Positiivisia ajatuksia!

Oon kyllä ollu tosi onnellinen siitä, että mies on voinut olla mun kanssa kotona ja ollaan saatu olla yhdessä tosi pitkään ja lomailla :) Harvoin enää tässä vaiheessa elämää kun molemmat on työelämässä, voi olla näin pitkään yhdessä kotona kahdestaan :) Hyvää parisuhdeaikaa ja aikaa harrastuksille :)
 
Tosta Sannan viestistä tuli mieleen, että mä taas oon todella onnellinen, että ei olla miehen kanssa yhtäaikaa kotona. Tämä ei siis johdu siitä, ettemme viihtyisi yhdessä, vaan siitä että mies ehti olla aika pitkään työttömänä ja näin, miten henkisesti raskasta hänelle oli, kun ei ollut mitään järkevää tekemistä ja kun aina vain haki ja haki töitä, ravasi haastatteluissa eikä kuitenkaan tullut valituksi. :sad001

Yhteisellä päätöksellä mies sitten haki ja pääsi opiskelemaan unelma-alaansa; alaa jolle hänen olisi mielestäni pitänyt kouluttautua jo ajat sitten. Mä sain siis vuoden vaihteen jälkeen lähettää kaksi koululaista opintielle - sekä tytön että miehen. On kyllä ihana nähdä se muutos, mikä ihmisessä tapahtuu, kun hän pääsee pitkästä aikaa tekemään jotain, mistä oikeasti nauttii ja on kiinnostunut. Sen voimin jaksaa kiinnostua ja innostua kaikesta muustakin ihan eri tavalla. :happy:

Tietenkään taloudellisesti ei oo maailman ihanteellisin tilanne, että mun tulot tippuu kotiin jäämisen myötä ja mies jää opintotuelle, kun samalla saadaan yksi suu lisää ruokittavaksi, mutta näillä mennään. Onnellinen puoliso on jokaisen venytetyn pennin väärtti.

Sekin on vähän harmillista, ettei miehellä ole nyt mahdollisuutta pitää isyyslomaa vauvan synnyttyä, mutta kun tulossa on toinen, niin mua ei onneksi juuri jännitä jäädä pienen kanssa heti kahden. Lisäksi LA sijoittuu siten, että muksu syntyy joko ennen miehen koulun talvilomaa tai ihan viimeistään heti loman alussa. Pääsee sitten isäkin paremmin tutustumaan pieneen edes sen viikon verran. :)
 
Mä olen onnellinen tästä tulevasta tuhisijasta ja mun tukijoukoista :) Vaikka oonki pelänny koko raskauden,mutta sitten kun tuo pieni alottaa sen mylläyksen nii nauru ja hymyhän siinä tulee :) Huojentavaa on myös se,että oon vihdoin saannu ammattilaisen näkökulman mun ja lapsen isän väleistä ja siitä kannattaako isyyttä tunnustaa..
PluS kaiken kukkuraks vaikka odotin alkuraskauden yksin ja nyt loppu raskaudenki nii voi hyvin olla mahdollista,että mun ja ronsun elämään olis tulossa yks aivan ihana mies:Heartred Tämä ihanuus tuli 11 tunnin työpäivän jälkeen mun luo hieroo mun jalkoja vaikka mä olin vaan kääntäny sohvalla kylkee :)
 
Muokattu viimeksi:
Mahtava ketju :)

Mullakin on raskausaikana ollu tietty kaikkea pientä kremppaa, mut silti oon sitä mieltä et raskaus on ollu melko helppo ja oon voinu hyvin olosuhteisiin nähden :)

Oon niin tyytyväinen et maha ei oo valtava niin on esikoisen kanssa helpompi touhuta päivät. Tytön kehitystä on mahtava seurata, vaikka tuo uhma onkin välillä aikamoista! :Heartred onneks tyttö jo puhuu pölpöttää niin uhmaa on helpompi käsitellä :)

Uskomatonta ajatella että kohta on taas ihan pieni käärö kainalossa tuhisemassa. Hieman haikea olo on myös, jos ei enempää lapsia hankita, niin näähän on mun viimeset raskausviikot ikinä. Noh varmastihan tuota ei vielä tiedä.

Ja vaikka välillä ärsyynnyn mieheen, niin oikeesti hän on ihan mahtava isä ja puoliso!
 
Mulla on käynyt koko raskauden kanssa todella hyvä tuuri, oon ollut lähinnä tavallista onnellisempi ja luottavaisempi tulevaisuuden suhteen, enkä todellakaan mikään hormonihirviö :angel1



Kaikki vaivat on olleet sen verran pieniä, että niiden kanssa oon pärjännyt pienellä sopeutumisella (esim. aloitan aamiaiseni kuivatuilla luumuilla, mut kun sen muistaa niin maha on ihan okei) ja nyt kun alan olla väsynyt ja voimaton, niin sekin tuntuu tulleen sopivassa välissä. Olen aika uraorientoitunut ja tykkään työstäni todella paljon, niin tuntuu helpommalta jäädä äitiyslomalle ens viikon jälkeen kun on “oikea” syy. Jotenkin se vauvan tulo ei oo vielä ihan niin konkreettista… :p



On se vaan niin ihanaa että meillekin tulee oma pikkuinen, mutta sit toisaalta on myös tosi ihanaa nauttia vielä viimeisiä viikkoja rauhallisesta kahdenkeskeisestä ajasta miehen kanssa :Heartpink
 
Mulla on illan toinen koneellinen pyykkiä pyörimässä! Jee!!! Riemuitkaa mun kanssa! :happy093

Meillä hajosi pesukone 29.11. Erinnäisten mutkien, vääntöjen, sekoilujen ja takapakkien jälkeen saatiin vihdoin tiistaina uus kone ja siinä oli tietysti vielä joku vääränlainen liitäntäjuttu, niin että mies sai sen asennettua käyttökuntoon vasta tänään.

Oon pessyt nyrkkipyykkiä lähes 7 viikkoa. Sitä pyykkiä tulee tällaisessa kolmihenkisessäkin perheessä ihan riittämiin etenkin, kun tyttö vielä treenaa tanssia 6 tuntia viikossa.

Että voi pieni ihminen olla onnellinen. Mun - Oma - Pesukone. :love7
 
Samsam, voin samaistua, meilläkin on melko uus pyykkikone ja vaikka nyrkkipyykille ei jouduttukaan niin se vanha ehti melkeen vuoden temppuilla ennen kuin saatiin uus. Että voi ihminen tulla iloiseksi toimivasta kodinkoneesta! :)
 
Mä lähes toivoin että olos kone hajonnu niin pltas saati ostaa uus, sellanen minkä päälle olis saanu hoitotason, mutta ei kun on tullu aikoinaan ostettua liian kestävä kapea päältätäytettävä.
 
Toinen on astianpesukone. Meillä oli se hetken pois pelistä! Että mä vihaan käsin tiskaamista!!!!!
 
Ihana ku on perjantai :dance008 jääkaapissa kylmenemässä Cola zerot, pakastimessa suklaa-nougat ja toffee jätskiä, poppareita, saunaa ja miehen kainalo :Heartred rakastan :love7 on ollutkin kaaos viikko miehellä töissä ja sit ollu nii kauhee väsy molemmilla ni tuntuu ettei oo oikeen ollu jaksua ja aikaa toiselle... :sad001
Huomenna mennään sinne valokuvaukseen ottaa kuvia meistä ja masusta :Heartpink
 
Oi, oi, oi....kaverini, joka odottaa myös vauvaa lähetti äsken viestin, että oli ottanut varaslähdön ja on nyt synnärillä hakemassa vauvaa kotiin :Heartred Laskettu aika olisi myös ollut helmikuun alussa mutta pikkunen ei enää jaksanut odotella :love7 Mäkin haluun jo!!!
 
Pikkuprinssin odotus tuntuu mahtavalta, ensimmäisessä ultrassa liikutuin kyyneliin nähdessäni vatsassa kasvavan ihmeen :) mieheni on tukenut raskauden aikana kaikin mahdollisin tavoin ja tykkää jutustella kasvatuksesta sekä mahdollisista sisaruksista tulevalle esikoiselle. Suku puolestaan yllättänyt mm.neulomillaan ihanilla asusteilla (itsellä kanssa vauvavaatteiden neulontaprojekti meneillään). Työpaikalla huomioitiin hyvin lääkäreiden ja fysioterapeuttien asettamat liikuntarajoitteet ja olivat valmiita kustantamaan samoille työvuoroille ylimääräisen keikkarin jeesamaan kiirepiikkeihin kun työ fyysisesti raskasta joten äitiysvapaan alkua ei tarvinnut aikaistaa, olen ollut erittäin kiitollinen kaikesta saadusta tuesta :)
 
Takaisin
Top