Yritä jaksaa, se on aina aktiivisen lapsen vanhemman rastina kun muksulla on milloin minkänäköistä sarvea päässä ja mustelmia. Meidänkin esikoinen on aikamoinen katastrofikone, ja joskus oon itekin miettinyt että tuostakin jäljestä joku voi aatella vaikka mitä. Tuntuu että aina saa olla kaikki isommat kolhut varmuuden vuoksi kertomassa. Meidän muksu käy vielä sellaisessa liikuntakerhossa missä aina joku on mukkelismakkelis, mutta kyllä mulle on tärkeää se että lapsi on liikunnallinen, ja saa juosta ja kiipeillä, ku silleen sitä kehon hallintaa parhaiten oppii, puhumattakaan muista hyödyistä.
Varsinkin lapsettomat, tai ne joilla on hyvin rauhalliset lapset itellään, ei vaan voi käsittää että mustan silmän saa juokseva ja kömpelö lapsi vaikka pumpuliin kaatumalla. Ja tietysti Vilja-Eerikan jälkeen varmasti moni on tosi herkkänä miettimässä lasten vointia, mutteivat silti itse viiti vaivautua edes kuulumisia kyselemään.
Mutta kyllä tuo selviää vielä parhain päin, ja hurjasti tsemppiä että jaksat. Mä olisin varmaan stressin takia oman vauvani jo synnyttänyt pelkän sen puhelun aikana, vaikka tiedän että työtään ne vaan tekee.