Mua ottaa niin päähän yksi isäni tuttava pariskunta, saattavat he jotain sukuakin olla. Minä en tykkää käydä heillä kun en jaksaisi kuunnella pelkkää rutinaa heidän vaivoistaan. Silloin kun meidän tyttö syntyi, he soittivat ja vinkuivat että menisimme heille, en vastannut oikein mitään siihen. Itse olen sitä mieltä että vauvaa ei lähdetä viemään mihinkään esittelykierrokselle vaan tulkoon meille ketkä sen haluaa nähdä. Otti heidän puhelu päähän niin lujaa ettei tullut sanottua mielipidettäni. Me ei käyty heillä eikä he meillä. Tänään kuitenkin isäni oli sinne menossa ja halusi meidät mukaan. Mentiin sinne meidän puolivuotiaan kanssa, sain koko ajan kuulla paasaamista siitä etteivät olleet tyttöä aiemmin nähneet, totesin että olisitte tulleet meille sitä katsomaan, vastaus oli että eivät viitsi niin pitkälle lähteä. Joopa joo 1km matkaa meille ja käyvät kuitenkin 25km päässä usein. Lähtiessä vielä vinkuivat että tulkaa uusiksi, sanoin jälleen että sopii meillekkin tulla, sitten tuli tekosyy ettei he tiedä osotetta, joo eihän sitä selville saa, argh!
Mua niin ottaa päähän tollanen touhu, en tajua mikä siinä on että meidän täytyy mennä joka paikkaan mutta meille ei sovi tulla vaikka se olis tuhat kertaa helpompaa niin. Nää ei oo ainoat ihmiset kenen tykö pitäs mennä mutta meille eivät mahdu tuleen, nää on pahimmat niistä.