ja kesäloma, joten siitäkin tulee mukavasti yhteistä vapaata. Lisäksi hän on ottanut talviloman sille viikolle, kun on laskettuaika. Luottamus on kova, että tämä toinen lapsi on LA suhteen yhtä täsmällinen kuin esikoinen, joka tuli maailmaan just laskettuun aikaan.

    Perhehuonetta suosittelen kyllä ehdottomasti, jos isän vain on mahdollista sinne jäädä. Meillä mies tykkäs esikoisen kanssa siitä kovasti ja ei jäänyt tosiaan mun kontolle kertoa kaikkea, vaan isäkin näki, kuuli ja osallistui kaikkeen vauvaan liittivään ihan kuten minäkin. Ja uskalsi taatusti käsitellä lasta paremmin kuin jos olisi vain päivittäin käynyt meitä katsomassa. Ja hän sai luoda sitä sidettä lapseen ihan yhtä lailla heti syntymästä asti kuin minäkin. Harmi, kun nyt ei voi tehdä samoin, jonkun on kuitenkin toi esikoinenkin hoidettava, mut toivon mukaan tämän toisen kanssa siellä synnärillä ei vietetäkään ihan yhtä montaa päivää, sikäli mikäli kaikki sujuu normaalisti eikä tule mitään ihmeellistä.

    Täällä ilmottautuu kans yks kotinatsi :oops:, mulle ei myöskään uppoo se, että vaikka olen lapsen ja jatkossa lapsien kanssa kotona ja mies ns. elättää meitä, et hänen ei tarvitsis osallistua kotihommiin työpäivän jälkeen, nou-nou, kyllä pitää. Mut hyvin meillä on isimies nyt jo tän esikoisen aikana omaksunut ton osallistumisen. Meillä on muodostunut nyt ne omat hommat, jotka molemmat hoitaa pyytämättä. Pyykinpesuun mäkään en halua miehen osallistuvan, mut kaikkeen muuhun kyllä. Ja mä oon niin tarkka kans kaiken kanssa, et olen ihan joutunut opettelemaan, et sitä pitää olla sit kans tyytyväinen työnjälkeen, jos toinen kerta tekee, eikä saa sit valittaa, et on huonosti tehty, vaikkei ihan omia standardeja vastaiskaan. Kyllä on monesti pitäny purra hammasta, kiittää, ja korjata sit myöhemmin, jos on vielä häirinny.:smiley-ashamed005 Mut mä oon myös niitä ihmisiä, jotka haluaa tehdä kaiken itse ja ajattelen, et ei raskaana olo tai lapsi ole este millekään, kunhan on järki matkassa. Jos joku tulis mulle sanomaan, että " Ethän sä voi / ethän sä saa, kun sä oot raskaana / ku sulla on lapsi" niin mun vastaus olis varmaan, että "Katotaanko!?" :grin.
    • Tykkää Tykkää x 2
  12. Ninnuli2 Aloittelija

    Tuo on kyllä totta P_K; siihen työnjälkeen pitää olla sit tyytyväinen kun toinen tekee ja yrittää ( ja vähän ehkä jälkikäteen salaa siivota ne loputkin leivänmurun pöydältä :pompus:).
    Jäätävä koulutus:smiley-angry007 on alkanut tuottaa hedelmää: tän aamun huippuhetki oli kun heräsin hiton huonosti nukutun yön jälkeen paikat kolottaen ja roskapussit oli viety ja uudet tyhjät laitettu tilalle :smiley-bounce013. Ja eilen illalla tiskikone tyhjeni mallikkaasti ilman erillistä huomatusta :D Ja kyllä - ne muutama valkoinen lempparipaita on saanu punaisen sukan myötävaikutuksella pesukoneessa hennon roosan värityksen.... äääk.... mutta yritystä on :D

    Mulla ehkä tää natsius juontaa muistoihin omasta isästä; seitkytlukulaisesti isukki oli etäinen, lehden takaa murahteleva, ei sylittelyä harrastava, imuria vieroksuva ja max. perunankeittämiseen jääneen kokkaustaidon keulakuva. Suhde edelleen etäinen ja omalle lapselle haluaisin sen osallistuvan isän josta saa tukea ja turvaa.

    Tyylejä on monia ja kukaan ulkopuolinen ei ole mielestäni oikeutettu arvioimaan mikä on oikea tai väärä tapa omalle perheelle tai itselle jos kaikki osapuolet on kohtuullisen tyytyväisiä lopputulemaan :hug003

    Mutta se voi olla niiinkuin joku aiemmin kirjoittikin että noille hämmentyneille isukeille lapsi konkretisoituu vasta kun hän on ulostautunut tuolta yksiöstään ja osa perheen arkea. Ei menetetä toivoa :happy:
    Last edited: 11 helmi 2015
  13. Maatunen Tuttu foorumilla

    Tuntuu jotenkin hassulta lukea teidän joidenkin kertomuksia, kun meillä kodinhoitoon liittyvät asiat on niin itsestäänselvyyksiä. Miten teidän miehet on ikinä pärjänneet omillaan? :D Mä tulisin hulluksi, jos koko ajan pitäisi olla käskemässä ja vahtaamassa. Mutta tosiaan, kukin tyylillään! Joillekin se sopii ja on normaali osa arkea.
    Täällä huomaa hyvin, kuinka erilaisia me kaikki ollaan, ja kuinka monta erilaista tapaa, aiheeseen katsomatta, on asioita hoitaa :) Niin kauan kuin itse on onnellinen ja perhe voi hyvin, ei asioita ole voinut kovin huonosti hoitaa!
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 5
  14. P_K Peruskäyttäjä

    Kyllä ne on meilläkin nykyään itsestäänselvyyksiä, mut mä oonkin saanut kouluttaa mun miestä jo teini-iästä asti. Ollaan siis muutettu molemmat suoraan lapsuudenkodista yhteen, (mun mies ei siis ole koskaan asunut omillaan) ja siitä asti on huseerattu yhdessä, siitä on aikaa kuitenkin jo 15 vuotta. Mä oon vaan itse niin nipo kaikista kotihommista :oops: et olen ne tehny ennen kaikki mielummin itse, kuin korjaillut toisen jälkiä. Mut lapsen myötä on tosiaan pitänyt alkaa opettelemaan jakaa sitä vastuuta niistä kotitöistä sen miehen kanssa, kun ei itse vaan kerkeä kaikkea.
  15. pookkana Naimisissa foorumin kanssa Huhtikuunmammat 2015 Joulukuun mammat 2017

    Meillä oli hieman jännät hetket kodinhoidon suhteen, kun vasta viime vuoden lopulla muutettiin yhteen. Siinä on aina vähän sopeutumista kun toinen ihminen tulee niin osaksi arkea. Yllättänyt kyllä olen miten helposti kaikki on mennyt. Mies on asunut paljon itsekseen ja hänen eksänsä ovat tehneet hyvää jälkeä. Mies vie roskia, pyörittää koneita ja imuroi. Mitään ei tarvitse pyytää. Välillä saatan sanoa, että jos hän vaikka laittaisi koneen käymään, niin tyhjennän sen sitten myöhemmin. Tai mies saattaa pyytää minua siivoamaan jotain kun hän ei kerkeä. Hyvin menee puoliksi kotityöt ja voimme ihan keskustelle järkevästi niistä. Jos on omasta mielestään tehnyt paljon kotitöitä, niin voi kehoittaa toista tekemään osansa. Ilman nalkutusta puolelta tai toiselta olemme selvinneet:happy: Mies on kyllä monista asioista tarkka ja minä taas hoidan hommat ripeästi ja suurpiirteisesti. Olemme kumminkin sopineet, että kummatkin tekee asiat omalla tyylillään. Jos toista haittaa, niin sitten voi kulkea perässä korjaamassa tai tehdä ensi kerralla itse.

    Mies on kovasti ollut mukana raskaudessa. Tullut neuvolaan, jutellut vatsalle ja huolehtinut minusta ja hyvinvoinnistani. Oppaita tai muuta vastaavaa mies ei ole kyllä lukenut enkä usko hänen milloinkaan niitä lukevan. Se on enemmän minun hommaa ja sitten mies kyselee minulta mieltään askarruttavia asioita. Kerron myös mitä haluan esimerkiksi synnytyksessä tai miten ajattelin asiat hoitaa vauvan kanssa. Meillä on vielä perhevalmennuskin edessä päin, että sieltä mies saa varmaan paljon infoa. Olemme samoin menossa perhehuoneeseen, niin sairaala-ajalta mies saa varmasti tärkeitä oppeja. Hän ei vain ole sitä tyyppiä, joka osaisi istua alas lukemaan oppaita. Kannattaa teidän muidenkin miettiä tätä asiaa. Se ei tarkoita, etteikö miestä kiinnostaisi. Opusten lukeminen saattaa olla vain yksinkertaisesti epämukavaa. Netistä löytyy hyviä neuvontavideoita, että niitäkin kannattaa yritää näyttää miekkoselle. Jos olisi paremmin sulateltavassa muodossa:grin

    Saa nähdä millaista tulee arki vauvan kanssa. Kissallekkin minä olen se hoitaja, joka ruokkii, hoitaa ja siivoaa. Mies on se superhauska tyyppi joka ei pahemmin hoida, mutta silittelee ja leikkii. Jääkö asetelma samaksi vauvelin kanssa:confused: Hieman riepoo myös, että mies ei ole kovin kiinnostunut vauvan tarvikkeista. Ei minua haittaa että minä ne hommaan ja kattelen, mutta mies voisi edes antaa minun tehdä sen rauhassa, eikä valittaa. Jos on mielipiteitä asioista, niin sitten voisi olla mukana tekemassä valintoja. Hän oli vallannut vauvan tavaroille tarkoitetun kaapin omillaan ja suuttui kovin kun olin vaan kylmästi laittanut hänen tavaransa laatikoihin pois kaapista. Nyt ei kuulemma löydä enää mitään ja jäkä jäkä. Olisi sitten sen 2kk aikana kun asiasta huomautin, siirtänyt ne hemmetin kamansa pois! Noh. Vauvan nimen miettiminen ei myöskään tunnu kiinnostavan, mutta sittenhän saan juuri semmoisen nimen vauvelle kun haluan:wink Vakuutuksen hankkiminen on myös jäänyt kun mies ei tunnu olevan asiasta mitään mieltä eikä mitenkän kiinnostunut. Makselkoot sitten omasta pusistaan vauvan hoitokulut:mad:

    Ehkäpä tässä on vaan niin suuren muutoksen edessä, että pienikin ''välinpitämättömyys'' tuntuu siltä, ettei mies tahtoisi koko vauvaa. Oikeasti tiedän hänen haluavan tämän vauvan ja olevan siitä innoissaan. Hän ei ehkä vain osaa innostua ihan kaikista vauvaan liittyvistä asioista samaan tapaan kuin minä...:sour:
  16. Butterfly Tuttu foorumilla Maaliskuunmammat 2015

    Meillä on sovittu, että koska olen äitiyslomalla niin hoidan kotityöt miehen käydessä töissä. Tämä sama jatkuu vauvan synnyttyä. Meistä tämä on reilua kumpaakin kohtaan, kummallakin on oma työ. Toki jos tarvitsen apua niin sitä saan ja mies kantaa painavat tavarat pyytämättä jne. Mies on käynyt mukana ultrissa ja niissä neuvolakäynneissä missä molempien on ollut hyvä olla mukana, muuten olen käynyt yksin. Turha miehen on olla mukana jossakin rutiinitarkastuksessa, varsinkin kun on töissä toisella paikkakunnalla. Ollaan aina neuvolan jälkeen juteltu missä mennään. Synnytykseen mies tulee mukaan lähinnä avuksi esim. hakee mitä tarvitsen, minun se työ kuitenkin täytyy yksin tehdä. Yritämme saada perhehuoneen eli kummatkin kyllä hoitavat vauvaa kotonakin, minulle on sovittu jo omaa aikaakin joka viikko. Alussa mies luki sitä neuvolan mukana tullutta vauvaopasta, mutta lopetti sen lukemisen. Teksti oli aika typerää, totesin sen itsekin. Olen sitten itse lukenut paljon ja kerron joistakin lukemistani asioista miehellekin (mitä mielestäni on hyvä hänenkin tietää). Mies on "metsästänyt" vauvalle varsinkin niitä kalliimpia tarvikkeita, tehnyt hintavertailuja ja kysellyt työkavereilta kokemuksia. Minä olen sitten keskittynyt enemmänkin vaatteiden ja muiden tarvikkeiden hankintaan. Toki yhdessä ollaan kuitenkin tehty päätökset monista hankinnoista. Mistään ei ole tarvinnut tapella, koska kumpikin jo tietää mitä toinen tarvitsee ja kaipaa.
  17. sannnnna Peruskäyttäjä

    Meillä tarkoitus olla potilashotellissa, jos mun ja vauvan vointi sallii, sinne sit myös mies jää yöksi ja esikoinen pääsee tutustuun vauvaan.

    Mies pitää ennen laskettua viikon palkallista ja perään 3vk isyyslomaa.
    Sit töihin ja 3vk kesälomaa, viikon jättää syksyyn tai seuraavaan talveen :)

    Toki jos lapsi syntyy aiemmin, alkaa loma siitä.

Jaa tämä sivu