Potutusketju

Äh. Nyt ketuttaa.

Lyhyesti ja ytimekkäästi (niin kuin suinkin asian vaan saan sanottua): mies suunnittelee lähtevänsä työkaverin kanssa Waterlandiin ensi vuonna. Eli nyt tulevana maaliskuuna. Laskettu aika on 5.1. Seuralainen ei ole kovin luottamusta herättävä, sillä kyseinen ukko on pettänyt useaan otteeseen vaimoaan ja on perheellinen mies. Väkisinkin miettii että kannustaako tämä seuralainen samanlaiseen käyttäytymiseen. Mieheni on kovin usein ja toistuvasti itsekin naisten huomion kohteena, senkin jälkeen kun on jutustelun ja iskuyritysten jälkeen ilmoittanut olevansa parisuhteessa. Ja en vain ymmärrä miksi sinne on lähdettävä sellaisena ajankohtana, kun esikoinen on 2kk:n ikäluokkaa.
Tämä kaveri kenen kanssa mies olisi menossa oli myöskin viisaasti tokaissut, että "eihän sua siellä himassa ees oikeestaan tarvita niinä ekoina viikkoina". Jahas.
Rakastan miestäni ja en haluaisi hänen menojaan rajoittaa, ja luotan häneen kyllä. Hän on aina osoittanut teoillaan ja sanoillaan olevansa kaiken luottamukseni arvoinen. En vain luota että seuralainen on hyvää seuraa. Olen myös miehelleni sanonut että olen itse itsestäni epävarma, varsinkin nyt kun tulen käymään läpi synnytyksen. Keho muuttuu. Miten meidän välisen seksin käy? Miten parisuhteemme muuttuu, kun vauva virallisesti on olemassa, kun olemme kumppaniuden lisäksi vanhempia? Entä jos seksiongelmat (joista en edes vielä saatana tiedä tuleeko niitä ja millaisia) ajavat johonkin typerään tekoon? Stressaan niin paljon asioita, joita on typerää ja turhaa stressata. Olen itsellenikin vihainen. Ärh.
 
Juuh... Jatkoa ketjuun... Täällä potuttaa lapsen isä ja sen olemassa olo... On kuin 2 lasta hoitas... Koskaan ei sais olla väsynyt eikä mitään kivaa itellä... Hän saa kyllä "raskaan" työn rinnalla vetää änkyräkännit(siitäkin sovittiin ettei tytön syntymän jälkeen enää ja tyttö on nyt 5 vk vanha)... Alkoholi on ollut tässä perheessä iät ja ajat ongelmana eikä sille ongelmalle näy loppua vaikka siitä lapsen isälle sosiaalityöntekijäkin sanonut... Lisäksi potuttaa lapsen ukki joka on häätämässä meitä pois jotta itse pääsisi juomaan... Pinna on kokoajan niin kireellä että toivon vain pian pääseväni pois tästä helvetistä lapsen kanssa( olen päättänyt muuttaa pois lapsen isän ja ukin luota)... Kun tuntuu siltä että vauvan ja kissojenkin kanssa on paljon helpompaa...
 
menni sanoi:
Mua potuttaa ja jurppii, kun tuntuu, että oon nyt koko ajan flunssassa! Mitään lääkettä en uskalla ottaa, panadolia vissiin saa ottaa, mutta ei se kurkkukipuun auta tai yskään.. onneksi ylihuomenna neuvola, niin saa vähän tietoa, että mitä flunssalääkettä saa ottaa! Ärsyttää kovin, kun muutoin en ole koskaan flunssassa tai muutenkaan pois töistä ja nyt koko ajan täysin puolikuntoinen.. muilla pahoinvointi niin mulla sitten tää flunssailu?
Click to expand...

Mulla lekuri neuvoi, että höyryhengitystä ja kurlausta suolavedellä. Jos ei auta niin panadolia ja apteekista kyselemään mitä apua saa raskauden aikaiseen flunssaan. osaavat kyllä siellä neuvoa. Itsellä tuo höyrhengitys auttanut pahimpaan yskään ja tukkoisuuteen.. Ja kurlaus kurkkukipuun (auttaa ärsytykseen ja irrottaa limaa).. yksi kerta ei tosin riitä, vaan saa olla jatkuvasti...
 
Kiitokset tästä kovasti! Mulle ois muutenkin hyvä toi höyryhengitys, kun yleensä helposti tulee poskiontelotulehdus, kiitos muistutuksesta! Harmittaa, kun koko ajan joku rööri tukossa :D Kurlausta täytyy kokeilla kans.. :)
 
Joo suosittelen. Itse olen myös tuolla kannulla koittanut putsailla poskionteloita (takana toistuvat poskiontetulehdukset ja poskionteloiden leikkaus).. Se poistaa kanssa hyvin räkää, vaikka onkin erittäin epämukavan tuntuisa.

Itselle lääkäri juuri soitti, että mun verikoetulekset olivat tulleet.. kaikki tutkitut arvot erittäin koholla (leukosyytit, c-reaktiivinen proteiini ja lasko muistaakseni)...

Joten viimeistään maanantaina uudestaan verikokeisiin ja todennäköisesti tulee saikku jatkumaan... nyt vähän pelottaa vauvankin puolesta, että miklä ihme itsellä oikein on.... :/
 
Mä voisin jo ottaa pienet etukäteiskierrokset yläkerran naapurin takia o_O
Kyseessä siis keski-ikäinen työtön ukko, kuka makaa kaiken päivää kotona (vaimokin siellä ymmärtääkseni asuu, mutta ei koske häntä).
Jo muutama vuosi takaperin kun olin aamulla lähdössä kouluun/töihin tuli rappukäytävässä tarkoituksella valittamaan kuinka mun sukkasiltaan kävely kuuluu heille kovana töminänä ja pitäisi tossut hankkia. Meni kyllä sillon ihan jauhot suuhun enkä osannu vastata mitään. :eek: (Ja tuo mei isäntä siis säikkyy välillä kun liikun niin hiljaa.)
No tässä oli yhtenä päivänä mun miehelle pahoitellu kun hää karjunu lapsille (meidän asunnon kohdalla on lasten leikkipaikka ulkona) ja kuulunu varmaan meillekin, mies oli vaan todennu että hänellä ollu luurit päässä ettei oo kyl kuullu niiden läpi.
No eilen kun tulin kotiin niin yks tuttu naapuri toisesta päästä taloa (joka huomannu tän mun tilan) varotteli että voi tulla ongelmia tuon ukon kanssa kun se hänelle (hää on asukasyhteyshlö tässä talossa) valittanu useasti kaikesta mikä nyt on "normaalia elämisen ääntä" ja voi olla että alkaa valittaa vauvastakin.
En oo muutamaan kk ite törmänny tähän pariskuntaan eli ei varmaan tiedä että ootetaan.
No mietinpä ite tässä että voisinkin ruveta kulkemaan niin että saan nauhotettua jos tulee mulle räyhää jotain, kun liikun tuon vauvan kanssa. Teen sitten asuntotoimistoon valituksen aiheettomasta häirinnästä.
Kiva vaan ruveta tuostakin jo ottamaan stressiä. :angry2
 
maisa_emilia: mulla kans mies puhu alkusyksystä että pitäs ens vuonna päästä työkaverien kanssa reissuun, sanoin että tammi-maaliskuu haitarilla turha haave, muuna aikana asiasta voidaan neuvotella. No onneksi tuo reissu tulee ajoittumaan todennäköisesti kesään jolloin ikää vauvalla on 3+kk, tosin ehdoksi aion laittaa että muut kesälomareissut tehdään sitten perheenä ilman ylimääräisiä pyöriä.
 
Untuva: Onneksi teillä noin, että vauvalla jo vähän "ikääkin", kun mies olisi reissuun menossa. Sekin hyvä että suht ajoissa aikeistaan ilmoitti! Ja toivottavasti sun mielipidettäsi kuunteli ja sen ottaa huomioon. Ja tota linjaa olen itsekin sanonut, että perheenä yhdessä tehtäisi reissuja, mukana joskus korkeintaan muksun kummivanhemmat. En tiedä, onko siellä ukon päässä ymmärretty ja sisäistetty että elämä ei nyt vaan tule jatkumaan samanlaisena millään osa-alueella kun lapsi saapuu. Me on sovittu alusta asti että tässä ollaan yhdessä, ollaan tukemassa toinen toista, ja perhe-elämää rakennetaan yhdessä. Kyllä se nyt ymmärsi ja ajatteli selkeästi asiaa mun kantilta enemmän, kun sille järkeilin, että toi ajankohta ei ole mitenkään päin hyvä, ja että ei se nyt niinkään mene että minä yksin hoidan kaiken, ettei häntä muka tarvita kotona ekoina viikkoina niinkuin tuo työkaveri kaikessa fiksuudessaan sanoi. Jos hän (työkaveri) kokee asian niin, olkoot niin, sympatiani vaimolleen, mutta meillä ei asiat tule olemaan niin että ukko käy töissä ja minä hoidan muksun ja kodin ylläpidon yksin.
Toki kerroin myös huoleni siitä, että tapahtumalla on aikamoinen maine, osa kävijöistä myöntänyt menevänsä sinne vain säätämisen, seuranhaun ja viinan takia. Ja enpä usko että katsoisi hänenkään kaverit, tai oikeastaan kukaan lähipiiristämme, hyvällä että hän lähtee bailaamaan bikinibileisiin kun on avovaimo ja vauva kotona. Ja kun mieheni todellakaan ei seinäruusuksi jää missään missä hän käy...
Avauduin oikein kunnolla tästä (myös noista asioista mitä aiemmassa viestissä mainitsin), kun olin saanut raivopuuskan hallintaan. Selitin, miksi koen että ei olisi kiva jos hän sinne Waterlandiin lähtee. Myönsin jopa sen, että kyllä, minua pelottaa, että jonkinlaista pettämistä tapahtuu. Onneksi sain hänet ajattelemaan asiaa, huomasi heti hänen ilmeestään että ei oltu kovin mietitty reissua loppuun asti. Sanoi jopa harkitsevansa uudestaan lähteekö. Oli hyvä tietää, että mielipiteelläni on merkitystä. Että se herättää ajatuksia. Vaikka kamalalta tuntuikin kertoa typeristä, aiheettomista epäilyistä ja ajatuksista tulevaisuudesta, sellaisista mistä ei kumpikaan vielä tiedä juuta eikä jaata.
Noh mutta. Saas nyt nähdä, sanoin itse että jos nyt ehdoton pakko on, niin menkööt sitten, mutta se on ainoa reissu, ja tulipa sanottua että olen myös pettynyt jos hän päättää sinne mennä.
 
Juu, en mäkään tollaseen tapahtumaan lupaa antais. Pari kertaa (reilusti ennen raskautta) on heitelly jotain että vois thaikkuihin lähtee kaverin kanssa, en oo luvannu, julmuri.
Tää mahdollinen reissu on hei peliporukan (muutama mies käy yhdessä tennistä pelaas säännöllisesti) yhteinen ja puhuvat "tennisleiristä" kun yhdellä talo jossain välimeren suunnalla. Kyllä mä tuostakin aion sanoa että on sitten ihmisiksi ja tosiaan muun loman saa viettää mun ja vauvan kanssa ja tehdä vähintään yhden reissun (muualle kun mökille) sinä aikana.
 
No johan on. Kaikkee noi ukot kanssa saa päähänsä, varsinkin joukossa! Yks kun syöttää jonkun huikeen idean niin heti ollaan täysillä menossa ja asiat lyömässä lukkoon vaikkei mistään ole keskusteltu kotona. Olis sellainen kuitenkin ihan kohtuullista ja reilua. Ja todellakin saa olla ihmisiksi, varsinkin jos jonnekin ulkomaille halajaa menevänsä.
 
voi naiset, ei toiselle voi "antaa lupaa" tai kieltää! :D Parisuhde on kahden tasa-arvoisen ihmisen liitto, jossa tehdään kompromisseja ja nauvotellaan. Toista ei käsketä eikä rajoiteta. Kyllä tietysti asioista voi puhua ja oman kantansa ilmoittaa, mutta toiselle pitää jättää se viimeinen sana ja mahdollisuus tehdä itse se päätös-- Muuten voi tulla aikamoisia ongelmia parisuhteeseen, jos toinen kokeee että häntä rajoitetaan ja hänen elämäänsä määräillään.

Siinä vaiheessa sitten jos toinen silti haluaa mennä/tai tehdä mistä nyt on kysekään, vaikka tilanne on selvitetty ja molemmat kantansa sanoneet, niin kannattaa miettiä mistä se kertoo..

Anteeksi, jos tämä jotakuta provosoi, mutta meillä kyllä toimiut mahtavasti enkä ikinä kyllä pystyisikään mieheltä kieltämään jotain, mitä hän kovasti haluaa.. Itse hän on sitten tehnyt päätöksensä jos olen hänelle ilmaissut miten paljon jokin hänen päätlksensä saattaisi sillä hetkellä aiheuttaa minulle huonoa mieltä tai ongelmia aikataulutukseen tai mitä nyt ikinä.. ja yleensä on ymmärtänyt ja jonkinlainen kompromissi ollaan saatu aikaiseksi..
 
No mulla tuo termi "antaa lupa" on aika pilke silmäkulmassa sanottu. Lähinnä siis oon ilmassu että ajatus ei oikein oo mulle mieleen tohon ajankohtaan kun synnytys voi olla millo vaan ja vauva ihan pieni tai sitten se thaikkujen reissu ois ollu just sellasen "nuohoon joka reiän" kaverin kanssa ja musta ei ois kiva jos hän sellaseen paikkaan lähtee sellasen ihmisen kanssa.
Plus jos mä kaks kertaa kymmeneen vuoteen sanon jostain menemisestä ettei oo hyvä idea niin en kyllä mielestäni rajoita toisen menemisiä suuntaan tai toiseen. :wink
 
Jep, itsekin suht selväksi tein mielipiteeni asiasta. En koskaan ole aiemmin kieltänyt tai ollut päästämättä, antamatta mennä. En ikinä. Kompromisseja aina saatu tehtyä, puolin ja toisin. Mutta kuten selitin, ajankohta ei mielestäni ole mitenkään päin hyvä ja sanoin rehellisesti (niin miehelleni kuin täälläkin) muutenkin millaisia ajatuksia moinen reissu minussa herättää. Ja näin mielestäni ilmaisinkin, mutta tässä nyt uudestaan: päätös on hänen.
 
Nuo jutut on aina sellaisia mistä saa heti riidan aikaiseksi. Täälläkin tapana, että menoja ei rajoteta mutta toisen mielipide kyllä kuunnellaan. Mutta päätös on oma.
Eihän tuommoisiin bileisiin tai reissuihin mielellään ketään päästä kun tietää mitä siellä tapahtuu. Ei ole kyse luottamuksen puutteesta vaan siitä että kännissä tulee aina "hyviä" ideoita ja joukossa tyhmyys tiivistyy. Ja eihän kenenkään tarvitse tietää.
 
Aiheesta toiseen. Flunssa senkun jatkuu. Nyt on ollut ääni poissa toista päivää.

No ainakin ukko tykkää kun ei pysty nalkuttamaan :grin
 
Hipheijaa. Miehellä oli eilen vapaailta, kävi kavereineen vähän " viihteellä" ja nyt on tämän aamun halannut vessanpönttöä. Että hyvää ensimmäistä isänpäivää vaan!

Kaiken lisäksi meidän piti lähteä isänpäivälounaalle mummolaan ( on myös oman isäni ensimmäinen isoisänpäivä) mutta ei tuosta miehestä ole tänään mihinkään. Mukava selitellä vanhemmille, että ei herra tulekaan.
 
Lya, tuo on kyllä inhottavaa. Vuodessa on monta muutakin viikonloppua aikaa ryypätä niin miksi täytyy vetää aina täysi sarja juuri näinä viikonloppuina..
 
Minä en kyllä laskenut miestäni pitempiin reissuihin silloin kun vauva oli pieni. Ei se ollut kiinni siitä, että hän ei olisi saanut lupaa vaan siitä, että isällä on myös ihan täysi hoitovastuu vauvasta ja jos äiti ei yksin saa lasta hoidettua isän reissun aikana, niin isän on kotiin jäätävä, jos haluaa, että asiat pysyvät raiteillaan. Varsinkin lapsen ensimmäiset kuukaudet olivat omalla kohdalla tosi haastavia, kun vauva oli tosi itkuinen tapaus ja itse olin ihan poikki koko ajan, vaikka kaksi vanhempaa oli koko ajan läsnä. Muu tukiverkko vaan oli kauempana. Mies ei sitten pitemmistä reissuista edes haaveillut kuten en minäkään. Parissa konsertissa mies halusi käydä Etelä-Suomessa ja asia järjestyi niin, että lähdettiin koko perheen kesken viettämään sinne hotelliviikonloppua. Välillä mies on voinut olla yhden yö poissa ja nykyään voisi olla jo viikonlopunkin halutessaan, kun lapsi on jo vuosikas. Mielellään tehdään reissut kuitenkin perheenä.

Mua potutti tässä viikolla arvauskeskuksen toiminta. Maanantaina todettiin viikon kestävän kuumeen jälkeen korvatulehdus pojalla. Antibiootista huolimatta kuume ei vaan alkanut laskemaan. Torstaina vihdoin päästiin uudelleen lääkärille vaikka soitin maanantain jälkeen joka päivä, että kaikki ei ole ok. Perjantaina verikokeiden tuloksista selvis, että tulehdusarvot reilusti koholla ja pojan yleistila huono. Oli lähdettävä Taysiin jatkotutkimuksiin. Eka lääkäri kuunteli keuhkoja 2 sekuntia ja totes pojalla olevan keuhkoputkentulehdus sekä edelleen korvatulehdus. Alle vuorokaudessa kuume laski oikeilla lääkkeillä.
 
Taidan olla sitten onnekas, kun oma mies ei edes ehdottele mitään tuollaisia reissuja tai rientoja kun kokee itsekin haluavansa olla paikalla ja tukena. Unohtamatta sitä, että ymmärtää myös minun näkökulmani asioihin (miltä tuntuu, jos toinen jatkuvasti juoksisi maailmalla)..
 
Last edited by a moderator:
Täällä kans flunssa jo toista kertaa :( vajaan viikon ehdin olla kohtuu terve ja sit alko uudestaan. Muutenki jo tukala hengittää, tänään rv 29+4. Välillä meinaa iskeä ihan paniikki ku ei saa kunnolla henkeä ja se ei ainakaan auta asiaa. Puhumattakaan siitä et edelleen pikkuveljen vahtina kaikki arkipäivät eikä oo äitee edes ajatellu asiaa et tää vahtihomma loppuu viimeistään ens kuussa. Miehen työpaikalla yt käynnissä ja voi joutua lomautetuks/irtisanotuks niin sit en todellakaan kulje tänne enää 30km yhteen suuntaan kerta tänne suunnalle ei muuta asiaa enää ole. Kyllä mä siitäkin varmaan haukut saan taas vaikka mulla alkaa äitiyslomakin jo 21.11. ja sairaslomalla oon ollu yli kuukauden..
 
Takaisin
Top