Potutusketju

Tyhjensin puoli tiskikoneellista likaisia astioita vauvan kylpyammeeseen likoomaan. Olen ainoastaan 500 kertaa sanonut miehelle ettei puurolautasia laiteta tiskikoneeseen ennenkun ne on huuhdottu tai siinä tapauksessa että puuro ehtinyt kovettua niin liotettu. Nyt meillä kuitenkin on jostain syystä tiskikoneen täydeltä puurolautasia joihin on kivettynyt puuroa. Jos ne pesee sellaisenaan tiskikoneessa niin ne kivettyy lautasen pintaan entistä kovemmin kiinni. Ja sillä aikaa kun säädin noiden astioiden kanssa, vauva mönki kolisuttamaan päätään keittiön alakaapin kulmaan.

Kattiloita ja pannuja meillä ainakin tasan lakataan käyttämästä lähtien tästä hetkestä, vähenee se tiskin määrä. Sama se mitä me aikuiset syödään tai syödäänkö ylipäätään mitään.
 
Viikkoja 17+4 ja nyt jo saikulla vatsakipujen, supistusten ja iskiaksen takia... just loppu oksentaminen ja tipassa ravaaminen niin eiköhän ala miljoona muuta vaivaa :( nyt ei sit kävellä saati ajeta autoa...tuun hulluks neljän seinän sisällä. Koiratkin oireilee kun ei päästä lenkille ja harrastamaan ja se vasta stressaakin :( onneks asutaan landella metsän keskellä niin voi vaan päästää elukat ovesta pellolle juoksemaan. Argh. Nyt jo tällästä sontaa, eikä raskaus oo ees puolessa välissä.
 
Kaikki vähän potuttaa. Isäntä elää unelmaansa ja minä taustajoukoissa hoidan kodin ja tärkeät asiat, lapset, lakaisen oman yritykseni maton alle, kun jonkun on "joustettava". Tiskikoneemme lienee jokin jännä vaikea versio, koska mies ei osaa sitä käyttää (kaks napin painallusta ja that's it). Esittämääni kysymykseen mulle vastataan aina vastakysymyksellä ja voi sitä riemua jos joskus sais sen suoran vastauksen!!! Miksei aikuinen ihminen osaa tehdä mitään omatoimisesti kysymättä aina mun mielipidettä asiaan? "Otatko leivälle paistettua vai keitettyä kananmunaa?" En mäkään kysy siltä aina, että mitä se iltapalaks haluaa vaan tuon nenän eteen valmistusohjeita kysymättä tehdyt leivät tjms. Murrrr :angry4
 
Niinpä, meidänkin isäntä tykkää työmatkoistaan ( toiselle puolelle maailmaa) ja kun yritän pyytää, että joustaisi vähän perheenkin suuntaan, niin heti alkaa jäkättää, että haluaisin jänen olevan työtön. No en tietenkään halua, mutta voisi pysyä Suomessa, jolloin olisi aamuisin ja iltaisin kotona niin kuin normaalit ihmiset. Vauvavuosi kun on todella lyhyt, mutta yksin myös aika raskas.

Mitään ei nykyään saa sanoa, kun se tulkitaan heti " kiukutteluksi" ja kuulema aina haluan, että myös hänellä on kurjaa. ( mielenkiintoista tuo " myös" ).

Joo, ei ole mies nytkään kotona, eli itse pitää taas keksiä neljäksi vuorokaudeksi tekemistä todella huomionkipeälle puolivuotiaalle...
 
Tiedoksi kaikille, että jos se on musta kiinni, niin tämä toinen raskauteni on jää viimeiseksi raskaudeksi kohdallani. Ei nyt muistella sitä, että vannoin pikkuvauva-aikana esikoisen jäävän ainokaiseksi. Koska luonto on tehnyt typerän vitsin mun kohdalla. Olen tosi hyvä äiti ja lapset ovat huippuja.

Mutta raskaus!! Arrggh! Pitäisi vielä kestää puoli vuotta tätä sontaa. Olen jo nyt ihan poikki, viikkoja 12+2. Sujuisipa loppuraskaus positiivisemmin. Olisinpa taas vahva ja elinvoimainen oma itseni!!
 
Paljon tsemppiä ja voimia kaikille! Onneksi täältä saa loistavaa vertaistukea. Jotenkin aina helpottaa kun muistaa, että ei ole yksin näiden tunteiden ja tuntemusten kanssa.

Mä just sanoin miehelle, että nyt lähdetään pride-valmennukseen ja seuraava vauva tulee sijoituksen tai adoption kautta. Ottaa niin koville tää raskaus, että en ihan heti = ikinä halua kokea tätä uudestaan. Oon niin loppu. Mä vaan odotan, että tulis joulu ja aika menis nopeesti. Tahdon ton pienen ihmisen syliini enemmän kuin mitään, mutta tää odottaminen tuntuu tappavalta. Fyysisesti ja psyykkisesti.
 
Kahdeksan jälkeen aamulla ylhäällä ja pitäs yöksi mennä töihin... miten mä ja jaksan? :(
 
Just kun eilen totesin, et ei pojan nenääkään oo tarvinnut tänään pyyhkiä ja hän on parantunut 3 viikon flunssasta, niin aloin sitten itse oksentamaan yöllä. Tänään lisäksi vatsa löysänä, möyrii ja kuumettakin nostaa. Perhanan vatsatauti ja kaikki maahdolliset taudit. Seuraavana ovat varmaan sairastusvuorossa mies ja lapsi.

Pahoittelut heille, jonka miehet eivät osallistu tarpeeksi ja etenkin hänelle, jonka mies on reissutyössä. Oma mies kävi reissutyössä kans aikasemmin ja oli juuri lähdössä töihin uuteen reissufirmaan, mutta saatiin tietää, että odotetaan vauvaa. Onneksi hän jätti menemättä. Onhan reissutyössä omat etunsa kun saa hyvin rahaa ja saa nähdä uusia paikkoja, uusia kokemuksia ja ei tarvitse sitä raskasta vauva-aikaa kestää eikä tarvitse siellä reissussa muuta kun itsestään vastuuta kantaa. Omalla miehellä meni kuitenkin juurikin muutama kuukausi vauvan synnyttyä käsittää, miten paljon häntä kotona tarvitsen. Hän tykkäsi käydä iltaisin 5 tunnin korttipelissä pari kolme kertaa viikossa. Lopulta jonkinmoisen väännön jälkeen ja kun itse olin jo aika loppu, sain hänet tajuamaan, miten häntä tarvitaan enemmän meidän arjessa. Eli nyt kaikki naiset vaan vaatimaan sitä miehen osuutta arjen pyörittämisessä. Olishan se kiva välillä itsekin olla välillä tekemättä vähemmän ja ottaa vähemmän vastuuta, mutta ei se etuoikeus ole vaan miehille. Ehdottakaapa joskus miehille roolien vaihtamista edes päiväksi tai kirjatkaa ylös kaikki päivän aikana kulutetut tunnit kotitöihin, vapaa-aikaan yms ja ihmetelkää niitä yhdessä.
 
Meillä on tilanne toisin päin. Mun nykyinen mies on todella siisti ja arvostaa siistiä kotia paljon. Itse olen aina ollut vähän boheemimpi. Edellisen miehen kanssa jaoimme kotityöt tasan ja systeemi sopi molemmille hyvin.

Tottakai mä teen kotitöitä joka päivä (saman verran kuin aina ennenkin) ja perhe on mulle kaikki kaikessa. Mun siisteyskäsitys on vaan hieman erilainen kuin mieheni. En yksinkertaisesti huomaa villakoiria samaan tahtiin kuin mieheni. Hyvät puolet on, että oon oppinut vähän siistimmäksi meidän suhteemme aikana. Lisäksi mun mies on aivan loistava kokki, joten hän se useimmiten häärii keittiössä.

Mulla on kuitenkin riittämätön olo. Omasta mielestäni teen paljon kodin ja lasten eteen. Mutta se ei tunnu riittävän. Lisäksi hän ei koskaan kysy multa, että voisinko auttaa tai hoitaa jonkun asian. Hänen mielestään mun pitäis itse tajuta, mikä kotityö olisi (hänestä) tärkeä hoitaa.

Meillä oli viikonloppuna pitkä keskustelu aiheesta. Se auttoi varmaan häntä tässä asiassa. Mutta toivoisin, että voisin olla oma itseni hänen kanssaan. Meillä on kaikilla heikkoudet ja vahvuudet. Ja olisi kiva saada vinkkejä ja apua toiselta omissa heikoissa kohdissa..

Lähinnä jännittää tuleva vauvavuosi. Viime kerralla valvominen vei musta mehut ja kotihommien tekeminen oli välillä ihan ylitsepääsemätöntä. Meillä kävi silloin kerran siivooja ja useasti pyysin vieraita täyttämään tai tyhjentämään tiskikoneen tms.

Mies just sanoi, että hänen mielestään silloin pitäisi olla tosi siistiä, kun on tavallaan kaikista rankinta. Mutta eikö rimaa voisi vähän laskea vauvavuoden ajaksi.. Ja on sitä rimaa ollut pakko laskea mun pahoinvoinnin takia, kun en ole pystynyt tekemään käytännössä mitään täällä kotona.

Voi että mä toivon, että tähän löytyisi joku ratkaisu. Kesällä mä pakotin mun miehen siihen, että laitan kännykkään joka keskiviikko hälytyksen siitä, että imuroin. Piti pakottaa hänet suostumaan, sillä en saisi laittaa hälytystä asiasta, kun sen pitäisi kuulemma tulla automaattisesti.. huoah..

On hän kyllä ollut tämän viikon rauhallisempi asian suhteen, kiitos tuon viikonlopun keskustelusession.
 
Minimani toivottavasti sulla mies ymmärtää ettei kaikkee vaan jaksa varsinkin pienen vauvan kans. Ja jos sotkut häiritsee niin siivotkoon itte.

Marikata en nyt siivonnu mut onneks sain päivällä otettua parin tunnin tirsat :)
 
Kiitos JMT! Sitä minäkin toivon, että ymmärtäisi. Vauvavuosi on kuitenkin lyhyt aika. Ymmärrän kyllä hyvin, että ihmiset on kovin erilaisia kuten siisteyskäsityksetkin. Itse haluaisin laittaa ensi sijalle vauvavuoden aikana imetyksen onnistumisen ja oman jaksamisen putipuhtaan kodin sijaan.
 
Mä en oo nukkunut pariin viikkoon. Noin tunti yössä unta kipujen takia. En pysty tekemään mitään. Pelkkä oleminen on tuskaa. Näiden venymiskipujen ja supistusten lisäks oon oksentanu ja voinu huonosti koko hiton päivän. Viikkoja 18+2 ja tuntuu et kuilen tähän.
 
Mä olen nyt toukokuun alusta asti kuunnellut kun uuden naapurin koira ulisee ja haukkuu yöt päivät aina yksin jäädessään. Nyt on ullissut perjantai aamupäivästä la-su yöllä 4 viiden aikaan hiljeni kun omistaja kömpi baarista kotiin. Rupeaa pikkuhiljaan huumori loppumaan varsinkin kun asiasta on huomautettu eikä mitään tapahdu. Vauva ei pahemmin enään herättele niin olisi kiva itsekkin nukkua eikä kuunnella ulinaa. Nyt alkoi taas ysiltä ulvonta eli ei taideta tänäkään yönä nukkua !!
 
Tipitii, toi on niin inhottavaa :( 5 koiran omistajana ymmärrän, että uudessa paikassa koira ulisee hetken yksin jäätyään, mut silloin omistajan tulis ymmärtää, ettei koiraa jätetä yöllä yksin. Ei muuta kun uutta viestiä, että jos ei ala homma muuttumaan niin ei oo muuta vaihtoehtoa kuin valittaa isännöitsijälle.
On rankkaa kun ei saa nukuttua :(
 
tipitii sanoi:
Mä olen nyt toukokuun alusta asti kuunnellut kun uuden naapurin koira ulisee ja haukkuu yöt päivät aina yksin jäädessään. Nyt on ullissut perjantai aamupäivästä la-su yöllä 4 viiden aikaan hiljeni kun omistaja kömpi baarista kotiin. Rupeaa pikkuhiljaan huumori loppumaan varsinkin kun asiasta on huomautettu eikä mitään tapahdu. Vauva ei pahemmin enään herättele niin olisi kiva itsekkin nukkua eikä kuunnella ulinaa. Nyt alkoi taas ysiltä ulvonta eli ei taideta tänäkään yönä nukkua !!
Click to expand...

Kiinteistöalalla työskentelevänä ja näitä aisoita toistuvasti käsittelevänä, herää ensimmäisenä kysymys: Onko omistaja tietoinen koiransa käytöksestä? Välttämättä omistaja ei tiedä koiransa käytöksestä hänen poissa ollessaan (hänhän ei ole itse paikalla), jollei kukaan ole hänelle asiasta sanonut...

Kannattaa eka ottaa sia puheeksi ja jos ei ala emäntä/isäntä koira vierottamaan niin sitten yhtiölle viestiä.
 
Omistaja kaiken järjen mukaan asiasta tietoinen on kun hänelle nimen omaan on asiasta huomautettu muutama lappu jätetty postiluukkuun ja oveen (asialliset laput). Mies törmäsi omistajaan lenkillä ja yritti kysyä että onko tämä huomanuut laput niin omistaja katsoi pahasti ja luikahti karkuun. Itselläni on 2 koiraa joista ensimmäinen kärsi pienenä pahasta eroahdistuksesta ja ymmärrän että sitä ei yhdessä yössä pois saa kytkettyä vaan siinä menee aikaa ja täytyy nähdä vaivaa. Eniten tässä ärsyttääkin se ettei omistajalla tunnu olevan mitän mielenkiintoa asiaa korjata.
Seuraavaksi varmaan täytyy yhtiölle viestiä laittaa ja ehkä eläinsuojeluunkin, koska omasta mielestäni koiraa ei saa päiväkausiksi yksin kotiin jättää vaan koira tarvitsee huomiota,seuraa ja tarvitseehan sitä pihallekkin päästä.
 
Hohhoi, näitä idiootteja koiranomistajia valitettavasti löytyy joka taloyhtiöstä. Luojan kiitos asutaan omakotitalossa..vaikka vielä vuosi sitten asuin 4 koiran kanssa Tikkurilassa kerrostalossa :D Kyllä meilläkin oli koirat haukkuneet rapun ääniä pari päivää, kun itse olin koulussa, mutta se oli hetkellistä ja tapahtui päiväs aikaan. Sen yhden kerran kun lähdin baariin, vein koirat vanhemmilleni hoitoon.

Mutta asiaan.
Jos kaveri luikkii karkuun kun asiasta yrittää keskustella, on todellakin syytä laittaa viestiä eteenpäin. Ja pointti sulla on tuossakin, että koiran paikka ei todellakaan ole yötä päivää yksin kerrostalossa. Koira mitä ilmeisimmin kärsii eroahdistuksesta, ja piittaamaton omistaja voi saada aikamoista tuhoa aikaiseksi koirassa... ja rotuun katsomatta koira kuin koira vaatii seuraa, tekemistä ja liikuntaa, joita on hankala antaa, jos ei koskaan ole paikalla. Kyllähän alkoi potuttaa teidän ja sen koiran puolesta :( Ei muuta kun asiaa eteenpäin, jos vaikka saisitte nukuttuakin joskus.
 
Takaisin
Top