Hellis: Joo, ja kaiken päätteeks valehteli mulle eikä puhunu mun kans kasvotusten ja vaan jätti mut. Facebookissa. Sain 16v pikkuveljeltä kuulla illalla, että oli nähnyt tämän ja oli sanonut mun pikkuveljelle, että on eronnut musta ja että hällä on toinen nainen. (Ja hyvä jos oli siihen aikaan edes ehtinyt mulle ilmaista eroavansa musta...) Ja raivostuttaa se että kuka idiootti menee selittämään toisen pikkuveljelle tollasia.
Ja se, että mulle ei vieläkään ole voinut sanoa sitä, vaan valehteli vaan syistä. Ja tosiaan Facebookissa eikä kasvotusten.
Puhuminen ei olis kuulemma auttanut tai muuttanut mitään. Ööö, olis varmaan, jos olis ajoissa puhunut. Ja jotenkin tulee sellainen fiilis, että sen takia ei halunnut puhua mun kanssani kasvotusten asioista, koska väitti tunteiden hiipuneen (vaikka menneet teot kertoo ihan muuta, enkä mä ainakaan olis ihmisen kanssa jota kohtaan ei ole tunteita), että pelkäs mun näkevän että välittää musta edelleen tms. Ja ettei lähtiskään pois mun luota, jos olis puhunut.
Voihan olla, että oon väärässäkin, mutta yleensä en oo. Epäilinhän mä jo, että hällä on toinen. Ja olin oikeassa.
Ja kaikista paskinta on se, että oon raskaana melkein viimesilläni, rakastan tota idioottia ja se, että haki eilen myös kaikki kamansa täältä pois. Ihme, että sänkynsä jätti mulle. Onneksi sain sohvan kaverilta lainaksi, niin ei tarvitse lattialla istuen telkkua katsoa.
Nyt kun vaan pääsen yli eikä itkettäis koko ajan, ja tottuisin siihen ajatukseen, et sitten ko lapsi syntyy, niin olen yksin sen lapsen kanssa. Onneks on sentään tukiverkko ihan lähellä. Pyydän varmaan sitten ko synnytän, ni päästä äitille majottumaan hetkeksi tai sitten että joku tulis ees muutamiksi päiviksi mun luo. Mutta senpä näkee sitten vasta, että haluanko näin vai tunnenko pärjääväni itsekseni.
Ja tosiaan, kuvittelin että 27-vuotias olis jo kasvanut aikuiseksi ja osais ottaa vastuuta ja olla parisuhteessa ku oli muistaakseni 3 vai 5 vuotta naimisissa edellisen kanssa ja että se oikeesti olis ihminen, jonka kanssa olisin pitkään. Siitä ei edes oo kovin pitkä aika, kun viimeksi suunniteltiin MEIDÄN tulevaisuutta. Ja jos en välittäis ja rakastais jotain ihmistä, en mä suunnittelis tulevaisuuttakaan sen ihmisen kanssa. Tai sanois sille, että rakastan häntä.
Mutta nyt huomaan, että keskenkasvunen kakara tosiaan on.
Ei edes tajua, että toi valehtelu ja Faceviestillä jättäminen loukkaa enemmän kuin se, et olis kertonu totuuden ja puhunut kasvotusten.
Sekin ärsyttää tosi paljon, että tää tietää kuin paljon edellinen "kumppani" satutti mua, niin sitten tämä menee ja tekee näin.
Ja jos kuvittelee, että mä haluan tollasen valehtelevan, epäluotettavan, sillon tällön isän mun lapsen elämään, niin on väärässä. Tosin, on tullut sellanen kuva, ettei sitä edes kiinnosta koko lapsi. Vaikka väittikin eilen välittävänsä.