Psyyke

Emby sanoi:
Se rusehtava vuoto loppu tosi nopeesti, mutta tänään se vaihtuikin kirkkaampaan vereen ja muutamaan isompaan hyytymään. Kipuja ei oo ollenkaan.

Olo ei ole yhtään sellainen että esikoista odottaisi :sad001

Soitan ylihuomenna neuvolaan ja yritän päästä tutkittavaksi.
Click to expand...

Toivottavasti pääsisit tosta epätietosuudesta eroon, on varmasti raskasta. :sad001 Mä pidän peukut pystyssä loppuun asti, suuret tsempit. :Heartred
 
KatMa toivottavasti tää raskaus sujuu normaalisti ja saisit nyytin elokuussa syliin. :happy:
 
Onko jollain jotain ”kikkoja” mikä helpottaa kun ei malttaisi odottaa tai jännittää jotakin tutkimusta tms?

Mä oon jotenkin kauheen huono tekemään vaikka jotain mindfulness juttuja tai niissä yleensä juuri tunkee mieleen kaikki ajatukset kahta kauheammin. Se että on tekemistä auttaa mutta ei sitä 24/7 jaksa puuhata mitään (ja varmasti sitä vähemmän jaksaa jos on raskaana!)
 
Mulla just eilen illalla iski hirvee pelko että mitä jos kaikki ei oo kunnossa tai on kohdunulkoinen raskaus jne, aloin pyörittelee kauhuskenaarioita päässä ja tuntu ettei millään jaksa ja pysty odottaa sinne varhaisultraan. Mut sit hengitin pari kertaa syvään ja ajattelin että nyt yritän nauttia tästä ja jos joku menee pieleen tai on pielessä, niin mä en yksinkertasesti voi asialle mitään. Sillä stressillä ja murehtimisella saan vaan huonon olon itelleni aikaan. Sit vähän rauhotuin ja aloin kattomaan telkkaria ja keskityin myöhemmin kirjaa lukemaan että sai ajatuksia pois. On tää vaa niin hermoja raastavaa. :arghh:
 
Kuulostaa niiiiiin tutulta. Toi kuulostaa kyllä ihan hyvältä että palauttaa ajatukset ns. faktoihin ja siihen että JOS joku olisi vialla niin sille ei sillä hetkellä voi mitään, ja että sitä voi sitten murehtia JOS se hetki tulee että on syytä olla huolissaan/jotain menee pieleen tms.
 
Mulla myös helpottaa ajatus, että en voi omalla toiminnalla vaikuttaa suuntaan tai toiseen. Jos menee kesken, niin jotain oli pielessä, enkä saa sitä väkisin pidettyä vaikka makaisin kaikki päivät.

Silti se ajatus on tietenkin kauhea. Ja en tiedä miten selviytyisin surusta. Eilen olin havaitsevinani jotain oranssia vessapaperissa ja pelästyin aika paljon. Edellinen pettymys muistui vahvasti mieleen. Enempää väriä ei kuitenkaan eilen enää tullut. En osaa edes kuvitella miten raskasta on, jos kokee monta keskenmenoa.
 
Kyllä tässä saa sydän sykkyrällä olla ja varsinaisesti ei helpotusta varmaan ole tiedossa hetkeen. Onneksi joinakin hetkinä ja päivinä on helpompi olla jännityksen kanssa.

Tuntuu että tässä mennään jännityksestä toiseen, meillä odotettiin ja jännättiin ensin ihan hirveästi että milloin voi tehdä raskaustestin ja mikä on sen tulos, sitten siirryttiin jännittämään HCG-tuloksia (edellisellä kerralla iloittiin plussasta mut sit HCG arvot näyttikin liian matalaa ja sit sitä selviteltiin ja lopulta oli keskeytynyt keskenmeno) ja nyt ollaan siirrytty jännittämään varhaisultraa. Sen jälkeen varmasti taas tiedossa uusi jännittys. En edes uskalla ajatella millaista jännittämistä ja huolehtimista se on sitten jos kaikki menee hyvin ja vauva syntyy :D
 
On tää raskausaika varsinainen jännitysnäytelmä. Ensin sitä jännätään plussaa ja minkä vahvuinen viiva tulee ja vahvistuuko viiva, sit jännätään onko kaikki ok ja varhaisultraa. Sit seuraavaks nt-ultraa ja entäs jos siellä selviää jotakin. Sit taas jännätään meneekö kaikki hyvin ja aletaan kuulostelemaan vauvan potkuja ja liikehdintää ja huolestutaan niistä. Ei tää pelko koskaan lopu. Mun huoli ja pelko loppuu vasta kun oon haudassa, jos silloinkaan :joyful:
 
Talvitintti sanoi:
On tää raskausaika varsinainen jännitysnäytelmä. Ensin sitä jännätään plussaa ja minkä vahvuinen viiva tulee ja vahvistuuko viiva, sit jännätään onko kaikki ok ja varhaisultraa. Sit seuraavaks nt-ultraa ja entäs jos siellä selviää jotakin. Sit taas jännätään meneekö kaikki hyvin ja aletaan kuulostelemaan vauvan potkuja ja liikehdintää ja huolestutaan niistä. Ei tää pelko koskaan lopu. Mun huoli ja pelko loppuu vasta kun oon haudassa, jos silloinkaan :joyful:
Click to expand...

Aamen!
 
Niin, se huoli vain muuttaa muotoaan :) Itse ainakin olen aikamoinen kanaemo esikoisen kanssa ja mietin välillä kaikkia katastrofiaatoksia. Sitten vaan pitää pysäyttää itsensä ja keskittyä siihen, mikä on hyvin :)

Mulla on toispuoleiset alavatsakivut helpottaneet ja viikkoja on nyt 6+1, joten pelot kohdunulkoisesta raskaudesta ovat helpottaneet. Kai tää tästä. :grin
 
Mulla on yhtäkkiä pahin pahoinvointi helpottanut ja nyt sitten jännittää hirveesti, että onko joku pielessä. Mutta toisaalta yritän vaan just aatella, että omalla toiminnalla en voi asiaan vaikuttaa. Muut raskausoireet kyllä edelleen on ja mulla aamuisin vähän pahaolokin. Esikoisesta vaan oksensi viikosta 5 lähtien yli puoleen väliin raskautta, niin jotenkin tuntuu niin kummalliselta. Mun aiempi km tapahtu viillolla 8+, niin sekin vähän kummittelee mielessä.
 
Muokattu viimeksi:
iloinenodottaja sanoi:
Mulla on yhtäkkiä pahin pahoinvointi helpottanut ja nyt sitten jännittää hirveesti, että onko joku pielessä. Mutta toisaalta yritän vaan just aatella, että omalla toiminnalla en voi asiaan vaikuttaa. Muut raskausoireet kyllä edelleen on ja mulla aamuisin vähän pahaolokin. Esikoisesta vaan oksensi viikosta 5 lähtien yli puoleen väliin raskautta, niin jotenkin tuntuu niin kummalliselta. Mun aiempi km tapahtu viillolla 8+, niin sekin vähän kummittelee mielessä.
Click to expand...

Se onkin paha kun alkaa vertailemaan aiempaa/aiempia raskauksia. Sanoisin että ei kannata vertailla ja stressata, ihan normaalia että uus raskaus on erilainen tai poikkeava kuin aikasempi. :happy:
 
Mun vaimo halusi käydä ylimääräisessä HCG mittauksessa ennen ensi viikon ultraa ja HCG oli alle puolet siitä mitä pitäisi olla näillä viikoilla. Meillä siis hedelmöityshoitojen vuoksi mentiin varmistamaan raskaus verikokeilla ja kaksi ekaa silloin alkuun oli ihan normaaleja lukemia, mutta nyt tämä. Ollaan tosi poissa tolaltamme. Lääkäri soittaa huomenna iltapäivällä (vasta!) kun hoitaja ei osannut puhelimessa sanoa muuta kun ”no onhan toi liian alhainen” mutta voi olla että aamulla soitetaan ja varataan ultra kun tuntuu pahalta vaan odotella. Tänään on 6+2.
 
Voi ei @Tupu90 Voiskohan se olla kiinnittyny oletettua myöhemmin? Ja onhan noi arvot kuitenkin yksilökohtaisia.
 
Koko illan ollu tosi kovia menkkakipuja! Polttoa ja särkyä. Tietenkin nää kuuluu asiaan mutta kyllä lähtee möröt liikkeelle kun kaikki mahdolliset pelkotilat tuli nyt tännekkin. Ja sit miettii et kuinka kovat menkkakivut on vielä normaalia? Onko vaarallista nostella ja kantaa näillä viikoilla raskaita juttuja, siis mietin vaan kun 13kg poikaa kanniskelen ja nostelen ettei se nyt oo haitaks. Voihan, ei siitä kauaa oo kun odotin poikaa ja nää asiat on alkanu vaan unohtuu :grin
 
Erika. sanoi:
Voi ei @Tupu90 Voiskohan se olla kiinnittyny oletettua myöhemmin? Ja onhan noi arvot kuitenkin yksilökohtaisia.
Click to expand...
Se on totta että arvot on yksilökohtaisia. En usko että liittyisi siihen että on kiinnittynyt oletettua myöhemmin, mutta kai se hcg osalla voi olla alhaisempi. Meinaa vaan noi edellisen km:n jutut tulla mieleen ja pelottaa. Mutta ei auta nyt kun odotella ennenkö varmistuu mihinkään suuntaan.
 
@Star4 en osaa sanoa et kuinka kovat kivut on normaaleja tai muutenkaan muuta, mutta koitetaan yhdessä taistella pelkotiloja vastaan! Tai ainakin tsempata toisiamme.
 
Tupu90 sanoi:
Mun vaimo halusi käydä ylimääräisessä HCG mittauksessa ennen ensi viikon ultraa ja HCG oli alle puolet siitä mitä pitäisi olla näillä viikoilla. Meillä siis hedelmöityshoitojen vuoksi mentiin varmistamaan raskaus verikokeilla ja kaksi ekaa silloin alkuun oli ihan normaaleja lukemia, mutta nyt tämä. Ollaan tosi poissa tolaltamme. Lääkäri soittaa huomenna iltapäivällä (vasta!) kun hoitaja ei osannut puhelimessa sanoa muuta kun ”no onhan toi liian alhainen” mutta voi olla että aamulla soitetaan ja varataan ultra kun tuntuu pahalta vaan odotella. Tänään on 6+2.
Click to expand...

Mä niin toivon että kaikki olis silti hyvin!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top