Potuttaa
- Ketjun aloittaja Mira83
- Aloituspäivämäärä
...niinpä..
Mun kroppa sanoi sopimuksen irti. Toissapäivänä loppu liikkuminen kokonaan. Kaikki mahdolliset liitoskivut ja molemmin puolinen issias. En pystynyt liikkumaan milliäkään missään asennossa joten ambulanssilla sairaalaan ja siitä lähtien oxynormi huuruissa on maattu. Tää raskaus on kaiken kaikkiaan menny kyllä niin surkeasti että käynnistetään kuhan rv 37 on täys. Mukula hyvässä kunnossa ja iso. Painoarvio 2400g eikä ole edes radia.
Todennäköisesti mulla on välilevynpullistuma nyt. Oon ollu koko raskauden tosi kipeä mutta nyt meni kyllä ihan uusiin sfääreihin kivut. Eilinen oli niin hirvee että synnytyskään ei ole niin kivuliasta. Tänään oon päässyt ite käveleen vessaan. Kotiin kyllä pääsee sitten jos pystyy itsestään huolehtimaan.
BossLady
Oman äänensä löytänyt
Ahdistaa. Pelottaa
Hirvittää. Mitä jos vauvan synnyttyä olen vähän niinkuin jumissa täällä kotona? Mies tykkää käydä ulkona ilman minua kavereiden kesken, toki musta pahemmin seuraa ole kun raskaana ei sillai jaksa. Mies siis muutti Suomeen elokuussa ni ei oikein ehditty kehittää mitään rutiinia näihin asioihin.. Muutenkin yhteinen aika on lähinnä ruuanlaittoa tai telkkarin katsomista, koskaan pyydä minua mihinkään kavereiden luokse kylään vaikka jälkikäteen kuulen että minutkin oli kutsuttu.. Jos hän sitten päättää että se on minun homma hoitaa mukula ja hän voi mennä vielä enemmän kun minulla on "seuraa".. Ehkä vaan turhaan hermoilen, mutta onhan se lapsen tulo iso muutos elämään.. Ei voi tietää näitä asioita etukäteen. Olen vain kovin mustasukkaista sorttia ja tuntuu, että raskaus on vain voimistanut näitä tunteita. Toivon, että pelot osoittautuvat perättömiksi ja kaikki menee ok. Ehkä tämä tästä.
Hirvittää. Mitä jos vauvan synnyttyä olen vähän niinkuin jumissa täällä kotona? Mies tykkää käydä ulkona ilman minua kavereiden kesken, toki musta pahemmin seuraa ole kun raskaana ei sillai jaksa. Mies siis muutti Suomeen elokuussa ni ei oikein ehditty kehittää mitään rutiinia näihin asioihin.. Muutenkin yhteinen aika on lähinnä ruuanlaittoa tai telkkarin katsomista, koskaan pyydä minua mihinkään kavereiden luokse kylään vaikka jälkikäteen kuulen että minutkin oli kutsuttu.. Jos hän sitten päättää että se on minun homma hoitaa mukula ja hän voi mennä vielä enemmän kun minulla on "seuraa".. Ehkä vaan turhaan hermoilen, mutta onhan se lapsen tulo iso muutos elämään.. Ei voi tietää näitä asioita etukäteen. Olen vain kovin mustasukkaista sorttia ja tuntuu, että raskaus on vain voimistanut näitä tunteita. Toivon, että pelot osoittautuvat perättömiksi ja kaikki menee ok. Ehkä tämä tästä.
Kannattaa puhua miehen kanssa peloista ja odotuksista jo etukäteen niin ei kummallekaan tule sitten vauvan synnyttyä yllätyksenä mitä häneltä odotetaan. Vauvan syntymä on iso muutos eikä sitä tietenkään voi varmaksi sanoa miten tilanteeseen tulee suhtautumaan, mutta on tärkeää jakaa myös ne negatiiviset tunteet ja ajatukset jo ennen kuin vauva on täällä. Sinuna kysyisin myös miksi hän ei pyydä sinua mukaan vaikka kutsu on koskenut molempia... Tsemppiä!
Ee
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mie kun oon nyt saanut luvan oman voinnin mukaan touhuilla, tottakai "kevyt kauppareissu" meni niin penkin alle kuin voi mennä. No menin autolla ihan lähellä olevaan lidliin, kun aattelin etten millään selviä takastulomatkasta jyrkkää ylämäkeä ku on jäätävät liitoskivut. En tajua mikä siinä on, että lidlissä kaikkein sporttisimpien, rikkaimpien ja terveimpien ihmisten pitää ihan jonottaa parkkipaikkaa siinä oven edessä, ja jos kestää liian kauan niin kyllä sen kotteron voi ajaa vaikka invapaikalle. 
No minä ajoin auton sinne kauemmas ja sieltä raahustin kauppaan. Tuli sitten ostettua sen verran liikaa tavaraa ja yllätys yllätys, ei ollut repussa yhtään kauppakassia, ei muuta kun kamat syliin vaan kun en enää kehdannut alkaa muovikassia ostamaan, oli jonoa paljon. Reppu painoi jo niin helvetisti että liitoskivut varmaan 10x kun tuli lisää painoa kannettavaksi. Oli kyllä PITKÄ matka autolle.
Olin ostanut jäätelön niin söin sen sitten siinä parkkiksella kun ajattelin että nyt on harmitus huipussaan. Vielä mitä, risteyksessä takana oleva tööttää kun minun olisi pitänyt vissiin ajaa väkisin suojatiellä kulkevien yli että päästään molemmat äkkiä seisomaan punaisiin valoihin.
Kotipihalla auton avaimet oli väärässä taskussa ja tietenkin huomasin sen sitten kun olin kamat lapannut syliin jo. Yritin kuitenkin kurkottaa että saisin ovet lukkoon ja ei kun tomaatit pitkin parkkipaikkaa. No polvilleen siihen maahan kyynel silmässä kun sattui perkeleesti, niitä tomaatteja noukkimaan ja muut kamat ketoon kanssa. Kadun toisella puolella seisoo joku lenkkeilijänainen koirien kanssa selvästi kaveria odottamassa ja katsoo ja hymyilee vaan. Et kiitti kun tulit auttamaan. Kun vihdoin pääsin sisään, kauhea itkupuhelu miehelle et auton ovet on auki ja voitko laittaa ne kiinni sitten kun tulette lapsen kanssa kotiin ja tomaatit on pilalla ja muuta hormonisääli-itkua.
Olispa enemmän jäätelöä.
No minä ajoin auton sinne kauemmas ja sieltä raahustin kauppaan. Tuli sitten ostettua sen verran liikaa tavaraa ja yllätys yllätys, ei ollut repussa yhtään kauppakassia, ei muuta kun kamat syliin vaan kun en enää kehdannut alkaa muovikassia ostamaan, oli jonoa paljon. Reppu painoi jo niin helvetisti että liitoskivut varmaan 10x kun tuli lisää painoa kannettavaksi. Oli kyllä PITKÄ matka autolle.
Olin ostanut jäätelön niin söin sen sitten siinä parkkiksella kun ajattelin että nyt on harmitus huipussaan. Vielä mitä, risteyksessä takana oleva tööttää kun minun olisi pitänyt vissiin ajaa väkisin suojatiellä kulkevien yli että päästään molemmat äkkiä seisomaan punaisiin valoihin.
Kotipihalla auton avaimet oli väärässä taskussa ja tietenkin huomasin sen sitten kun olin kamat lapannut syliin jo. Yritin kuitenkin kurkottaa että saisin ovet lukkoon ja ei kun tomaatit pitkin parkkipaikkaa. No polvilleen siihen maahan kyynel silmässä kun sattui perkeleesti, niitä tomaatteja noukkimaan ja muut kamat ketoon kanssa. Kadun toisella puolella seisoo joku lenkkeilijänainen koirien kanssa selvästi kaveria odottamassa ja katsoo ja hymyilee vaan. Et kiitti kun tulit auttamaan. Kun vihdoin pääsin sisään, kauhea itkupuhelu miehelle et auton ovet on auki ja voitko laittaa ne kiinni sitten kun tulette lapsen kanssa kotiin ja tomaatit on pilalla ja muuta hormonisääli-itkua.
Olispa enemmän jäätelöä.
Joo toi parkkipaikkakäyttäytyminen on aivan uskomatonta ja nimenomaan Lidlissä asioidessa olen huomannut saman että ne keski-ikäiset hyväkuntoiset herrasmiehet pamauttavat siihen oveen eteen lapsiperheille varatuille paikoille aivan surutta!
Tässä vasta Lidlissä asioidessa sain yhden herran punastumaan kun kannoin mahani kanssa rimpuilevaa 2vuotiasta ja kauppakasseja ulos kaupasta juuri kun hän oli parkeerannut onnellisena sen kiiltävän kullannuppunsa siihen lapsiperheille tarkoitetulle paikalle!Ei ollut kaukana ettenkö avannut sanallista arkkuani
Tässä vasta Lidlissä asioidessa sain yhden herran punastumaan kun kannoin mahani kanssa rimpuilevaa 2vuotiasta ja kauppakasseja ulos kaupasta juuri kun hän oli parkeerannut onnellisena sen kiiltävän kullannuppunsa siihen lapsiperheille tarkoitetulle paikalle!Ei ollut kaukana ettenkö avannut sanallista arkkuani
Oon tähän asti käynyt kävellen kaupassa, vieressä kun asutaan, niin en ole tuollaiseen kiinnittänyt huomiota. Mutta ei kuullosta kivalta
Vielä noihin vaatekriiseihin liittyen; mun lempparihousut repes eilen illalla! Rojahdin sohvalle ja samalla kuului kräts, ja hirveä repeämä. Kyseessä siis h&m:n strechfarkut, jotka ostin talvella, ettei edes hirveän vanhat eikä mitkään kovin kireät, ennemmin vähän reilun kokoiset. Kyllä potutti!
Vielä noihin vaatekriiseihin liittyen; mun lempparihousut repes eilen illalla!
Rojahdin sohvalle ja samalla kuului kräts, ja hirveä repeämä. Kyseessä siis h&m:n strechfarkut, jotka ostin talvella, ettei edes hirveän vanhat eikä mitkään kovin kireät, ennemmin vähän reilun kokoiset. Kyllä potutti!Mymmeli, ei oo tosi! Tiijätkö, ihan ku ois ittestä lukenu paitsi et mä rojshdin äsken sängylle ni kuulu vaan et skriiv ja takareiteen tuli kauhee repeämä.. Ja just noi h&m stretshousut mitkä on niin kivat jalassa.. Ääh, en jaksais vartavasten lähtee ostaa enää yhtiäkää mammahousuja vaikka pakkokait se on ku ei oo enää kohta mitä jalkaan laittaa...
Täälläkin kohtalotoveri! Hm äitiyshousut on ihan paskalaatua... kahdet tai kolmet housut revenny persiistä, yksistä lähti resori irtoamaan kun nostin niitä. Ja kahdet collarit hajoaa haaroista - kangas siis pettää kuluessaan, ei saumat. Kolmansissa collareissa kovasti pieniä reikiä kankaassa lähellä saumaa...
Ja tänään huomasin, että upouusista mamaliciousin farkuista purkautuu sauma resorin ja farkun välistä
sen nyt voi korjata ite onneksi.
Ja tänään huomasin, että upouusista mamaliciousin farkuista purkautuu sauma resorin ja farkun välistä
sen nyt voi korjata ite onneksi.