Potutusketju

Miks täällä työpaikalla on oltava näin perskeleen kylmä?!? Valvominen on jo muutenkin tarpeeks peestä, onko liikaa vaadittu että sisällä ei tarvis olla lapaset käsissä....:shifty: Noh, vika yö menossa ja voiton puolella jo! :smiley-angelic003
 
Kirveli, meilläkin ( avo-perhanan-konttorissa ) saa istua kesät talvet aina hanskat kädessä ja takki/huivi päällä, kun koko konttoriin on saatu hurjat kaksi ilmastointilaitetta, joista vain yksi on käytössä, kun kytkennöissä on joku vika. Ja meikäläisen työpiste sattui olemaan just siinä alla.

Enpä kyllä tiedä minkälaiset paikkajärjestelyt ovat nykyään, mutta ihmettelisin suuresti, jos ilmastoinnilla olisi tämän tähän mennessä vuoden poissaolona aikana tehty yhtään mitään :wink
 
Paikka on wanha tehdasrakennus, joka muutettu asunnoiksi joten ilmastointi on mitä on. Viime kesänä niiden kovien helteiden aikaan ilmastointi oli sattumalta rikki toista kuukautta, eli ei ollu silloinkaan hyvin... Kesä tai talvi, et voi voittaa. :laughing002
 
Mua ärsyttää se että vanha luokkalainen ammattikoulusta (oltiin silloin kavereita mutta nyt enään ei olla mihnään tekemisis) kyseli meidän yhteiseltä kaverilta että odotanko lasta kun olin liittynyt lastentarvike kirpikseen. Jos kerran nuon kiinnosti niin olisihan se multa sen voinu kysyä.
 
Etsiskelin lapselle jotain puuhaa, muskaria, kerhoa tms. No nepä ovat täynnä, kesällä ei järjestetä ja syksyllä menen töihin, eli mikään aamupäivä tai alkuiltapäivä ei käy....

Itselläni ei vuodenvaihteessa ollut tosiaankaan energiaa lähteä minnekään, kun mies oli jatkuvasti poissa ja koko huushollin pyörittäminen jäi omille harteille...
 
POTUTTAA!
Huomenna piti mennä mun vanhempien luokse syömään ja maanantaina anoppilaan. Joten ei olla sitten ihan liikaa varattu mitään isompia ruokia kotiin. JA kas vaan, esikoinen nostatti yöllä ihan tolkuttoman kuumeen ja on nyt oksentanutkin useamman kerran.
Pikkurassu sairastaa, mutta mitä halvattua myö syyään täällä??? JA MINEN HALUA MITÄÄN TAUTIA ITE :yuck:
 
Joopajoo.
Mies olisi kutsumassa meille tuttavaperheen viikonloppuna syömään ja grillailemaan.
Sanoin siihen, että kiva, mutta tule sitten ajoissa kotiin, että ehditään siivota.
Sainpa kuulla olevani paskamainen ämmä. ( miehellä uusi työ, ja parissa päivässä tehnyt jo yli tunnin lisätyötä, kun ei viitsi ajaa ruuhkassa )
 
Tämä helvetin flunssa!!!! Kuume on kaikonnut, mutta pää täys räkää ja olo hutera. Päälle jatkuva pahoinvointi. Ja töihin pitäs taas tänään jaksaa mennä. Huvittaa ihan markalla. varsinkin kun töissä pitäisi olla aina freesi ja laitettu ja iloinen. Plääh.
 
Flunssa, olemattomat raskausoireet, täti kuukautinen ja liian pitkään päällä ollut sauna, mihi ei voinukkaa mennä ku tänää oliki aiemmin päivällä kosmetologikäynti...!
 
Itku ollut herkässä jo melkein viikon. Läheisyyttä ei oo. Tai jos mä kosketan tms, niin siihen ei vastata. (Tosin, yleensä saan suukon ainakin töihin lähtiessään. Töistä tullessa saattaa koskettaa mahaa. Saattaa läpsiä pepulle välillä, mikä on ollu ihan normaalia muutenkin alusta lähtien. Mutta silti tuntuu, ettei sellasta kunnon läheisyyttä oo ollu vissiin melkein viikkoon.) Kun mä sanon "mä rakastan sua" toisen lähtiessä töihin ja annettua suukon mulle, sitä ei kuulla ja pyydetään toistamaan ja toistan "rakastan sua" melkein itku kurkussa ja mulle vastataan "jaa"... Jonka ansiosta taas itken...
Ja pelko siitä, että toisella on joku toinen. Ja tänään taas tuntuu hölmöltä se, että pelkää jotain tollasta, kun eilen oli parempi päivä illalla toisen tullessa töistä.
Pelko myös siitä, että koska oon hormonien takia tämmönen hirmu/itkupilli, toinen kyllästyy muhun...
Toinen tuntuu ilkeilevän - esmes tietokone oli kiinni koko eilisen päivän, kysy "onko tosiaan ollu kiinni koko päivän, kun ei oo niin kuuma makuuhuoneessa" tms ja kun vastaan, että joo, niin takas tulee "ihme". Ja aina pitää huomautella miun riippuvuudesta tietokoneeseen, puhelimeen ja tablettiin... vaikka pata kattilaa soimaa, kun välillä itsellään on kännykkä kasvojen edessä koko ajan, vaikka olis miun seurassa (millon on whatsappissa tai Facessa keskustelut käynnissä). Mulle jos tulee viesti Facessa tai whatsappissa, ja katson sen heti, niin mie oon riippuvainen ja en voi olla ilman - hän jos omansa katsoo heti ja sen jälkeen kirjottelee esmes vaikka 5 minuuttia putkeen tai pidempään ja laittaa sen jälkeen pöydälle, mutta pian tulee uusi ilmoitus viestistä niin nostaa sen puhelimen taas heti ja jatkuu samoin... Mutta hän ei oo riippuvainen. Ei ei. Ja jos mie satun vitsillä heittämään, että kukas se on riippuvainen ja tarviiko niitä viestejä aina heti katsoa ja niihin vastata (jos esmes ollaan just tekemässä jotain ja huomauttaa, että pitääkö niiden just sillon kun esmes syö, niin laittaa viestiä tms), niin saatetaan vetää herne pienesti nenään ja tottakai ne pitää katsoa ja niihin vastata... Mutta mie en sais niin tehä. Koska mie olen heti riippuvainen.

Ärsyttää oma itkeminen.

Tämän hetken ketuttavat aiheet. Ei niitä kai muita tällä hetkellä oo. Helpottavaa purkaa muuallekin, kun päiväkirjaan tai parhaalle ystävälle, jolle en ole edes ihan kaikkea halunnu purkaa... :/
 
Christinaz, tuo on aina rankkaa, kun toistuvasti syyllistetään jostain, mihin toinen syyllistyy ihan samalla lailla. Ihmiset ovat sokeita omille virheilleen, mutta toisten virheet huomataan kyllä. Pystyisittekö puhumaan asiasta jonain rauhallisena hetkenä niin ettei kummallakaan ole kiire tai valmiiksi paha mieli? Ehkä voisitte kirjoittaa toisillenne tuntemuksianne whatsupissa tai facessa? Kuulostaa hassulta, mutta silloin saisi molemmat rauhassa koota ajatuksensa ennenkuin ne ilmaisee toiselle, sillä kasvotusten puhuttaessa tunnepitoisista asioista, niin usein tulee sanottua rumemmin kuin tarkoittaa tai tunteiden noustessa pinnalle menee keskustelu pelkäksi väittelyksi. Luettaessa toisen pointit ja ajatukset saattavat mennä paremmin perille ja niitä tulee ajateltua enemmän, eikä vain väitettyä vastaan. Tsemppiä!
 
Hellis, saatiin eilen illalla puhuttua jonkun verran ja sain sanottua noi asiat mitkä nyt päällimmäisenä on vaivannu. Paitsi tosta riippuvuusjutusta en tajunnu mainita.
Nyt on kaikki taas paremmin. Ja toi whatsappissa tai facessa kirjottaminen ei luonnistu, koska noh, molemmat tietty haluu selvittää asiat kasvotusten ja senkään takia, että oon muutaman kerran kasvokkain juttelun jälkeen yrittäny vielä viestillä selventää omia ajatuksia ja tarkotuksia, kun oli just neuvola niin ei ehtiny ja pystyny kaikkee sanoo ennen sitä, niin asiaa ei halunnut käsitellä viesteillä.
Oon sen jälkeen yrittäny enempi uskaltaa puhua kasvokkain asioista - mulla vaan kestää jonkin aikaa, että saan rohkeutta. Vähän samanlailla kun mun on kerättävä rohkeutta puhelimella soittamiseen. Mikä on muuten asia mikä mua on ärsyttänyt aina. :D

Nykyään useimmiten meillä ei mee edes väittelyksi, vaan siihen että mie itkien selitän asiani, koska hormonit. Ja sitten saadaan puhuttua ihan nätisti ja sovittua asiat.
 
Mulla on tuo sama, että pitää kerätä rohkeutta ennenkuin pystyy soittaan puhelimella mihinkään :) Hienoa, jos asiat ovat jo paremmin ja olosi on parempi! Muista pitää itsestäsi huolta jatkossakin ja tosiaan aina puhua mieltä vaivaavista asioista, kun ne ovat pinnalla.
 
Nyt ketuttaakin sitten se, että vaikka mä oikeasti puhun ja selvitän mua vaivaavista asioista, niin hän ei voinu puhua ja nyt on jättämässä mut, mistä kerto viestillä Facebookissa. Argh. Menee hermot miehiin.
 
Tää huono olo saa mut jo vihaiseksi. En pysty toimimaan normaalisti. Vielä päälle tuo auringonpaiste joka kiusaa migreeniä.
 
Hellis: Joo, ja kaiken päätteeks valehteli mulle eikä puhunu mun kans kasvotusten ja vaan jätti mut. Facebookissa. Sain 16v pikkuveljeltä kuulla illalla, että oli nähnyt tämän ja oli sanonut mun pikkuveljelle, että on eronnut musta ja että hällä on toinen nainen. (Ja hyvä jos oli siihen aikaan edes ehtinyt mulle ilmaista eroavansa musta...) Ja raivostuttaa se että kuka idiootti menee selittämään toisen pikkuveljelle tollasia.
Ja se, että mulle ei vieläkään ole voinut sanoa sitä, vaan valehteli vaan syistä. Ja tosiaan Facebookissa eikä kasvotusten.
Puhuminen ei olis kuulemma auttanut tai muuttanut mitään. Ööö, olis varmaan, jos olis ajoissa puhunut. Ja jotenkin tulee sellainen fiilis, että sen takia ei halunnut puhua mun kanssani kasvotusten asioista, koska väitti tunteiden hiipuneen (vaikka menneet teot kertoo ihan muuta, enkä mä ainakaan olis ihmisen kanssa jota kohtaan ei ole tunteita), että pelkäs mun näkevän että välittää musta edelleen tms. Ja ettei lähtiskään pois mun luota, jos olis puhunut.
Voihan olla, että oon väärässäkin, mutta yleensä en oo. Epäilinhän mä jo, että hällä on toinen. Ja olin oikeassa.

Ja kaikista paskinta on se, että oon raskaana melkein viimesilläni, rakastan tota idioottia ja se, että haki eilen myös kaikki kamansa täältä pois. Ihme, että sänkynsä jätti mulle. Onneksi sain sohvan kaverilta lainaksi, niin ei tarvitse lattialla istuen telkkua katsoa.

Nyt kun vaan pääsen yli eikä itkettäis koko ajan, ja tottuisin siihen ajatukseen, et sitten ko lapsi syntyy, niin olen yksin sen lapsen kanssa. Onneks on sentään tukiverkko ihan lähellä. Pyydän varmaan sitten ko synnytän, ni päästä äitille majottumaan hetkeksi tai sitten että joku tulis ees muutamiksi päiviksi mun luo. Mutta senpä näkee sitten vasta, että haluanko näin vai tunnenko pärjääväni itsekseni.

Ja tosiaan, kuvittelin että 27-vuotias olis jo kasvanut aikuiseksi ja osais ottaa vastuuta ja olla parisuhteessa ku oli muistaakseni 3 vai 5 vuotta naimisissa edellisen kanssa ja että se oikeesti olis ihminen, jonka kanssa olisin pitkään. Siitä ei edes oo kovin pitkä aika, kun viimeksi suunniteltiin MEIDÄN tulevaisuutta. Ja jos en välittäis ja rakastais jotain ihmistä, en mä suunnittelis tulevaisuuttakaan sen ihmisen kanssa. Tai sanois sille, että rakastan häntä.
Mutta nyt huomaan, että keskenkasvunen kakara tosiaan on.
Ei edes tajua, että toi valehtelu ja Faceviestillä jättäminen loukkaa enemmän kuin se, et olis kertonu totuuden ja puhunut kasvotusten.
Sekin ärsyttää tosi paljon, että tää tietää kuin paljon edellinen "kumppani" satutti mua, niin sitten tämä menee ja tekee näin.
Ja jos kuvittelee, että mä haluan tollasen valehtelevan, epäluotettavan, sillon tällön isän mun lapsen elämään, niin on väärässä. Tosin, on tullut sellanen kuva, ettei sitä edes kiinnosta koko lapsi. Vaikka väittikin eilen välittävänsä.
 
Christinaz, tosi paljon voimia sulle! Aivan järkyttävän tempun kyllä teki tuo lurjus... varmasti itekin tiedät, mutta ehkä parasta, mitä tässä saattoi käydä oli todellakin se, että pakkas kamansa ja lähti, saat olla rauhassa. Tottakai varmasti on aivan erityisen vaikeeta, kun oot viimeisimmilläsi raskaana ja nyt jäätkin yksin vauvan kanssa. Tai onneksi sulla tuntuu olevan tukiverkkoa, vaikka mies ei olisikaan yhtään kiinnostunut. Nyt varmasti tuntuu tosi tosi pahalta, mutta vaikka se klisee onkin, niin ajan kanssa helpottaa ja tilanne selkenee omassa päässäkin.

Se on ihan kamalaa, että sitä toista vielä rakastaa, vaikka toinen on ollut kuinka kauhee. Tiedän kokemuksesta nimittäin. Minutkin on aikanaan jätetty tekstiviestillä, jossa on kerrottu, että ei koskaan tule enää takaisin, vaan on rakastunut toiseen naiseen ja siksipä jättää nyt mut. Sen jälkeen laittoi puhelimen kiinni etten saanut pariin vuorokauteen mitään yhteyttä enkä selitystä. Oltiin oltu monta vuotta yhdessä ja sillä hetkellä asuttiin väliaikaisesti eri paikkakunnilla. Kyllä sitä kusipäätä vaan kauan vielä rakasti, vaikka kuinka se oli satuttanut... mutta kun pää selkeni ja se tunne meni ohi, niin olihan se oikeasti mun elämän paras hetki, josta eteenpäin on ollut pelkkää ylämäkeä.

Kyllä sä selviät kaikesta, mitä vastaan tulee. Nyt saa itkeä ja olla vihainen ja antaa itsensä tuntea kaikki mahdolliset tunteet. Nyt kuitenkin yksi iso paha on poissa sun elämästä.
 
Takaisin
Top