Puhetta isistä

Täälläkin yhtenä iltana naurettiin, että me ollaan just sellasia urpoja ja hönttejä, että varmasti lasta hävettää tuoda kavereita käymään kun vanhemmat pelleilee :D siitä sitten tuleva isukki pääsi näihin tuleviin poikakavereihin. Kyllä alkoi hymyilyttämään, kun toinen tosissaan alkoi miettimään.
Mä en ole edes ajatellut asioita sen kummemmin, lapsesta tulee omanlaisensa ja me tehdään sellaisia juttuja, mistä meidän tyttö tykkää, oli ne sitten teekutsut rinsessa hepenissä tai mudassa möyrimistä traktoreiden kanssa. Itse tykkään molemmista, joten ehkä lapsikin oppii nauttimaan useista erilaisista leikeistä ja tekemisestä. En ole koskaan pitänyt leikkejä, värejä tai muutakaan sukupuolisidonnaisina asioina. Kai sekin on pitkälti kiinni siitä, mihin kotona oppii :)
 
käpynen: Itse olin aivan samanlainen!:D En tykännyt yhtään vaaleanpunaisesta. Tykkäsin olla sinisiin mekkoihin pukeutuva soturiprinsessa. Lapsuuden toiveammatitkin olivat agentti, keksijä ja arkkitehti. Ei niin kovin perinteisiä tytölle:)
 
Mua ei saanut mekkoon kuin juhlapäivinä pakoittamalla :p Hiukset leikattiin lyhyeksi kolmannella luokalla. Nukeilla en leikkinyt, paitsi jos ne hoiti eläimiä.
Lapsi saa olla omanlaisensa, kunhan toivottavasti itseluottamus on kohdillaan.
 
Meillä kun mies kuuli että, on tulossa perheenlisäystä niin se meni onnesta sekaisin. Neuvolassa mies on ollu kaks kertaa mukana. Aluks miestä jännitti aikas paljon mutta ei enään. Nykyään välillä iltaisin mies juttelee tulevalle vauvalle ja silittelee mahaa. Kovasti se musta on ruvennu pitää huolta esim. en saa kantaa mitään painavaa ja ulkona pitää liikkua varovasti.
 
Meillä mies ei aina muista, että mun tahti ei ole enää samanlainen kuin ennen. Meillä on karjatila ja miehen kaverina kuljen tuolla hommissa milloin enemmän milloin vähemmän. No kun tuo vatsa tästä vielä vähän kasvaa niin ei unohtele enää :) navettahommat tuntuu muuten kevyemmiltä kuin vanhustyö, kun saa itse aikatauluttaa ja nojailla talikon varteen jos siltä tuntuu. Väsyttää se silti, mutta mukava puuhastella välillä.

Ja nuista kiinnostuksista. Meillä minä olen enemmän autojen perään, kelkkaa ja mönkijääkin kaipaisin aina välistä. Miehelle on ihan sama millainen auto, kunhan eteen päin kulkee ja tarvittaessa taakse päin. Mies on sitten enemmän traktoreiden ym maatalouskoneiden perään. Mun veli ei ole pätkääkään kiinnostunut autoista sen sijaan rassaa tietokoneiden parissa. Jokainen me ollaan yksilöitä.
 
Meillä mies on alkanut jutella vauvalle. Toisaalta huulet ihan kiinni vatsan ihossa, että ääni kuullostaa enemmän epämääräiseltä muminalta kuin puheelta:D Vitsailen aina, että vauvalle tulee ihan vinksahtanut käsitys iskän äänestä ja ruotsinkielestä! Hän myös ihastelee minua kun olen alkanut laulaa/hyräillä kehtolauluja itsekseni puuhaillessa, että vauva oppii ne. Tulee aina halaamaan ja sanoo, että minusta tulee niin hyvä äiti:hug003
 
Pookkana, kiva, että pystytte juttelemaan vauvalle :) Tiedän, että tulevalle vauvalle olisi hyvä jutella ja laulaa yms, mutta multa se ei onnistu. Tunnen itseni ihan typeräksi, jos alan "itsekseni" höpöttämään saatikka laulelemaan. Pitää varmaan alkaa lukemaan kirjaa ääneen tjsp :grin
 
Kyllä se minustakin oudolta aluksi tuntui. Aloitin hyräilyllä aina kun vauva potki. Silloin tunsi itsensä vähiten tyhmäksi. Nykyään ihan laulan, mutta yleensä teen sitä kotitöitä tehdessä. Mitä enemmän sitä tekee sitä luonnollisemmalle se tuntuu. Suuresti kannustaa myös ajatus, että vauvaa voisi olla helpompi rauhottaa laululla, jonka hän muistaa masuajoista:)
 
täällä kans yks joka ei oikeen osaa vielä jutella masulle :D kyllä aina alan silittelemään jos pikkunen ilmoittaa ittestään tökkimällä kylkeen yms..
Meillä kans mies ei oikee ymmärrä että tää liikkuminen alkaa pikkuhiljaa hankaloitumaan.. esim.autossa muutaman kerran olen onnistunut vesipullon korkin tiputtamaan lattialle tai penkin väliin.. ja sitten melkein tehny mieli alkaa itkemään ku enään ei vaan taivu sitä ettimään.. ja talvella vielä kun on vaatekerroksia päällä yms.. nii mies on aina tässä tilanteessa hokenut jotain tän tapaista "yritä yritä! kyllä sä pystyt siihen" tämmönen draama pullonkorkin takia :D
niin ja tossa pari päivää sitten se tais tajuta että mä tosiaan alan pyöristymään ku takki pamahti auki ku istahin autoon.. :grin
 
Hyvä vinkki fashionhunny! Kyllä vauva nyt äidin äänen luonnostaan oppii vaikka vauvalle ei puhuiskaan, joten ei kannata sitä stressailla:)
 
Hyvä vinkki toi soittorasia!:wink rupeempa testaamaan, ku tuo "itsekseen" puhuminen ei onnistu ollenkaan. Autossa hoilotan musiikin mukana ja yksin kotona jos kuuntelen musiikkia. Mies välillä puhuu masulle, mutta se on joku 5min sessio, ei oikeen ymmärrä sitä....
 
Pookkana, itse en ainakaan stressaa, että vauva ei ääntäni tunnistaisi. Enemmänkin on kyse siitä, että monissa tutkimuksissa suositellaan puhumaan ja soittamaan musiikkia jo raskausaikana vauvalle, koska sillä on hyviä vaikutuksia kielen oppimiseen yms. Varsinkin kaksikielisessa perheessä olisi hyvä kuulla jo raskausaikana kumpaakin kieltä.
 
Me miehen kanssa jutellaan joskus ihan vain jokusen lauseen vauvalle, mutta ei me erikseen mitään juttelusessioita pidetä. Itse haluan välttää kaiken mahdollisen stressin, joten en ole erikseen miettinyt, että pitäisi puhua. Laulelen muutenkin silloin tällöin, kun olen yksin kotona ja pianoa soitan omaksi ilokseni, mutta tottakai on kiva, jos vauva tottuu siihen jo nyt. Kuuntelen nykyään melkein vain klassista musiikkia, mutta en ole miettinyt musiikkivalintoja vauvan kannalta. Jostain olen kuullut, että vauva rauhoittuu sitten tulevaisuudessa samasta musiikista mitä on kuullut jo vatsassa, joten pitääpä muistaa sitten kokeilla schubertin kvartettoja. :p Uudenvuoden aattona eräs kaveri sitten soitti tuntikausia kaikenlaista suomalaista iskelmää ja ysäriteknoa, toivottavasti ei jäänyt vauvan muistiin! :eek::p
 
Ei meilläkään kauheasti masulle jutella, muutama sananen silloin tällöin. Laulettua tulee yksin muutenkin :P Hah, mun musiikkimaku on tuolta raskaammasta päästä, että ehkä pitääkin laittaa sitten vauvalle hevit soimaan tuutulauluksi :D Tiedänpä muuten yhden vauvan, joka nukahtaa vain föönin ääneen ja toisen, joka ei nuku ilman koiran haukuntaa :D Hassua, kuinka hyvin vauvat ehdollistuvat ääniin jo mahassa olessaan!
 
Meijän 2v nukahti kitara musiikkiin vauvana ja nyt sitte isompana tykkää katella ja kuunnella ku iskä soittelee ja joka paikassa ekana huomaa kitaran jos jossai näkyy. Ensin ei tajuttu et mistä se nii kitara friikki on mut sit muistettiin et ensimmäiset 3-4kk nukkui kitara musiikkia kainalossa.. :)
 
Voi miten suloista :) Saas nähdä periikö isänsä musikaalisuuden! Meillä voi olla sama juttu, sillä mies on joka päivä enemmän tai vähemmän kitara kädessä. Tai syntikan kimpussa :) mutta toisaalta siinähän pääsee helpolla kun tietää, mihin vauva nukahtaa parhaiten.
 
Meillä mies juttelee ja suukottelee masua pari kertaa vkossa. Yleensä iltaisin silittelee ja tunnustelee potkuja. Oon viime aikoina huomannut et masuasukki rauhoittuu kun mies laittaa käden vatsalle. Usein pyydän miestä laittamaan käden masulle, kun masuasukilla on kova meno päällä.
 
Meillä täällä kans toukka heti rauhoittuu masussa kun mies laittaa käden mahan päälle mut, auta armias jos minä laitan sitten se potkiminen vasta kiihtyy :D Mies tossa eilen multa kysy että mennäänkö naimisiin ja vastasin myöntävästi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top